Piispa Irja Askola, Agricolan kirkko 22.9.2012

 

Rakkaat ihmiset
Vietämme Jumalan kansan juhlaa.
Vietämme sitä kiitollisuudessa ja kaipauksessa.
Vietämme Jumalan kansan juhlaa,
jossa tuonpuoleisuus halaa tämänpuoleisuutta.
Mykäksi muuttunut ruumis hyvästelee eläväksi jäävän sielun
ja muistot, mielikuvat ja kertomukset kietoutuvat kudelmaksi,
jossa niin usealla paikkansa, niin monenlaisella tunneraitansa.
Me vietämme Jumalan kansan juhlaa,
kiitollisuudessa ja kaipauksessa.
Jumala, Luojamme

Sinä olet puhaltanut jokaiseen meistä elävän sielun, elämän hengen.

Sinun tahdostasi me elämme ja Sinun tahdostasi me jätämme tämän maan.

Tässä aikakausien ja sukupolvien keinussa me löydämme itsemme, toisemme ja elämän, jossa me tarvitsemme toisiamme.

Veljemme Jeesus, ylösnoussut Kristus

          Sinä olet ollut ja olet tie
          jota kutsut meitä kulkemaan.
          Sillä tiellä me uskallamme
          kohdata itsemme ja toisemme,
          kaltaisemme ja jo kaukaa erilaiset.

Sillä tiellä jaksamme kuulla mykkyyttä ja

          katsella keskeneräisyyttä.
          Sillä tiellä me

häikäistymme Pyhästä, joka ei karsasta puutteitamme.

          Keskellä kaikkea asetamme jalkamme
          luottamuksen levolliselle niitylle.

Pyhä Henki, innostajamme ja inspiraatiomme

          Sinä rakennat siltaa
          kaiken sen välille, joka yhä erottaa.
          Sinä raivaat meille tilan,
          jossa on paikka viipyilijälle ja ihmettelijälle.
          Siellä Sinä annat
          avaran armon yllättää.

Pyhä Kolminaisuus

          Sinua me kiitämme ja ylistämme.
          Sinuun me luotamme

elämässä, kuolemassa ja elämässä kuoleman jälkeen.

Rakkaat ihmiset

Anna-Maijan aarteisiin on jokaisella omanlaisensa näkökulma.

Arkun äärellä jokaisella oikeus omaan näkökulmaansa, omiin muistijälkiinsä.

Arkun äärellä, hyvän ja armollisen Jumalan läsnäolossa, on tilaa;
tilaa monenlaisille, kaikenlaisille muistoille.
Anna-Maijan sanavarasto ja sen kutoutuminen osaksi

erilaisten ihmisten kohtaloita ympäri maailman, tuntuu lähes ehtymättömältä.

Omista muistoistani sanat ylitse muiden ovat:
          luottamus
          vieraanvaraisuus
          lempeän luova rohkeus
          hämmennys.
Luottamus hyvyyden voimaan,

mykkyyden viesteihin, lattianraon ihmeisiin, sumussa kypsyviin silmuihin.

Vieraanvaraisuus: juhla yksinkertaisin keinoin,
”porkkanasämpylöitä ruohonjuuren tasolla”.
Kotioven, asenteiden, kukkaron ja salattujen porttien avaaminen
ovat Anna-Maijan tekstien ja tekojen ydintä.

Luottamus kuljetti häntä myös rohkeuden poluille, lempeästi ja luovasti.

Järjen argumentteja uhmaten.
Siksi hän myös hämmensi.

Hänelle hämmennys oli kuitenkin hengellinen todellisuus; siinä missä joku näkee vain mitättömän roskan, hän näki ”sen, mihin kaikkeen sitä voi vielä tarvita”.

Anna-Maijalle hyvyys, kauneus ja ”ai kuinka ihanaa” -näkökulma olivat Jumalan silmin näkemistä.

Anna-Maijaan, globaaliin kristisisareemme, sopivat sanat, jotka evankelista Luukkaan mukaan iäkäs Simeon, pitkään Jumalan edessä viipyillyt, totesi maanpäällisen elämänsä lopulla:

”Herra, nyt Sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, niin kuin olet luvannut. Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille valmistanut.” (Luuk. 2:30-31)

Tämän näköalan rohkaisemina
me liitämme oman äänemme

kristikunnan yhteiseen ihmettelyyn ja ylistykseen apostolisen uskontunnuksen sanoin:

Minä uskon Jumalaan,

Isään, Kaikkivaltiaaseen,

taivaan ja maan Luojaan,

ja Jeesukseen Kristukseen,

Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herraamme,

joka sikisi Pyhästä Hengestä,

syntyi neitsyt Mariasta,

kärsi Pontius Pilatuksen aikana,

ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin,

astui alas tuonelaan,

nousi kolmantena päivänä kuolleista,

astui ylös taivaisiin,

istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan, oikealla puolella

ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita,

ja Pyhään Henkeen,

pyhän yhteisen seurakunnan,

pyhäin yhteyden,

syntien anteeksiantamisen,

ruumiin ylösnousemisen

ja iankaikkisen elämän.

Ylösnousseeseen Jeesukseen Kristukseen uskoen
toimitamme Anna-Maija Raittilan siunaamisen

Anna-Maija, Jumalan palvelijatar,

maasta Sinä olet tullut

maaksi Sinun pitää jälleen tulla

Jeesus Kristus, vapahtajamme

herättää Sinut viimeisenä päivänä.

Rukoilemme yhteisessä hiljaisuudessa:
Jumala, Sinun käsiisi kannamme
kiitollisuutemme ja kaipuumme,
kysymyksemme ja unelmamme
Sinun käsiisi jätämme itsemme,
toinen toisemme ja koko luomakunnan.

Isä meidän, joka olet taivaissa.

Pyhitetty olkoon sinun nimesi.

                     Tulkoon sinun valtakuntasi.
                     Tapahtukoon sinun tahtosi,

myös maan päällä niin kuin taivaassa.

                     Anna meille tänä päivänä

meidän jokapäiväinen leipämme.

Ja anna meille meidän syntimme anteeksi,

niin kuin mekin anteeksi annamme niille,

jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.

Äläkä saata meitä kiusaukseen,

                     vaan päästä meidät pahasta.
                     Sillä sinun on valtakunta

ja voima ja kunnia iankaikkisesti.

                     Aamen.
Meidän matkamme jatkuu.
Kutsumuksemme kuljettaa meitä eteenpäin omalla tiellämme.
Sillä matkalla hyvä ja armollinen Jumala haluaa meitä siunata:

Herra siunatkoon teitä ja varjelkoon teitä.

Herra kirkastakoon kasvonsa teille ja olkoon

teille armollinen. Herra kääntäköön kasvonsa

teidän puoleenne ja antakoon teille rauhan.

Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.

                      Aamen.