Ilosta ihmeissään

Ilosta ihmeissään

Eero Huovinen (Helsingin piispa)
Saarna Meilahden kirkossa 3.2.2002
Piispantarkastuksen päätösjumalanpalvelus

”Ilosta ihmeissään”
Rakkaat seurakuntalaiset, hyvät meilahtelaiset

Mikä on ollut sinun elämäsi suurin ihme? Minkä asian tai tapahtuman äärellä ollut eniten hämmästynyt ja yllättynyt?

Ihmettelystä ja ihmeissään olemisesta puhuu myös äsken kuulemamme evankeliumin loppu: ”Jeesuksen isä ja äiti olivat ihmeissään siitä, mitä hänestä sanottiin.”

Millaisia asioita me ihmiset oikein ihmettelemme? Vieläkö muistatte, millaisia ovat maailman seitsemän ihmettä? Vanha perinne kertoo, että seitsemän suurimman ihmeen joukkoon luettiin kuuluisia muinaisajan rakennuksia: muiden muassa Egyptin pyramidit, Artemiin temppeli Efesoksessa, Zeuksen patsas Olympiassa ja Aleksandrian majakka.

Paljon ihmeellistä ihminen on vuosituhansien kuluessa saanut aikaan. Jos oli antiikin aikana hämmästeltävää, sitä on vielä enemmän tänään. Maailma on täynnä isoja ja pieniä ihmeitä.

Eilen luin Helsingin Sanomien palstaa, jossa kerrotaan tapahtumista 50 vuotta sitten. Pääkaupungin rautatieasemalle oli saatu uusi diesel-moottorijuna. Muistan pikkumiehenä itsekin ihmetelleeni sitä ja piirtäneeni siitä kuvankin. Silloisessa uutisessa arveltiin, että 50 vuoden kuluttua Helsingin lähiliikenne saattaa olla sähköistetty. Tuolloin ihmeteltiin, tänään ei.

Monet ihmisen aikaansaamat ihmeet opitaan vähitellen selittämään. Ensin tieteen ja tutkimuksen saavutukset tuntuvat käsittämättömiltä, pian niihin totutaan. Aitoon tutkimuksen henkeen kuuluukin meno ihmeellisten ja aiemmin selittämättömien ilmiöiden ääreen.

Mutta on myös sellaisia ihmeitä, jotka yhtä aikaa tuntuvat luonnollisilta ja silti mykistävät meidät yhä uudelleen. Ajatelkaa elämän ihmettä ja ihmisen syntymää. Koulussa jo kerrotaan, miten ihmisyksilö saa alkunsa. Usein kuulee puhuttavan lapsien ”tekemisestä”, ikään kuin heitä tehtailtaisiin tarpeiden mukaan. Ihminen on oppinut säätelemään elämää. Ja kuitenkin pienen lapsen syntymä tuntuu vanhemmista suurelta ihmeeltä. Monen uskonnollisesti aremmankin ihmisen sydämestä nousee kiitos Jumalalle terveestä lapsesta.

Mutta on myös monia ihmisiä, jotka torjuvat kristillisen uskon, koska siinä luotetaan sellaiseen, joka ylittää ihmisen järjen ja harkinnan. Raamattu ja kristillinen usko sisältää monia sellaisia uskomuksia, joita harkintaan luottava ihminen ei voi johdonmukaisen päättelyn avulla todistaa oikeaksi. Monet sanovat, että he eivät voi olla kristittyjä, koska silloin pitäisi uskoa sellaisiin käsittämättömiin asioihin kuin neitseestäsyntymiseen, Jeesuksen parantamisihmeisiin tai hänen ruumiilliseen ylösnousemukseensa.

Raamatun ihmeet ovat toisille uskon vakuutuksia, toisille kompastuskiviä. On oikeastaan aika kummallista, miten torjuvasti ja vähättelevästi Uusi testamentti suhtautuu luonnonlait ylittävien ihmetekojen merkitykseen. Jeesus jopa moittii niitä, jotka vaativat ihmeitä voidakseen uskoa. ”Tämä sukupolvi on paha sukupolvi. Se vaatii merkkiä, mutta ainoa merkki, joka sille annetaan, on Joonaan merkki.”

