RISTIRIITA, HÄMMENNYS, TAIVAAN LAHJA

RISTIRIITA, HÄMMENNYS, TAIVAAN LAHJA

Piispa Teemu Laajasalon saarna kiirastorstaina 18.4.2019 Vantaan Pyhän Laurin kirkossa

 

Luuk. 22: 14-22

Kun hetki koitti, Jeesus kävi aterialle yhdessä apostolien kanssa. Hän sanoi heille: ”Hartaasti olen halunnut syödä tämän pääsiäisaterian teidän kanssanne ennen kärsimystäni. Sillä minä sanon teille: enää en syö pääsiäisateriaa, ennen kuin se saa täyttymyksensä Jumalan valtakunnassa.” Hän otti käsiinsä maljan, kiitti Jumalaa ja sanoi: ”Ottakaa tämä ja jakakaa keskenänne. Minä sanon teille: tästedes en maista viiniköynnöksen antia, ennen kuin Jumalan valtakunta on tullut.”
Sitten hän otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.” Aterian jälkeen hän samalla tavoin otti maljan ja sanoi: ”Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka vuodatetaan teidän puolestanne. Mutta tälle samalle pöydälle ojentaa yhdessä minun kanssani kätensä myös minun kavaltajani. Ihmisen Poika lähtee täältä juuri niin kuin hänen on määrä lähteä, mutta voi sitä, josta tulee hänen kavaltajansa!”

 

Tässä kiirastorstain messussa me heittäydymme mukaan pääsiäisen suureen draamaan. Me olemme samassa pöydässä opetuslasten kanssa, me vietämme yhteistä ehtoollista. Me odotamme sitä yötä, jona Jeesus kavalletaan.

Tämän päivän evankeliumi edellyttää pysähtymistä ja eläytymistä. Me olemme kuulleet nämä sanat niin monta kertaa, että meidän pitää pysähtyä ja aivan erityisesti eläytyä niihin tunteisiin, joita opetuslasten on täytynyt kokea. Ristiriitaa. Hämmennystä. Mutta ennen kaikkea: me saamme kokea taivaan lahjan.

Tunteen ristiriita

Jeesus on opetuslasten Mestari, mutta myös ystävä. Yhteinen illanvietto hänen kanssaan on parasta mitä tiedät, mutta nyt se myös kuristaa kurkkua. Ero on pian todellisuutta – ystäväsi ei enää kohta ole osa sen paremmin elämäsi arkea kuin juhlaa.

Monella meistä on taustallaan tällainen tai vastaava kokemus: voimakasta iloa, johon sekoittuu haikeutta ja menettämisen tuskaa. Pysähtymällä tällaisen kokemuksen eteen voimme kenties tavoittaa jotain siitä tunteesta, joka Jeesuksen opetuslapsilla oli kiirastorstain evankeliumissa.

Kiirastorstai on erikoinen hetki, koska siinä yhdistyvät harvinaisella tavalla ilo ja ahdistus. Läsnä ovat ihmisten välinen läheisyys ja yhteys, mutta samalla myös eron ja menetyksen tunteet. Ei ole merkityksetöntä, että Jeesus halusi viimeisinä päivinään aterioida opetuslastensa kanssa. Aterialla ihmiset ovat kokoontuneet aivan fyysisesti toistensa lähelle. He jakavat leivän ja viinin. Ruokailu, elämän perusedellytys, pysäyttää myös yhdessä kiittämään Häntä, jolta elämä ja sen lahjat ovat lähtöisin. Jeesus ja opetuslapset ruokailivat ja rukoilivat yhdessä. He viettivät yhdessä suurta ja kiitollisuuden täyttämää pääsiäisjuhlaa.

Yhteyden ja ilon päällä lepää kuitenkin lähestyvän menetyksen varjo. Jeesus ei ole enää kauaa opetuslastensa, ystäviensä, seurassa.

Järjen hämmennys

Kiirastorstain evankeliumissa silmiinpistävää on se, että menetyksen uhka kyllä leijuu aterian yllä, mutta vielä kovin epämääräisenä. Jeesuksen opetuslapset eivät tiedä, mitä on tulossa. Heillä on vain aavistuksia. Monet Jeesuksen puheet ovat tuntuneet heidän korviinsa arvoituksellisilta.

