HALUATKO NÄHDÄ JUMALAN?

HALUATKO NÄHDÄ JUMALAN?

Saarna pappisvihkimyksessä pyhäinpäivänä 3.11.2001 Helsingin tuomiokirkossa

Rakkaat seurakuntalaiset, rakkaat papiksi vihittävät

Tämän päivän evankeliumissa on yksi kohta, jota haluan pysähtyä kanssanne miettimään. Vuorisaarnassa Jeesus sanoo: ”Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan.”

Jeesuksen lupaus hipoo maailman rajoja. Ajatus on houkutteleva ja huimaava: nähdä Jumala. Miten ihminen voi nähdä Jumalan?

Muistatteko maailman ensimmäisen astronautin, neuvostoliittolaisen avaruusmatkaajan, miehen nimeltä Juri Gagarin? Kun Gagarin palasi maan pinnalle 12.4.1961, hän kertoi suurena uutisena: En nähnyt Jumalaa. Tieteellisen materialismin mukaisesti Gagarin todisti: koska luonnollisilla silmillä ei Jumalaa avaruudessa eikä taivaalla näkynyt, häntä ei ole olemassakaan.

Tietyssä mielessä Gagarin on oikeassa. Ruumiillisilla silmillämme me emme voi nähdä kaikkivaltiasta ja luomatonta Jumalaa. Emme edes me uskovat kykene fyysisillä silmillämme tunnistamaan Jumalaa. Vaikka tämä kirkkorakennuskin on Herran huone ja Jumalan asuinsija, emme täällä suoraan emmekä välittömästi näe Jumalaa.

Halu nähdä Jumala ei ole vain älyllistä uteliaisuutta tai mielenkiintoa. Ihmismieleen tosin kuuluu halu etsiä tuntemattomia maastoja, outoja alueita, yliluonnollisia ilmiöitä. Ihminen on luonteeltaan tutkimusmatkailija, pienestä lapsesta alkaen aina yliopistojen tiedemiehiin ja -naisiin asti.

Mutta pyrkimys nähdä Jumala ei ole vain halua päästä ennen tutkimattomille alueille. Se joka haluaa nähdä Jumalan, haluaa päästä elämän alkulähteille, oman elämänsä Luojan luo, perimmäisen turvan ja auttajan luo. Kyse ei ole vain uteliaisuudesta, vaan koko elämän tärkeimmästä ja kalleimmasta asiasta. Miten voisin löytää tien Luojani ja Vapahtajani luo?

Kun siis Jeesus lupaa, että Jumala on mahdollista nähdä, niin silloin on kyse todella suuresta, koko elämän kannalta perustavasta asiasta.

Olin eilen erään ikätoverini hautajaisissa. Tuttu mies yli 40 vuoden takaa. Kappelissa laulettiin niitä virsiä, jotka mies oli rippikoulun jälkeen alleviivannut omaan virsikirjaansa. Arvatkaa, mikä oli ollut nuoren miehen ykkösvirsi. ”Oi Herra, jos mä matkamies maan, lopulla matkaa nähdä sun saan. Oi, jos mä kerran näkisin Herran kunniassaan.”

Ajatelkaa, että nuori mies valitsee virren, joka 40 vuotta myöhemmin on kuin tehty hautaansiunaamisvirreksi. Mikä on tämä yhteys? Eikö juuri halu nähdä Jumala. ”Oi Herra, jos mä matkamies maan, lopulla matkaa nähdä sun saan.”

Jeesus siis lupaa, että on olemassa ihmisiä, jotka ”saavat” nähdä Jumalan. Millainen ihmisen pitää olla, että hän saisi nähdä Jumalan? ”Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan.” Mitä nämä puhdassydämiset ihmiset ovat?

Lähes kaikki maailmanuskonnot pitävät puhtautta Jumalan lähestymisen ehtona. Likaiset ihmiset, siis moraalisesti vajavaiset tai uskonnollisesti välinpitämättömät ihmiset eivät voi eivätkä saa lähestyä Jumalaa. Eivät vain alkeelliset luonnonuskonnot, vaan myös sivistyneet kreikkalaiset mysteeriuskonnot edellyttivät ihmiseltä huolellisia ja tarkkoja puhdistautumismenoja. Piti luopua ei vain himoista, vaan myös yleensä kaikesta maallisesta. Ihmisen velvollisuus oli irrottautua arkisesta elämästä ja kohota kohti korkeuksia, niin moraalisessa kuin uskonnollisessa mielessä.

Mutta myös juutalaisuus edellytti Jumalan luo pyrkivältä ihmiseltä siveellisten käskyjen tarkkaa noudattamista. Vasta kuuliaisesti puhdistautumissäännöksiä seuraava ihminen voi lähestyä Jumalaa.

Matteuksen evankeliumi kertoo, miten fariseukset ja lainopettajat moittivat Jeesusta siitä, etteivät tämän opetuslapset pese käsiään ennen kuin ryhtyvät syömään. ”Miksi sinun opetuslapsesi rikkovat isien perinnäissääntöjä?” Mutta Jeesus vastaa moittijoilleen: ”Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta sen sydän on kaukana minusta.”

