TAHTOJEN TAISTELU

TAHTOJEN TAISTELU

Reformaation merkkivuoden messu Jyväskylässä, Taulumäen kirkossa 30.4.2017 klo 18

Rakas Jyväskylän väki, rakkaat sanankuulijat

Kiitän kutsusta Keski-Suomeen. On mieluista tulla. Täällä Suomen Ateenassa rakas äitini, juuri valmistunut ylioppilas, opiskeli kesällä 1939, siis 78 vuotta sitten. Onnellinen häivähdys käy aina mielessäni, kun tulen Jyväskylään.

Mekin, jotka emme ennen sotia olleet vielä syntyneet, voimme historiankirjojen kautta aavistaa, millaista elämä tuolloin oli. Vaikka Euroopassa näkyi levottomia merkkejä, ihmisten arkielämä Suomessa oli onnellista ja hyvää. Loppuvuoden kovia kokemuksia ei osattu tai haluttu ennakoida. Ihmiset elivät niin kuin he tahtoivat elää.

Meidän ihmisten tahto on rakennettu niin, että me toivomme hyvää ja pelkäämme pahaa. Joku on sanonut, että ihmisen elinvoima perustuu siihen, että me haluamme uskoa hyvään ja torjua pahan. Sisällämme asuu kaksi tahtoa, jotka kamppailevat keskenään. Joskus me emme itsekään tiedä, mitä haluaisimme tahtoa. Meillä voi olla kaksi kiusausta: olemme joko hyväuskoisia ja sinisilmäisiä tai pelokkaita ja yliarkoja.

***

Tahtojen taistelu näkyy myös siinä Isä meidän -rukouksen pyynnössä, joka annettu tämän kirkkoillan aiheeksi. ”Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa.” Luulenpa, että juuri tämä pyyntö voi monen mielestä olla Isä meidän -rukouksen vaikein pyyntö. Taistelu oman tahdon ja toisen tahdon välillä.

Olisiko niin, että kaikkein vaikeinta elämässä on suostua jonkun toisen tahtoon. Jo pienelle lapselle omasta tahdosta kiinni pitäminen on olennainen osa hänen kasvuansa. On välttämätöntä koetella äidin tai isän tahtoa ja myös kamppailla heidän tahtoaan vastaan. Kaikissa kodeissa on koettu lujia tilanteita, kun lapsi haluaa tehdä oman päänsä mukaan. ”Minä itse.”

Tahtojen taistelu jatkuu läpi koko elämän. Kouluissa opettajien ja oppilaiden tahdot kohtaavat toisensa. Politiikassa puolustetaan omaa näkemystä. Politiikka on tahtolaji. Työntekijöiden ja työnantajien välillä mittaillaan sitä, kumman tahto toteutuu sopimuksissa. Kodeissa kysytään, määrääkö rouva kaapin paikan vai saako miehelläkin olla oma tahto. Miten on teillä kotona?

***

Monta astetta vakavampi on ihmisen tahdon ja Jumalan tahdon välinen kamppailu. Omassa elämässä itsekullakin on varmasti esimerkkejä pettymyksistä, kun Jumala on näyttänyt vievän elämäämme suuntaan, joka poikkeaa meidän tahdostamme.

Koskettava kuva kamppailusta Jumalan tahdon kanssa oli Jeesuksen yö Getsemanessa ennen vangitsemista. Jeesus aavisti tai peräti tiesi edessä olevat kärsimykset ja kuoleman. Edessä oli jotakin vääjäämätöntä. Muistatte Jeesuksen omat sanat, että näin täytyy tapahtua. Kärsimys kuului Jumalan Pojan kutsumukseen. Siitä huolimatta Jeesus toivoi, että hän voisi välttää tuskat ja rukoili: ”Isä, ellei tämä malja voi mennä ohitseni minun sitä juomatta, niin toteutukoon sinun tahtosi.” (Matt. 26:42)

Tahtojen välinen taistelu oli siis totta Jumalan Pojan ja taivaallisen Isän välillä. Pyhän Kolminaisuuden persoonat kamppailivat keskenään. Tahdot näyttivät vetävän eri suuntiin. Myös Jeesuksen omassa sydämessä oli kaksi tahtoa, tahto välttää kärsimys ja tahto suostua Isän tahtoon.

