KUKA AUTTAISI MEITÄ?

KUKA AUTTAISI MEITÄ?

Piispa Teemu Laajasalon saarna pääsiäisyön messussa Helsingin tuomiokirkossa 3.4.2021 klo 23

Kun sapatti oli ohi, Magdalan Maria, Jaakobin äiti Maria ja Salome ostivat tuoksuöljyä mennäkseen voitelemaan Jeesuksen. Sapatin jälkeisenä päivänä ani varhain, kohta auringon noustua he lähtivät haudalle. Matkalla he puhuivat keskenään: ”Kuka auttaisi meitä ja vierittäisi kiven hautakammion ovelta?” Mutta tultuaan paikalle he huomasivat, että kivi oli vieritetty pois; se oli hyvin suuri kivi.
Sisälle hautaan mentyään he näkivät oikealla puolella istumassa nuorukaisen, jolla oli yllään valkoiset vaatteet. He säikähtivät. Mutta nuorukainen sanoi: ”Älkää pelästykö. Te etsitte Jeesus Nasaretilaista, joka oli ristiinnaulittu. Hän on noussut kuolleista, ei hän ole täällä. Tuossa on paikka, johon hänet pantiin. Menkää nyt sanomaan hänen opetuslapsilleen, myös Pietarille: ’Hän menee teidän edellänne Galileaan. Siellä te näette hänet, niin kuin hän itse teille sanoi.’”
Ulos tultuaan naiset pakenivat haudalta järkytyksestä vapisten. He eivät kertoneet kenellekään mitään, sillä he pelkäsivät.

Mark. 16:1–8 

 

Hyvät pääsiäisjuhlan viettäjät, rakas Helsingin hiippakunnan väki,

pääsiäisyön evankeliumissa on monta vaikeasti ymmärrettävää kohtaa. Tapahtumat sisältävät ihmisten järkytystä ja Jumalan ilmoitusta, elämän rajallisuutta ja kuoleman rajattomuutta. Monessa kohdassa evankeliumia lukija joutuu hämmästelemään.

Yksi lause noissa juuri luetuissa Raamatun jakeissa on kuitenkin erityisen selvä. Se on haudalle kulkevien naisten kysymys: Kuka auttaisi meitä? Naiset pohtivat, kuinka he saisivat suuren kiven vieritettyä haudan edestä pois. Kysymys sisältää varmaankin monenlaisia taustasävyjä. Se on yhtäältä käytännöllinen kysymys, mutta toisaalta sen sanojille rakas Mestari on juuri kuollut. Hän, jonka varaan on asetettu kaikki toivo, viisaus, turva ja tulevaisuus, onkin tapettu ja haudattu. Ihmetekoja tekevä Jeesus onkin haudalle kulkeville vain muisto. Rohkaisevat ja käänteentekevät opetukset ovat yhtäkkiä historiaa. Kun naiset kysyvät ”Kuka auttaisi meitä”, äänessä täytyy kuulua monenlaisia vivahteita.

Hyvät ystävät, eikö tuossa lauseessa ole jotain sellaista, joka ylittää ajat ja rajat, maat ja mantereet? Eikö jokainen ihminen tunnista tilanteen, jossa suusta pääsee sanat: ”Kuka auttaisi meitä”?

”Kuka auttaisi meitä?” on meidän kysymyksemme. Erilaisten uhkien ja murheiden äärellä me kaipaamme apua. Kuka auttaisi meitä, kun kulkutauti ei kukistu? Kuka auttaisi meitä, kun väkivalta uhkaa? Kuka auttaisi meitä, kun olemme yksinäisiä? Kuka auttaisi meitä, kun ilmasto muuttuu tai eriarvoisuus ei muutu? Kuka auttaisi meitä, kun sairaudet, masennus tai ahdistus ottaa vallan?

Kuka auttaisi meitä? Me etsimme apua lääkäriltä ja terapeutilta, ystävältä ja perheenjäseniltä. Me etsimme apua papilta, poliitikolta ja poliisilta.

