Kirjoitus Ilta-Sanomat -lehdessä 2.11.2001.

Kongon presidentti Laurent Kabila surmattiin väkivaltaisesti viime tammikuussa. Hautajaiset olivat suuret ja komeat. Suomen yleisradion reportteri selosti saattokulkuetta: ”Kabila näyttää olevan suositumpi kuolleena kuin elävänä.”

Vanha antiikin viisaus toteaa: ”De mortuis nihil nisi bene”, kuolleista ei (puhuta) muuta kuin hyvää. Tarkoitus on osoittaa kunnioitusta vainajaa kohtaan, millainen hänen elämänsä sitten olikin.

Vainajien suosio ei kuitenkaan ole pelkkää kohteliaisuutta. Joskus me jäljelle jääneet kannamme huonoa omaatuntoa sen vuoksi, että emme ajoissa ole ymmärtäneet lähimmäistemme arvoa. Suomi on täynnä poikia ja tyttäriä, jotka vasta vanhempien kuoltua tajuavat isän ja äidin arvon.

Yhtäältä näin kuuluukin olla. Joku on sanonut, että pojasta tulee aikuinen vasta, kun hänen isänsä on kuollut. Toisaalta soisi, ettei lasten murrosikä ja vanhempien hallitsevuus jatkuisi liian kauan. Neljäs käsky edellyttää niin isän ja äidin kunnioittamista kuin ymmärtämystä lapsia kohtaan.

Pyhäinpäivänä suomalaiset menevät hautausmaalle kaipauksen, muistojen, kunnioituksen ja rukouksen hengessä. Vainajat ovat suosittuja, koska he ovat merkinneet meille niin paljon. Haudalle viety kynttilä on elämän, iankaikkisen elämän vertauskuva.

Ihminen, joka panee toivonsa Jumalaan, on ”suosittu”, nimittäin Jumalan suosiossa. Kristillisessä perinteessä on oma teologinen termi tätä suosiota varten. Jumalan suosio on latinaksi ”favor Dei”. Ne jotka luottavat Jumalaan, ovat hänen favoriittejaan, suosikkejaan.

Meistä tulee Jumalan suosikkeja, koska Jumala on ensin suosiollinen. Jumalan suosio tarkoittaa, että hän on meitä kohtaan hyvä, laupias ja armollinen. Jumalan suosio on kaiken alku.

Tämä järjestys on tärkeä. Jos meidän pitäisi ensin tyrkyttäytyä Jumalan suosioon, siitä syntyisi vain sotkua ja huono loppu. Ihmiset kilpailisivat pyhyydessä toistensa kanssa. Alkaisi todellinen tekopyhien kyynärpäätaistelu. Jumalan suosioon ei kuitenkaan päästä ansioluetteloilla eikä uskonnollisella omakehulla.

Pyhäinpäivänä menemme haudoille kiittämään Jumalaa hänen suosiollisuudestaan. Jumala on ollut hyvä niille, jotka ovat luottaneet hänen suosioonsa eivätkä omiin suorituksiinsa.

Kuolemassa Jumalan suosikkien virheet, vajavuudet, synnit ja epäusko unohtuvat. Jäljelle jää vain Jumalan suosio. Siihen kuuluu myös iankaikkisen elämän, levon ja rauhan lahja. Luulenpa, että siihen kuuluu myös jälleennäkemisen toivo.

Kaikki alkaa Jumalan suosiosta ja armosta. Hyvää pyhäinpäivää.

Eero Huovinen