Rakkaat sanankuulijat. Jos kerran Jeesuksella on ollut noin vaikeaa Jumalan tahdon kanssa, niin ei meidänkään pidä ihmetellä, jos mekin joudumme ristiriitaan oman tahtomme ja Jumalan tahdon välillä. Minun tahtoni ja Jumalan tahto ovat aina jännityksessä keskenään. Paini Jumalan kanssa on elämän vaikein urheilulaji. Siitä on leikki kaukana.

***

Ehkä ymmärrettävin syy siihen, miksi meidän on vaikeaa rukoilla ”tapahtukoon sinun tahtosi”, johtuu siitä, että me uskomme itse tietävämme sen, mikä meille on hyväksi. Ihmisen halua itse arvioida sitä, mikä omassa elämässä olisi parasta, ei pidä väheksyä eikä tuomita. Meillä on oikeus kaikin keinoin etsiä sitä, mikä on totta ja oikeaa. Me menettäisimme paljon omasta ihmisyydestä, jos meillä ei olisi omaa tahtoa tavoitella hyvää.

Vaikeus luottaa Jumalan tahtoon johtuu myös elämän omasta luonteesta. Elämä ei vain kerta kaikkiaan ole aina onnellista, iloista, hyvää ja kaunista. Elämä on rosoista, sairasta, kipeää, vinoutunutta, vääristynyttä ja epätoivoista. Arkeemme kuuluu paljon sellaista, josta me haluaisimme päästä eroon. Isä meidän –rukouksen pyyntö ”päästä meidät pahasta” on luonteva ja helppo pyyntö. Kukapa meistä ei toivoisi vapautusta kaikesta pahasta.

Jos ja kun sitten käy niin, että Jumala ei otakaan pois sitä pahaa, josta me tahtoisimme päästä irti, syntyy tuo raskas kamppailu oman tahdon ja Jumalan tahdon välillä. Ei ole helppoa suostua siihen, että Jumala sallii meidän joutua koettelemuksiin, kiusauksiin ja kipuihin. Ja vielä vaikeampaa on ymmärtää sitä, että Jumala ei vain salli, vaan jopa haluaa kuljettaa meitä kohti vaikeita aikoja. Kun joudumme ahdistuksiin, meistä tuntuu, että Jumala on hylännyt ja jättänyt meidät.

Omassa elämässämme kohtaamme saman raastavan kysymyksen kuin Jeesus ristillä. Kun kaikki näytti menneen, hän huusi: ”Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?” Merkillistä tässä ristin huudossa on, että Jeesus on varma, että Jumala on hylännyt hänet. Jeesus ei kysy, onko Jumala hylännyt hänet, vaan hän kysyy enää vain hylkäämisen syytä. Miksi?

***

Isä meidän –rukouksen pyyntö ”tapahtukoon sinun tahtosi” on vaikea sen vuoksi, että me emme aina näe emmekä ihmisinä voikaan nähdä, mikä on Jumalan perimmäinen tahto. On vaikeaa pyytää Jumalan tahdon toteutumista, jos epäilee, onko se hyvä vai paha. Vaikeinta on rukoilla silloin, kun Jumalan tahto näyttää ankaralta ja kovalta tai kun se on kokonaan salassa. Onko siis mitään mieltä rukoilla ”tapahtukoon sinun tahtosi”?

Rakkaat kirkkovieraat. En suinkaan kuvittele, että osaisin ojentaa teille jonkun taika-avaimen, jolla oman tahdon ja Jumalan tahdon välinen lukko avautuisi. Uskon, että tämä tahtojen kamppailu on elämänmittainen. Mutta sallikaa kuitenkin yritys etsiä pientä langanpäätä.

Mistä me tiedämme, mitä Jumala tahtoo meille?

Oletteko huomanneet, että meidän omat kokemuksemme puhuvat usein toisenlaisella äänellä kuin ne Jumalan lupaukset, joita kuulemme Raamatussa tai joita laulamme virsissä. Oman elämän ankarat koettelemukset vievät eri suuntaan kuin ne hyvät ja lohdulliset lupaukset, joissa Jumala lupaa meille hyvää. Eikä tässä ole oikeastaan mitään outoa. Jumalan sanaan ja lupauksiin on vaikeaa luottaa. Ne ovat sanoja, jotka eivät aina näytä arjessa toteutuvan. Jumala lupaa jotakin sellaista, jota minä luonnostani joudun epäilemään.

Silti uskallan ajatella niin, että meille voi tehdä hyvää, jos yhä uudelleen tarraudumme siihen, mitä Jumala sanassaan lupaa meille. Voi nimittäin olla niin, että Jumalan sanat ovat vahvempia kuin oman elämän koettelemukset. Koettelemukset ovat kyllä meitä lähellä ja niiden voima on usein suuri. Mutta olisiko silti niin, että Jumalan sanan voima on suurempi, vaikka se näyttää heikolta?

