JOULU JOKA PÄIVÄ?

JOULU JOKA PÄIVÄ?

Piispa Teemu Laajasalon saarna jouluaattona 24.12.2018 klo 15.30 Helsingin tuomiokirkossa

Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa.
Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa.
Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.” Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen:
– Jumalan on kunnia korkeuksissa,
maan päällä rauha
ihmisillä, joita hän rakastaa.

Luuk. 2: 1-14

 

Hyvää joulua rakkaat aattohartauteen kokoontuneet,

Tänne on tultu monenlaisista tilanteista. Joku tuli tuosta naapurikorttelista, toinen toiselta puolelta kaupunkia. Joku tuli itsekseen, toinen isommalla porukalla. Joku teistä tuli hiljentymään ja istuskelemaan tänne jo tuntia ennen – ja joku toinen juoksi sisään viime minuutilla. Me näemme kaiken valvontakameroista tuolla sakastissa. Mutta kaikki te olette aivan erityisen tervetulleita.

***

Olen syksyn aikana pariin otteeseen jutellut muutamien yli 90-vuotiaiden ihmisten kanssa joulusta ja joulun odotuksesta. Kysynyt, millaisia olivat heidän lapsuutensa joulut, mitä he muistavat ja mikä on erityisesti jäänyt mieleen. Yksi rouva kertoi, että hän muistaa erityisesti joulun loppumisen odottamisen. Ei siis joulun alkamisen odottamista vaan joulun loppumisen odottamisen.

Hänen lapsuutensa elinolot olivat kovat ja köyhät. Joulu merkitsi erityisesti sitä, että ruokaa on paljon ja raatamista vähän. Arjessa oli päinvastoin: ruokaa vähän ja raatamista paljon. Siksi hänen joulussaan yksi osa oli huoli siitä, että kohta tämä hyvä juhla loppuu ja kova arki palaa. Se muisto oli hänellä lähes sadan vuoden jälkeenkin. Kun joulukuusen koristeita otettiin pois ja pakattiin huolella kääreisiin vuodeksi vintille, tällä rouvalla oli tapana ottaa salaa kuusesta itselleen yksi paperienkeli ja piilottaa se omaan laatikkoon, koska sitä katsomalla muistui joulu mieleen. Jotenkin joulu jatkui. Laatikosta kurkistava paperienkeli ilmoitti yhä uudestaan suuren ilon – myös keskelle kevään, kesän tai syksyn kovia aikoja.

***

Joulu on juhla, joka keskeyttää arjen. Juhlien juhla. Ja ehkä juuri siksi tuo rouva ei ole ainoa, joka toivoo, että joulu ei loppuisi. Kyllähän me niin monissa joululauluissakin laulamme, että olisipa joulu joka päivä. Pyydämme ”jospa ihmisellä ois joulu ainainen”. Tai toivomme ”jospa aina joulun aika ois”. Tänään joulunajan keskellä on hyvä kysyä, mistä tällaiset toiveet kertovat? Mitä se tarkoittaisi, että joulu olisi joka päivä?

Lapsi voi tietenkin toivoa, että saisi avata lahjoja joka päivä. Köyhä voi toivoa, että saisi syödä hyvin joka päivä. Kiireinen voi toivoa, että saisi nukkua pitkään ja levätä riittävästi joka päivä. Tällaiset asiat liittyvät kuitenkin myös muihin juhliin. Ei juhannuksesta, syntymäpäivistä, vapusta tai uudenvuodenaatosta lauleta samanlaisella hartaudella kuin joulusta. Mitä sellaista joulussa on, joka tekee siitä aivan erityisen juhlan – juhlien juhlan?

***

Äsken kuulemassamme ylipormestarin lukemassa jouluevankeliumissa on iso alku ja ylevä loppu. Alussa kuvataan tarkasti ja seikkaperäisesti, mihin aikaan ja millaisissa olosuhteissa tapahtumat toteutuvat. Seuraavaksi kuvataan yllättävää taivaallista ilmoittajaa ja hänen julistamaansa lohdutusta. Ja lopussa on vielä ylistyshenkinen taivaallinen nosto, jossa enkelit laulavat kunniaa.

Tämän kaiken keskellä on kuitenkin jouluevankeliumin ydin – se, mikä tekee juhlasta juhlan, se mikä tekee joulusta joulun. Ja koska jouluevankeliumi on Raamatun tärkein kohta, voimme sanoa, että jouluevankeliumin ydin on samalla koko Raamatun ydin.

Kyse on yhdestä sanasta. Se sana on iso. Se sana on: Vapahtaja.

”Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra.” Enkelin kielessä ”Kristus” ja ”Herra” ovat tarkentavia ilmaisuja. Ensin sanotaan ”Vapahtaja”. Juuri Vapahtaja tekee joulun, jonka ei tarvitse päättyä loppiaiseen eikä edes kynttilänpäivään.

