”…KUITENKIN JUOKSUJALKAA”

”…KUITENKIN JUOKSUJALKAA”

Piispan pääsiäiskirje hiljaisella viikolla

Pietari oli Jeesuksen opetuslasten joukossa merkillinen vastarannan kiiski, itsepäinen änkyrä, milloin hyvässä, milloin pahassa.

Ylösnousemuksen aamuna miehet epäröivät naisten sanoja tyhjästä haudasta. Jeesus olisi noussut kuolleista. Apostolit kuitenkin ”arvelivat naisten puhuvan omiaan eivätkä uskoneet heitä”.

Mutta Pietari poikkesi joukosta. Luukas kuvaa oppositiomiestä: ”Pietari lähti kuitenkin juoksujalkaa haudalle.” (Luukas 24:12) Pietarin irtiotosta kaksi asiaa.

* *

Uskoon kuuluu kuitenkin-henki. Vaikka ylösnousemus oli epäuskottava juttu, Pietari kuitenkin lähti liikkeelle. Vastoin todennäköisyyksiä on itse nähtävä.

Arki on erilaista kuin usko. Arkipäivän asiat ovat koska-tietoa. Suksi luistaa, koska se on voideltu. Narsissi kasvaa, koska se saa valoa. Köyhä näkee nälkää, koska hänellä ei ole rahaa.

Usko sitä vastoin on kuitenkin-uskoa. Usko tarttuu arjen takana olevaan todellisuuteen, Jumalaan, rukoukseen, siunaukseen, jopa ihmeisiin.

Pääsäisen mieli on kuitenkin-mieli. Arjen ja järjen kannalta ylösnousemus on käsittämätön asia. Kuitenkin siihen voi uskoa. Kuitenkin sen varaan voi panna toivonsa. Kuitenkin sen takana on Jumala.

* *

Kuitenkin-tiellä edetään ”juoksujalkaa”. Aluksi kulku kohti Jumalaa voi olla hidastakin hiipimistä. Tekisi mieli ottaa taka-askelia. Kuitenkin Jumala vetää puoleensa niin väkevästi, että muut asiat jäävät odottamaan. Sydän alkaa hehkua, liikkua ja juosta.

Pietarin juoksujalka alkoi, kun uutinen ylösnousemuksesta ja Kristuksesta veti puoleensa. Ei Pietari ei juossut oman hengellisen kuntoisuutensa perusteella. Uskonnollinen urheilujuoksu onkin vaarallinen laji. Se ei yleensä johda Jumalan, vaan omien odotusten luo.

Syy Pietarin juoksuun oli Jumalan vetovoima. Jumala on kuin magneetti, joka vastustamattomasti vetää puoleensa, olemme sitten rautaa tai emme. Jumalan luo ei päästä omaa kuntoa kohentamalla, vaan Ylösnousseen ääntä kuuntelemalla.

Pääsiäinen on ylösnousemuksen uutisten kuuntelua, hämmästelyä ja seuraamista. Kun olemme Jumalan sanan äänten äärellä, meitä aletaan vetää Kristuksen luo, tuntui miltä tuntui. Ja siitä alkaa sitten uskon juoksu, ensin Jumalan luo ja sitten myös lähimmäisen avuksi.

Eero Huovinen

Helsingin piispan tervehdys
hiljaisella viikolla 2001

2019-05-28T15:25:25+00:00huhtikuu 9th, 2001|Eero Huovisen saarnat ja puheenvuorot|