Sydämen tila siis ratkaisee. Kun Jeesus puhuu puhdassydämisistä ihmisistä, hän ei tarkoita, että ihmisen pitäisi ryhdistäytyä ja ruveta paremmaksi ihmiseksi. Puhdassydämisyys ei tarkoita virheettömyyttä eikä tahrattomuutta. Pesukonemainoksissa puhtaus merkitsee kaikkien likaisuuksien ja pinttymien pois pesemistä.

Jeesuksen kielessä puhtaus tarkoittaa täyttä turvautumista Jumalan armoon. Ihminen jolla on puhdas sydän, tulee puhtaana eli tyhjänä Jumalan luo. Ihminen jolla on puhdas sydän, luopuu kaikista omista valkaisuyrityksistä ja jättäytyy kokonaan Jumalan rakkauden varaan. Onko sinun sydämesi puhdas eli tyhjä Jumalan edessä?

Jumalan voi nähdä vain sellainen ihminen, joka tyhjenee omasta ylpeydestä, joka lakkaa tuijottamasta omaan erinomaisuuteensa. Mutta puhdassydämisyys merkitsee myös sitä, että emme enää tuijota omaan kelvottomuuteemmekaan. Puhdassydämisyys merkitsee katseen kääntämistä kohti Jumalaa. Ihminen joka tuijottaa omaa peilikuvaansa, näkee vain oman itsensä. Mutta ihminen joka kääntää katseensa pois itsestään, hän saa nähdä Jumalan.

Pyhäinpäivän rukouksessa on Jumalalle osoitettu pyyntö: ”Puhdista meidät anteeksiantamuksellasi.” Siinä luotetaan siihen, että Jumala on se, joka tekee meidät puhtaiksi. Emme puhdista itseämme, vaan me jätämme itsemme hänen puhdistettavakseen.

Jeesuksen sanassa minua ihmetyttää se, että puhdassydämiset ”saavat” nähdä Jumalan. Yleensä näkeminen riippuu siitä, että ihminen itse kohdistaa katseensa johonkin suuntaan. Jos minä haluan nähdä ystäväni, minun on itse käännettävä katseeni häntä kohti.

Jeesus sanoo, että puhdassydämiset ”saavat” nähdä Jumalan. Jumala siis näytetään heille. Jumalan näkeminen ei siis ole mikään suoritus, vaan lahja. Jeesus siis aivan kuin lupaa tuoda Jumalan silmiemme eteen. Tekisi mieli ajatella vielä pitemmälle. Jeesus lupaa tuoda Jumalan meidän silmiemme eteen, mutta hän lupaa myös avata meidän silmämme. Hän ikään kuin antaa meille uuden näkökyvyn. ”Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan.”

Minua on suuresti viehättänyt kirkkoisä Augustinuksen ajatus: Uskolla on omat silmät, fides habet oculos suos. Usko näkee asioita, joita tavalliset silmät eivät näe. Moraaliset silmät näkevät vaativan Jumalan, mutta uskon silmät näkevät rakkaan Jumalan.

Mitä tämä evankeliumi sanoo teille, rakkaat papiksi vihittävät? Teidän tehtävänne on sanoa ihmisille se sama asia, jonka Jeesus sanoi. ”Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan.” Papin virka on kulkea ympäriinsä, ihmisten keskellä ja seassa, ja sanoa yhä uudelleen tämä sama lupaus: ”Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan.”

Tämä virka, johon teidät vihitään, on lupauksen virka. Te välitätte ihmisille lupauksen nähdä Jumala. Teidän virkanne ei ole käskijän virka. Te ette ole ensi sijassa moraaliopettajia ihmisille. Teidän virkanne on evankeliumin virka, ei lain virka. Te ette ole pappeja sen vuoksi, että määräisitte ihmisiä olemaan parempia. Teidän varsinainen virkanne on kehottaa ihmisiä luottamaan yksin Jumalaan ja hänen armoonsa.

Sitten vielä yksi ajatus niin teille, rakkaat papiksi vihittävät, kuin meille kaikille. Sellainen ihminen, joka saa nähdä Jumalan, tulee myös Jumalan näkemäksi. Kun Jumala näkee meidät, silloin me olemme hänen rakkaan katseensa alla. Ei ole niin, että vain me näemme Jumalan. Myös Jumala näkee meidät. Kaikkivaltiaan Jumalan katseen alla eläminen ei ole helppoa, mutta rakastavan Jumalan katseen alla ihminen ja pappi on hyvässä turvassa. Tähän rakastavaan Jumalaan te kaikki vihittävät saatte tänään turvata: Juha, Lea, Mika, Auli, Mari, Markus, Pilvi, Henry, Soili, Mika, Jukka, Liisa, Mark ja Heli. Jumala siunatkoon teitä jokaista.

* *

Today we have here in the Cathedral a very special occasion, because one of the candidatates, who will be ordained, shall serve the Anglican parish in Helsinki. The spiritual agreement between the Anglican and Lutheran churches, known as the Porvoo Declaration, makes it possible to acknowledge mutually, that one another’s ordained ministries are given by God as instruments of his grace. I’m happy and grateful, that the Anglican Chaplain Rupert Moreton is present at this ordination and laying hands on the men and women who today will be ordained to the ministry of Jesus Christ.

Eero Huovinen

2021-03-05T10:48:57+00:00marraskuu 3rd, 2001|Eero Huovisen saarnat ja puheenvuorot|