Jeesus ikään kuin hiljenee – siis tuo Jeesus, joka niin kirkkaasti meitä evankeliumeissa opettaa. Hän hiljenee pääsiäisen keskiössä. Evankeliumit kertovat, kuinka Hän vaikeni kuulusteluissa, kuinka hän puhui vain vähän. Jo viimeiselle aterialle mentäessä opetuslasten täytyy olla Jeesuksen vähäpuheisuuden tai salaperäisyyden vuoksi hämmästyneitä.

Jeesus hämmentää opetuslapsia lisää rupeamalla puhumaan itsestään leipänä ja viininä.  Edes Jeesuksen läheisimmät ystävät eivät ymmärrä Jeesuksen aikeita. Tässä ymmärtämättömyydessä, hämmennyksessä ja epätietoisuuden tilassa olemme lähellä ihmisenä olemisen peruskysymyksiä.

Sinäkin, joka olet tänä iltana tässä salissa, olet voinut ajautua elämässäsi vaikeaan tilanteeseen – umpikujaan. Turvalliset elämän peruspilarit, joiden piti olla lujia, sinua ja läheisiäsi kannattelevia, ovatkin osoittautuneet hauraiksi.

Sinäkin, joka istut tänä iltana tässä salissa, olet voinut kokea, että se, mikä tuntui vielä eilen varmalta ja luotettavalta, olikin katoavaista. Tasaisen pohjan sijaan oletkin joutunut pettävälle alustalle. Etkä tiedä, miten sinun lopulta käy.

Hämmennyksen avain on siinä, että Jeesus itse tiesi. Opetuslapset eivät tienneet, mutta Jeesus tiesi. Jeesus tietää, mitä on tapahtumassa. Hän tietää myös sen, että hän tulee vielä maistamaan viiniköynnöksen antia Isänsä valtakunnassa.

Kiirastorstain evankeliumista näemme, että ihmisen elämään kuuluva perinpohjainen hämmennys oli myös opetuslasten kokemus – heidän, jotka Jeesus oli erityisesti valinnut ja kutsunut olemaan kanssaan. Edes he, jotka tunsivat Jeesuksen parhaiten, eivät ymmärtäneet. Edes he eivät nähneet, mitä oli tulossa. Eivät, vaikka Jeesus itse oli heidän seurassaan. Aivan lähellä.

Mutta Jeesus tiesi. Hän näki kavaltamisen, mutta myös tulevan Isän valtakunnan. Ja koska Jeesus oli oppilaittensa seurassa, ei heillä ollut hätää. Eihän heillä ollut hätää silloinkaan, kun he olivat yhdessä vesillä ja tuli myrsky ja Jeesus nukkui veneessä. Opetuslapset kyllä hätäilivät, mutta heidän ei olisi tarvinnut.

Tai muistatko Jeesuksen Vuorisaarnan opetuksen:

”Älkää kantako huolta hengestänne, siitä mitä söisitte, älkää ruumiistanne, siitä millä sen vaatettaisitte. Onhan henki enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet. Katsokaa korppeja: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa, ei niillä ole vajaa eikä varastoa, ja silti Jumala ruokkii ne. Kuinka paljon arvokkaampia te olettekaan kuin linnut! Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa? Jos siis näinkään vähäinen asia ei ole teidän vallassanne, mitä te muusta huolehditte?” (Lk 12:22-31)

Jeesuksen opetus minulle ja sinulle on, että meidän ei tarvitse kantaa huolta. Saamme luottaa Jumalaan, siihen että hän näkee senkin, mitä me emme vielä ymmärrä. Me emme ymmärrä, mutta meidän ei tarvitse ymmärtää. Jeesuksessa me näemme Jumalan kasvot. Kiirastorstain evankeliumin yksi jylhiä opetuksia on se, että me emme aina ymmärrä, emmekä aina edes voi ymmärtää Jumalaa.

Kuten Vanhan testamentin Jesajan kirjassa lukee: ”Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne.” (Jes 55:8-9)

Tuskien keskellä, murheiden ja mielettömyyden keskellä, toivottomuuden alla, on ihmisellä halu ratkaista Jumalan vaikeneminen ja oma hämmennyksensä rakentamalla itse vähemmän hämmentävä Jumala. Meillä on kiusaus – suuri kiusaus – nähdä Jumala toiveittemme ja ihanteidemme täyttymyksenä. Sellaisena, jota voimme ymmärtää ja siten melkeinpä hallita. Mutta Jumala on suurempi kuin meidän ajatuksemme Hänestä.