***

Vapahtaja on vanhahtavaa suomea. Aivan hyvin voisimme puhua myös Vapauttajasta. Olisiko kokemus vapaudesta syynä siihen, että juuri joulun toivotaan jatkuvan joka päivä?

Ajatelkaapa, jos saisi kokea joka päivä sellaisen vapauden tunteen, joka hetkellisesti pilkahtaa osana joulua, kun koko ympäröivä maailma tuntuu pysähtyvän ja rauhoittuvan juhlimaan. Kun me hiljennymme joulun viettoon ja tiedämme, että puhelin ei soi, posti ei kulje ja joulurauha on julistettu, emmekö me koekin hetkellisesti aivan erikoista vapautta? Sellaista vapautta, joka ikään kuin irrottaa meidät arkisesta oravanpyörästä ja aikuisen ihmisen taakoista. Sekä mennyt että tuleva tuntuu kaukaiselta. Hetken aikaa on mahdollista ihan vain olla. Ja ehkä juuri tämä kokemus – vapaus ihan vain olla – on se joulun erityispiirre, jonka haluaisimme kokea joka päivä.

***

Meissä ihmisissä taitaa olla sellainen ihmeellinen piirre, että samalla kun toivomme vapautta vain olla, onnistumme nimenomaisesti tekemään vapauden tavoittelusta ponnisteluja, jotka kaventavat sitä kaipaamaamme vapautta.

Vaikka tämän maailman todellisen hädän ja kärsimyksen keskellä puhe joulupaineista kuulostaa helposti etuoikeutetulta, on tässäkin salissa monia, joiden toiveet unelmien joulusta olisivat edellyttäneet vielä vähän lisää venymistä.

Onko niin, että juuri jouluna me haluaisimme olla jotain enemmän? Onko niin, että juuri jouluna me maalaamme mielikuvissamme unelman elämästä, johon emme normaalitilanteessa kykene? Ja onko niin, että juuri siksi pettymykset tuntuvat niin raskailta? Riita tai pari taitaa kuulua useimpien perheiden jouluperinteisiin.

Vaikka toivomme ja odotamme hartaasti, että kunpa voisi vain olla, on juuri se usein kovin vaikeaa. Olemisen sijasta yritämme pikemminkin tulla joksikin, mitä toiveissamme ehkä voisimme olla – omissa silmissämme, puolison silmissä, lapsen silmissä, vanhempien silmissä.

Rakkaat sanankuulijat, joulun vapaus on meistä riippumatonta. Joulun vapaus tulee ihmisen ulkopuolelta. Se on vapautta, jota ihmisessä ei ole – se on vapautta, joka tulee ihmiselle taivaan lahjana. Sitä joulun sanoma julistaa: Vapahtaja on syntynyt maailmaan antaakseen ihmiselle aivan erikoislaatuisen vapauden. Vapauden riittämättömyydestä ja pelosta, vapauden synnistä ja syyllisyydestä, vapauden pahan vallasta ja kerran vielä vapauden kuolemasta. Meille – sinulle ja minulle – jää riemullisen vastaanottajan ja iloisen ihmettelijän rooli.

***

Joulunvietto on Jumalan lahja meille. On lahjaa, että me saamme iloita ja olla yhdessä. On lahjaa, että me saamme syödä hyvin, iloita paketeista ja muistella kulunutta vuotta. Rauhoittua ja vain olla. On lahjaa, että voimme kiinnittää huomiota joulun puitteisiin. Muistoihin, tapoihin, tottumuksiin. Mutta aina joskus nämä hyvät ja ihanat tavat eivät toteudu. Emme itse niihin pysty tai maailma ei niihin suostu.

Siksi on hyvä muistaa, että joulunviettoa suurempi Jumalan lahja on Vapahtaja itse. Hän syntyy tänäkin jouluna meille kaikille. Hän syntyy puitteista, tavoista, tottumuksista ja kokemuksistamme riippumatta. Jumala tulee taivaasta alas meidän ihmisten keskelle. Meidän ei tarvitse tehdä joulua Jeesus-lapselle. Jeesus-lapsi tekee joulun meille.

Ja siksi meidän ei tarvitse odottaa tai pelätä joulun loppumista. Siksi me voimme hyvällä mielellä palata tähän päivään koko vuoden ajan, laatikoihin piilotettujen paperienkelien avulla tai ilman niitä.

Mitä tahansa tuleva vuosi tuokaan mukanaan, sinä voit palata ajatuksissasi tähän päivään; sinä voit palata joulun evankeliumin äärelle; sinä voit palata enkelin lupaukseen: Tänään on teille syntynyt Vapahtaja.

Siinä on joulun vapauttava sanoma. Se on totta eilen, tänään ja ikuisesti. Se on totta joka päivä. Tänään on teille syntynyt Vapahtaja.

Aamen.

 

2018-12-24T16:13:16+00:00