Tuo haudalle menevien naisten kysymys on meidän kysymyksemme. Kuka auttaisi meitä? Vaikka erilaisten ihmisten huolet ovat erilaisia, kysymyksen taustalla on kolme yhteistä piirrettä.

Ensinnäkin kysyjä ymmärtää, että ei itse riitä.

Toiseksi kysyjä ei tiedä, keneltä saisi apua.

Kolmanneksi kysyjä ei ole varma, onko tilanteeseen edes saatavissa apua.

***

Ensinnäkin kysyjä siis ymmärtää, että ei itse riitä. Jos pärjäisi itse, ei kysymystä tarvitsisi esittää.

Avuntarve tekee pieneksi. Hän, joka on varma, muuttuu epävarmaksi, hän, joka on vahva, tulee heikoksi. Kyllä me tiedämme, miltä se tuntuu. Hätäännyksen keskellä horisontti horjuu, ryhti riutuu ja hallinnantunne vaihtuu huoleen. Kun meillä ei ole keinoja auttaa itseämme, tulemme riippuvaiseksi jostain toisesta. Riippuvuus on jostain riippumista, jonkun toisen varassa olemista. Se tekee pieneksi.

Osaamme myös tunnistaa sen, miten avuntarve vaikuttaa niihin, jotka jo valmiiksi ovat pieniä, epävarmoja ja heikkoja. Siksi kristityn erityisenä tehtävänä on auttaa, palvella ja rakastaa toista ihmistä. Tehdä pieniä suuremmaksi, heikkoja vahvemmaksi ja sorrettuja hyväksytyiksi. Osoittaa laupeutta ja saada syrjittyjä lohdutetuksi, rauhattomia rohkaistuiksi ja kärsiviä tyynnytetyksi. Vaikka emme lähimmäisenrakkauteen aina kovinkaan hyvin pysty, me tunnistamme avuttomuuden, koska tiedämme, miltä se meissä itsessä tuntuu. Me tunnistamme tarpeen – hän, joka kysyy apua, ymmärtää, että ei itse riitä.

***

Toiseksi kysyjä ei tiedä, keneltä saisi apua. Jos osaisi määritellä auttajan, ei tarvitsisi kysyä ”kuka”. Avuntarpeeseen kuuluu hämmennys. ”Kuka auttaisi meitä” on lausahdus, jossa pää kääntyy eri suuntiin ja silmät etsivät tuntematonta auttajaa.

Jos aavistelee, että joku nimetty ystävä voi auttaa tai jos tietää, että lääkäri tai poliisi voi ratkaista ongelman, huoli tuntuu täysin erilaiselta, heikkouden mittasuhde on maltillisempi. ”Kuka auttaisi meitä” sisältää hädän siitä, että omassa päässä ei ole nimeä avuntuojalle. Kaipaus ei kohdistu keneenkään.

Kysyjällä on siis ensiksikin taju, että ei itse riitä ja toiseksi hänellä on epäselvyys siitä, kuka auttaja voisi olla. Kysymyksen kolmas piirre on ihmisen kannalta kuitenkin kaikkein tärkein.

***

Kolmanneksi kysyjä ei nimittäin ole varma, onko tilanteeseen edes saatavissa apua. Kysyjällä on epävarmuus ja hiipivä epätoivo siitä, voiko tilanteessa ylipäätään kukaan auttaa. Kuka auttaisi meitä? Se sisältää mahdollisuuden vastaukselle: ei kukaan. Kysyjällä on kyllä heikkoa uskoa siihen, että on olemassa joku, joka voi auttaa – muutenhan koko kysymys olisi mieletön. Mutta heikko usko meinaa jäädä epävarmuuden ja hiipivän epätoivon alle. Entä, jos apua ei olekaan saatavissa? Entä jos kukaan ei auta?