Kristillisen uskon ihmeellisyys ei ole ihmeissä, ei salaisissa merkeissä, ei taikateoissa. Ei Jumalaan opita uskomaan niin, että koetetaan ymmärtää luonnonlait ylittäviä tapahtumia. Kristillinen usko ei ole luonteeltaan mikään maailmanselitys, ei mikään kartta erikoisten tapahtumien maailmaan. Harry Potter ja muut seikkailukertomukset sopivat tähän tarkoitukseen paremmin.

Jotta ymmärtäisimme, mikä kristillisessä uskossa on ihmeellistä, pysähtykäämme hetkeksi miettimään, mitä Jeesuksen isä ja äiti oikein ihmettelivät?

Oliko vanhempien ihmettelyn aihe sama kuin vastasyntynyttä vauvaa hämmästelevien isien ja äitien? Varmaan mukana saattoi olla ihmetystä siitäkin, ehkä piilevää vanhemmuuden iloa ja ylpeyttäkin. Mutta varsinainen tähtäyspiste tämän pyhän evankeliumissa on muualla.

Mitä evankeliumi sanoo ennen kuin Joosefin ja Marian ihmettelystä kerrotaan? Oltiin temppelissä, tavan mukaan. Jeesus oli kahdeksan päivän ikäisenä tuotu ympärileikattavaksi, me sanoisimme kastettavaksi. Aivan kuin sattumalta vastaan tulee vanha mies, ”hurskas ja jumalaapelkäävä”. Simeon oli kärsivällisesti odottanut luvattua Vapahtajaa, ties vaikka koko ikänsä, kauan kumminkin.

Äkkiä Simeon näkee pienessä lapsessa jotakin sellaista, mitä hänen vanhempansakaan eivät vielä ymmärrä. Vanha mies ottaa pikkuvauvan syliinsä ja alkaa laulaa, tekisi mieli sanoa juuri Meilahden kuoron laulun jälkeen, laulaa:

”Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, niin kuin olet luvannut. Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille valmistanut: valon, joka koittaa pakanakansoille, kirkkauden, joka loistaa Israelille.” Tämä on ns. Simeonin kiitosvirsi, joka kirkoissamme luetaan päivän päätteen rukoushetkessä (Meilahden virsikirjoissa s. 945).

Simeonin ihme oli, että hän näki Kristuksen. Monet ympärillä näkivät luonnollisilla silmillään vain ryppyisen pikkuvauvan, mutta Simeon näki Vapahtajan. Ja oikeastaan Simeonin ihme oli vielä enemmän. Hän ei nähnyt vain Messiasta, vaan näki sen, mitä varten Kristus oli tullut maailmaan. Hän näki ”pelastuksen”, ”valon” ja ”kirkkauden”. ”Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille valmistanut: valon, joka koittaa pakanakansoille, kirkkauden, joka loistaa Israelille.”

Jumalan suurin ihme ei ole se, että tapahtuu jotain yliluonnollista, vaan Jumalan suurin ihme on se, että hän tahtoo pelastaa ihmisen, antaa meille valon ja kirkkauden. Jumala siis haluaa poistaa meidän elämästämme tuhon, pimeyden ja synkkyyden.

Jumalan suurin ihme on se, että hän on armollinen ja anteeksiantavainen. Ihmisten välinen elämä perustuu osaamiseen, pärjäämiseen, jaksamiseen ja yrittämiseen. Maallista elämää ei voi rakentaa ihmeiden varaan, vaan suunnittelun varaan.

Mutta elämä Jumalan edessä perustuu yksin armoon. Jumalan suurin ihme on Kristus, meidän Vapahtajamme, sinun Vapahtajasi ja minun Vapahtajani.

Sen vuoksi on niin, että Jumalan ihmettä ei oikeastaan ihmetellä eikä hämmästellä, vaan siitä tullaan iloiseksi. Iloinen oli myös vanha Simeon: ”Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, niin kuin olet luvannut. Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille valmistanut…”

Eero Huovinen

2019-06-13T13:49:17+00:00helmikuu 3rd, 2002|Luokittelematon|