Kannanotto lakivaliokunnalle homoseksuaalisen parisuhteen rekisteröimisestä.

Kannanotto lakivaliokunnalle homoseksuaalisen parisuhteen rekisteröimisestä.

Eduskunnan lakivaliokunta 24.4.2001

Asia: Hallituksen esitys 200/2000 laiksi virallistetusta parisuhteesta

Oikeusministeriön työryhmän ehdotuksesta ”Laki ja samaa sukupuolta olevat parisuhteet” antamassaan yksimielisessä lausunnossa Kirkkohallitus ei kannattanut samaa sukupuolta olevien parisuhteiden virallistamista.

Kirkkohallituksen mielestä miehen ja naisen avioliitto on perustava yhdessä elämisen muoto. Yhteiskunnan tulee antaa kaikki mahdollinen tuki avioliitolle ja sen aseman vahvistamiselle. Avioliiton rinnalle ei tule perustaa siihen rinnastuvia instituutioita.

Erilaisissa yhteistalouksissa asuvien asemaan liittyviä epäkohtia on kuitenkin pyrittävä poistamaan. Hyväksyttävä ratkaisu olisi esimerkiksi yleinen asuinkumppanuuden rekisteröintimalli. Asuinkumppanuutta ei pitäisi sitoa seksuaaliseen suuntautuneisuuteen. Sen tulisi selvästi poiketa avioliitosta.

Kirkkohallitus yhtyi työryhmän esitykseen, että virallistettuun parisuhteeseen ei sovelleta oikeutta ottaa ottolapsi. Adoptio-oikeuden tulee rajoittua vain miehen ja naisen väliseen avioliittoon.

Luterilainen kirkko arvioi seksuaalietiikkaa luonnonoikeudellisen ajattelutavan kannalta. Ihmiskunnan pitkä historia osoittaa, että miehen ja naisen välisellä suhteella on perustava merkitys ihmisten väliselle yhteiselämälle. Juutalainen ja kristillinen perinne liittyvät tähän laajaan yleisinhimilliseen ajatustapaan. Kaikki kristilliset kirkot uskovat, että Jumala on luonut ihmisen mieheksi ja naiseksi.

Miehen ja naisen elinikäiseksi tarkoitettu avioliitto on koko yhteiskunnan kannalta perustava instituutio. Elämän jatkumisen ja yhteiselämän tasapainoisen kehityksen kannalta avioliitolla ja perheellä on korvaamaton merkitys. Sen vuoksi valtiovallan tulisi myös lainsäädännön keinoin antaa avioliitolle selkeä ”suosituimmuusasema”.

***

Hallituksen tavoitteena on ollut perustaa ”avioliitosta erillinen oikeudellinen instituutio”. Oikeusministeriön työryhmän ehdotuksesta poiketen rinnasteisuutta avioliittoon onkin pyritty välttämään. Esityksen mukaan parisuhteen virallistamiseen ei esimerkiksi liittyisi avioliittoon vihkimistä vastaavaa määrämuotoista suullista menettelyä.

Hallituksen tavoitteesta huolimatta voidaan olettaa, että virallistettu parisuhde tulisi kuitenkin rinnastumaan avioliittoon . Varsin yleisesti jo nykyään puhutaan ”homoavioliitoista”. Lainsäädännöllä ohjataan vähintään epäsuorasti myös ihmisten arvomaailmaa. Vaikka esitys parisuhteiden virallistamisesta koskisi vain melko harvoja, se voi kuitenkin symboliarvoltaan ja asennevaikutuksiltaan olla merkittävä.

***

Perinteisen avioliiton erityisasema ei merkitse poikkeavien elämäntapojen syrjimistä tai homoseksuaalien oikeuksien loukkaamista. Erityisesti enemmistöltä edellytetään valmiutta keskinäiseen kunnioitukseen ja ymmärtämykseen.

Vähemmistöä koskevien epäkohtien korjaaminen pitäisi toteuttaa toisella tavalla kuin rinnastuksilla avioliittolakiin. Olisi ollut toivottavaa, että hallitus olisi selvittänyt, voidaanko epäkohtia korjata erillisjärjestelyin, esimerkiksi perintöverotusta koskevin muutoksin.

***

Yhteiskunnalla on erityinen vastuu heikoimmista jäsenistään. Perhe-elämää säädeltäessä heikoimpia osapuolia ovat lapset. Lapsen objektiivinen hyvä on asetettava aikuisten subjektiivisten oikeuksien edelle. Perheensisäisen adoption ja vieraan lapsen lapseksiottamisen tulee jatkossakin olla mahdollisia vain miehen ja naisen avioliitossa.

Eero Huovinen

2019-05-28T15:26:57+00:00huhtikuu 24th, 2001|Eero Huovisen saarnat ja puheenvuorot|