Hänen suunnitelmansa jäävät meille usein salaisuuksiksi. Meille on toki annettu se armo, että olemme saaneet nähdä Jumalasta jotain Jeesuksen elämässä ja kuolemassa. Mutta paljon Jumalasta jää meille pyhäksi mysteeriksi, palvottavaksi mysteeriksi. Kiirastorstain evankeliumi rohkaisee meidän levotonta sieluamme: Anna Jumalan olla Jumala. Älä pelkää. Hän on sinua lähellä. Hän näkee senkin, mitä sinä et vielä ymmärrä.

Taivaan lahja

Ystäväni, kun sinä olet tullut tänään kirkkoon, olet tullut Jeesuksen opetuslasten seuraan. He saivat olla kiirastorstaina aivan mestarinsa lähellä. He eivät ymmärtäneet, mitä tulisi tapahtumaan, mutta he kuuntelivat Jeesusta, ja he seurasivat häntä. Kristus ei ole kaukana sinustakaan, ei yhdestäkään meistä. Me voimme olla omassa elämässämme eksyksissä – tunteen ristiriitojen ja järjen hämmennyksen vallassa – mutta Jumala tuntee meidät sisintämme myöten. Hän näkee sinun elämäsi, menneisyytesi ja tulevan.

Kiirastorstain erikoinen tunnelma korostuu siinä, että juuri tällaisella hetkellä – kärsimyksensä aattona, ristiriidan ja hämmennyksen hetkellä – Jeesus antoi kaikille hänen seuraajilleen kallisarvoisen lahjan: ehtoollisen. Ehtoollinen oli opetuslapsille aivan kuin Jeesuksen rohkaisu: vaikka mitä tapahtuisi, Hän ei koskaan poistu heidän luotaan, vaan on aina tässä ateriassa heidän keskellään.

Tämän rohkaisun saat sinäkin ottaa tänään vastaan, uskoa ja omistaa. Kristus ei poistu sinun luotasi. Kun tulet kirkkoon, Hän on läsnä. Ehtoollinen on tarkoitettu meille, joiden usko on heikko. Me saamme ottaa Kristuksen vastaan konkreettisesti, kouriintuntuvasti. Me saamme ottaa Hänet vastaan leivässä ja viinissä. Ehtoollisen salaisuuden äärellä tunteet voivat olla ristiriitaisia ja järki hämmentyä. Mutta se, mitä emme järjellämme saavuta, sen ottaa usko vastaan.

Leipä, jonka syömme, on Kristuksen ruumis. Se ruumis, joka kantoi ristiä, jota piinattiin ja joka kärsi ja joka kantoi meidän syntimme ja syyllisyytemme ristille asti. Viini, jonka juomme, on Kristuksen veri. Se veri, jonka Kristus vuodatti meidän puolestamme kuollessaan Golgatan keskimmäisellä ristillä. Kun me nautimme ehtoollisen leivän ja viinin, tulemme osalliseksi Kristuksesta ja kaikista hänen lahjoistaan, anteeksiantamuksesta ja pyhyydestä.

Tämä on käsittämätöntä, meille ihmisille mahdotonta ymmärtää, mutta meille uskossamme heiveröisille, omassa voimassamme heikoille, mahdollisuus, johon voimme tarttua. Tämä on Kristuksen kallein lahja meille hänen seuraajilleen. Älä lyö laimin tätä lahjaa. Sinä et jaksa yksin. Sinä et jaksa omassa voimassasi palvella toisia, osoittaa kekseliäästi rakkautta niin hyville kuin pahoille, ruokkia nälkäisiä, vaatettaa alastomia, kantaa piinattujen taakkoja. Sinä väsyt.

Mutta Jeesuksen toinen nimi ei ole ahdistaja vaan vapahtaja. Jeesus ei tullut maailmaan ahdistamaan sinua vaatimuslistoilla ja sen osoittamisella, mihin et pysty. Jumala ei rakasta meitä sellaisena, mitä voisimme olla, mitä meidän pitäisi olla tai mitä toivoisimme olevamme. Jumala rakastaa meitä meinä.

Tule siksi tänään ehtoolliselle. Ota ehtoollisessa vastaan Kristus: Hänen siunauksensa, Hänen läheisyytensä, Hänen lohdutuksensa, Hänen tyynnytyksensä. Tule tänään ehtoolliselle ja ota ehtoollisen Kristus vastaan synnyttämään sinuun uskoa, luottamusta, rohkeutta ja rakkautta.

Tule tänään ehtoolliselle ja anna ristiriitasi ja hämmennyksesi Kristuksen kannettavaksi. Ota vastaan taivaan lahja. Aamen.

 

2019-04-21T17:50:52+00:00huhtikuu 18th, 2019|Piispan saarnat|