Tämä kysymyksen piirre on pääsiäisyön evankeliumin kannalta kaikkein tärkein. Tämä on se kysymyslauseen taustalla oleva pelko, joka meinaa muuttaa huolen hädäksi. Tämä hiipivä epätoivo on se piirre, joka nousee esille, kun kysymyksen esittää kovimmissa kauhuissa. Entä, jos tilanteessa ei ylipäätään kukaan voi auttaa? Tämä on se hätä, kun kysymme elämän suurimpia kysymyksiä.

Saisinko tehtyä tekemättömäksi? Saisinko kerran sanottua sanomattomaksi? Saisiko sellaisen synnin anteeksi, mitä ei pysty antamaan itsellekään anteeksi? Saisiko aloittaa vielä kerran alusta, vaikka uudet alut on jo käytetty? Saisiko vielä kerran virheen anteeksi, vaikka sitä ei enää voi saada anteeksi? Tai voisiko kerran menetetyn saada vielä takaisin? Voisiko minulle rakas kuollut ollakin elävä? Kuka tässä auttaisi? Kuka auttaisi meitä tässä?

***

Meillä ihmisillä on rajattomat huolet, mutta rajalliset ratkaisut. Meillä on samalla tavalla rajatut ajatukset kuin Jeesuksen haudalle kulkijoilla. Ajattelemme, että elämämme on omista tai ystävällisten ihmisten voimista kiinni. Kolme naista ei löytänyt auttajiksi ihmisiä. Sen sijaan auttajaksi ilmoittautui itse Jumala. Jeesuksen hauta oli tyhjä.

Pienen inhimillisen auttamisihmeen sijasta heitä odottikin suuri jumalallinen auttamisihme. Järkyttävä, vavisuttava auttamisihme.

Ylösnousemus kertoo siitä, että synti, paha, kärsimys ja kuolema on voitettu. Ylösnousemus on lopullinen vastaus kaikkia aikoja ja kaikkia ihmisiä koskettavaan kysymykseen: ”Kuka auttaisi meitä?”. Jumala. Jumala auttaa. Jumala auttaa meitä.

Vaikka yhtäkään ihmistä ei löytyisi meidän avuksemme, vaikka me joutuisimme välinpitämättömyyden ylenkatseen alle ja vaikka me jäisimme vihamielisyyden jalkoihin, on itse Jumala veriliitossaan sitoutunut auttamaan. Hän on valmistanut tien armoon ja pelastukseen.

***

Pääsiäisyön evankeliumi lupaa sinulle, älä murehdi, älä huolehdi ja älä pelkää. Luota siihen, että Kristus on sinun auttajasi. Sinun ei tarvitse olla huolissaan, koska Jumala haluaa huolehtia sinusta, Hänen huolenpitonsa on sinua varten. Hän tietää sinun tarpeesi ja toiveesi ja haluaa sinulle hyvää. Hän on sinun auttajasi.

Pääsiäisyön evankeliumi lupaa sinulle, älä suostu tämän maailman surujen alle. Luota siihen, että Kristus riittää ihmisen puolesta. Sinä tunnistat Hänen kasvonsa ja Hän sinun. Jeesus ei ole haudassa, vaan elämän keskellä rohkaisemassa ja tukemassa sinua. Hän on sinun auttajasi.

Pääsiäisyön evankeliumi lupaa sinulle, älä katso alaspäin vaan katso ylöspäin. Katso taivaan suuntaan täynnä rohkeutta ja toivoa. Taivaan Herra on tehnyt Poikansa haudan tyhjäksi ja kerran vielä Hän tekee sinunkin hautasi tyhjäksi. Luota siihen, että Jeesuksen ylösnousemuksen tavoin myös sinut kerran herätetään kuolleista. Saat uuden ylösnousemusruumiin ja tapaat rakkaasi taivaan ilossa, iankaikkisessa elämässä, kasvoista kasvoihin Kristuksen kanssa. Hän on sinun auttajasi. Hän on sinun auttajasi.

Kristus on ylösnoussut. Aamen.

2021-04-03T23:31:34+00:00huhtikuu 3rd, 2021|Piispan saarnat|