Eero Huovisen saarna pääsiäisyön messussa Helsingin tuomiokirkossa 4.4.2015 klo 23
Rakkaat pääsiäisystävät
Jeesuksen ylösnousemus on salaisuus, jota on vaikeaa ymmärtää, lähes mahdotonta. Se ylittää ihmisen käsityskyvyn. Sallikaa kuitenkin haparoiva yritys.
Opetan teille yhden sanan kreikkaa. Uusi testamentti on kirjoitettu kreikaksi ja ensimmäiset kuvaukset ylösnousemuksesta ovat kreikankielisiä, myös se Markuksen evankeliumin kohta, jonka juuri kuulimme. Siksi vähän kreikkaa.
Älkää hermostuko. Minäkin tulen usein ärtyneeksi, jos kuulen pappien saarnoissa vierasperäisiä sanoja. Suomea meidän pitää puhua, yksinkertaisesti ja selkeästi.
Mutta sallikaa nyt poikkeus. Sitä paitsi tässä yhdessä kreikan sanassa on vain kuusi kirjainta. Tämä kreikan sana on: egérthe. Kirjaimet ovat siis e, g, e, r, th, ja e. Th on kreikassa vain yksi kirjain. Tänä iltana opiskeltava sana on siis egérthe.
Suomenkielisessä raamatunkäännöksessä tuon yhden sanan kääntämiseen on käytetty neljä sanaa ja 22 kirjainta. Enkeli sanoo naisille: ”Hän on noussut kuolleista.” Kreikassa riittää: egérthe.
Mitä tämä kreikan sana tarkoittaa? Täsmällisesti ja sanatarkasti käännettynä se kuuluisi: ”Hänet on herätetty”. Miksi Markus käyttää tällaista vähän epämääräistä ja oudon tuntuista ilmaisua, joka tuntuu sanovan paljon vähemmän kuin suomennos? Ei mitään kuolemasta, ei nousemisesta, saati ylösnousemuksesta. Suomennos on paljon rohkeampi: ”Hän on noussut kuolleista”, kreikkalainen niukempi: ”egérthe”, hänet on herätetty. Suomennos on hengellisempi, kreikkalainen arkisempi ja maallisempi. Miksi näin?
Onko sinut joskus herätetty? Mieleeni tulee ainakin kaksi hyvää ja mieluista kokemusta, jolloin minut on herätetty. Ensimmäinen on lapsuuden syntymäpäivien aamuista, kun äiti tuli laulamaan ja onnittelemaan. ”Pikkulintu riemuissaan lauleleepi onneaan…” Toinen on näiltä vuosilta, kun lastenlapset tulevat kutittamaan päiväunilla nukkuvan vaarin varpaita ja kiljuvat sitten: ”Nyt kaffille.”
Kun sinut herätetään, et ennen heräämistäsi tiedä, kuka sinut tulee herättämään. Myös egérthe-sanassa on outoa, ettei siinäkään mainita herättäjää. Teonsana on passiivimuodossa, jossa tekijää ja herättäjää ei kerrota.
Enkelin sanojen suomennoksessa Jeesus nousee itse ylös. ”Hän on noussut kuolleista.” Alkukielen mukaan Jeesus ei ollut herättäjä, vaan hän oli herätyksen kohteena. Miksi herättäjää ei mainita?
Juutalaisilla oli tapana, että passiivimuotoa käytetään silloin, kun halutaan kertoa, että tekijä on Jumala. Juutalaiset eivät toisen käskyn mukaan saaneet lausua Jumalan nimeä turhaan. Tätä käskyä laajennettiin usein niin, ettei Jumalan pyhää nimeä lausuttu lainkaan, vaan käytettiin erilaisia kiertoilmaisuja, esimerkiksi passiivia.
On aika ilmeistä, että kreikan sana egérthe on passiivissa sen vuoksi, että juutalaiseen tyyliin haluttiin ilmaista, että herättäjä oli juuri Jumala. Jeesuksen herättäminen oli niin suuri salaisuus, että herättäjäkin jää vain kiertoilmaisun varaan.
Egérthe tarkoittaa siis: Jumala on herättänyt hänet.
Mitä tapahtuu, kun joku herätetään? Uni loppuu, silmät avautuvat, noustaan ylös, puhutaan herättäjän kanssa, uusi päivä alkaa, elämä jatkuu, tulevaisuus on edessä.
Nukkumisen ja heräämisen raja on ihmeellinen ja salaperäinen. Joskus unen ja valveillaolon raja on epäselvä ja me saatamme kärsiä siitä. Joskus taas olemme iloisia, kun heräämme tai meidät herätetään sikeästä unesta. Muistan elävästi, miten hyvältä tuntui, kun äiti herätti pahasta painajaisesta ja otti syliinsä.
Mitä kuolleista herättäminen tarkoittaa, sitä en osaa selittää, ehkä vain aavistella ja arvailla. Voisiko siinä olla jotakin samanlaista kuin unesta heräämisessä? Jotakin vielä parempaa kuin äidin tai lastenlasten herätyksissä? Jotakin senkaltaista kuin sairaalan heräämössä nukutuksen ja onnistuneen leikkauksen jälkeen? En tiedä, mietiskelen vain.
Mitä merkitsee, että Jumala herättää kuolleista? Voisiko se olla sitä, että kuoleman uni on takana ja loppuu?
Tavallisesti ajattelemme niin, että kuolema on edessäpäin, jokaisella, ennemmin tai myöhemmin. Kuolleisuus on 100 prosenttia. Mutta mitä se merkitsisi, jos kuolema ei olisikaan edessä, vaan takanapäin? Kuolema takanapäin. Ihmeellinen juttu.
Vielä vähän sitä kreikkaa. Egérthe-sanaan sisältyy toinenkin outo merkitys. Kreikan kielessä tämä sana on muodossa, joka ei kuvaa vain jotakin, joka on tapahtunut, vaan se kuvaa myös sitä, mikä on tapahtumisen lopputulos. Kieliopin tuntijat sanovat, että sanalla on muoto, joka on resultatiivinen. Egérthe ei siis sano vain sitä, että Jeesus herätetään, vaan myös sen, mikä on herättämisen lopputulos. Hänet on herätetty, hän on siis hereillä. Hereillä olo on lopputulos.
Englanninkielestä tunnemme sanan result, tulos. Kun juoksukilpailun lopuksi valotaululle tulevat tulokset, ne otsikoidaan englanniksi results. Final results tarkoittaa lopputuloksia.
Jeesuksen herättäminen on lopputulos. Uusi elämä on result of the resurrextion, ylösnousemuksen lopputulos.
Jeesuksen herättämisen lopputulos ei koske vain häntä, vaan myös hänen seuraajiaan. Sen vuoksi mekin, joille kuolema on vielä edessäpäin, voimme uskoa, että kerran kuolema tulee olemaan takanapäin. Niin kuin Jumala herätti Jeesuksen, niin hän herättää myös meidät. Kerran meistäkin voidaan sanoa: egérthe. Meidät tullaan herättämään. Kuolema on lopullisesti takanapäin.
Aika erikoinen ja ihmeellinen juttu. Mutta myös aika lohdullinen ja iloinen juttu.
Tähän, rakkaat ystävät, kelpaisi nyt yhdessä veisattu virsi, virsi 84. Tämä virsi on naureskeluvirsi helvetille ja kuolemalle, käärmeentappovirsi, Goljatin kukistumisvirsi, voittovirsi, ilovirsi, kiitosvirsi. Eiköhän anneta palaa.