Jumalan sanat avaavat sellaisen todellisuuden, joka ylittää arjen havainnot. Jumalan sanat näyttävät sellaisen maailman, joka on enemmän kuin se maailma, jonka me järjellä ymmärrämme. Jumalan sanat soivat sellaisilla sävelillä, jotka tavoittavat meidän sydämemme ja jäävät vaikuttamaan siellä. Joka turvautuu Jumalan sanaan, näkee ja saa enemmän kuin mihin hän itse pystyy.

***

Mitä Jumala siis tahtoo?

Ensin katse reformaatioon, siihen, mitä Martti Luther Jumalan tahdosta sanoo. Kuunnellaanpa, millaiseksi Vähä katekismus Jumalan tahdon kuvaa. Tärkeimmän asian Luther sanoo päättäväisesti, varmaan myös omien kokemustensa vastaisesti: Jumalan tahto on ”hyvä ja armollinen tahto”.

Isä meidän –rukouksen selitys alkaa näillä sanoilla. Luther sanoo näin: ”Jumalan hyvä, armollinen tahto tapahtuu kyllä ilman rukoustammekin, mutta me pyydämme tässä rukouksessa, että se tapahtuisi myös meidän keskuudessamme.”

Sitten seuraa väkevä kuvaus Jumalan hyvän tahdon voimasta. ”Jumala murskaa ja estää kaikki pahat suunnitelmat ja voimat, kuten Perkeleen sekä maailman ja oman itsekkään minämme tahdon, jotka eivät antaisi meidän pyhittää hänen nimeään eivätkä hänen valtakuntansa tulla luoksemme. Hän myös vahvistaa ja varjelee meitä pysymään lujina hänen sanassaan ja uskossa elämämme loppuun asti. Tämä on hänen armollinen, hyvä tahtonsa.”

***

Kiinnittäkääpä, rakkaat sanankuulijat, huomiota niihin teonsanoihin, joilla Luther kuvaa Jumalan hyvän tahdon toimintaa. Jumala ”murskaa” ja ”estää”, hän siis hävittää ja torjuu pahan. Eikä Jumala murskaa ja estä vain joitakin asioita, vaan ”kaikki pahan suunnitelmat ja voimat”, jopa Perkeleen eli itsensä pääpaholaisen. Mutta murskaa hän myös meidän itsekkään minämme tahdon. Jumalan hyvä tahto ei murskaa meidän minäämme, mutta sen, mikä meissä on itsekästä, sen hän tahtoo kuolettaa.

Jumalan hyvä tahto siis puolustaa meitä kaikkea pahaa vastaan. Sen lisäksi Jumalan hyvä tahto suojelee meitä. Luther sanoo katekismuksen selityksessä, että Jumala ”vahvistaa ja varjelee meitä”. Jumala vahvistaa meitä monella tavalla, mutta Luther korostaa erityisesti sitä, Jumala vahvistaa meitä ”pysymään lujina hänen sanassaan ja uskossa elämämme loppuun asti”.

Tuntuu kuin Luther olisi elämänsä aikana oppinut sen, että enemmän on syytä turvautua Jumalan sanaan kuin omiin kokemuksiin. Jos katsot omaan minääsi ja omiin ahdistuksiisi, voit joutua epätoivoon. Mutta jos katsot Jumalaan ja hänen sanaansa, voit nähdä paremman maailman. Jumala tietää, ettei häneen katsominen ole helppoa. Mutta juuri sen vuoksi hän haluaa vahvistaa ja varjella meitä pysymään lujina hänen sanassaan ja lupauksissaan elämämme loppuun asti.

***

Viime aikoina olemme oppineet poliittisesta kielenkäytöstä ilmaisun ”vaihtoehtoinen totuus”. Jos hallitsija huomaa, etteivät tosiasiat maailmassa ole sellaisia kuin hän itse toivoo, hän voi esittää vaihtoehtoisen totuuden, jonka ei tarvitse pitää yhtä tosiasioiden kanssa.

Jumala sana on vaihtoehtoinen totuus, vaihtoehto, joka avaa arjen rinnalle pyhän todellisuuden. Jumalan sanan vaihtoehtoinen totuus ei kumoa tätä maallista maailmaa, mutta osoittaa sen takana olevan syvemmän todellisuuden. Jumalan pyhä todellisuus ei ole valheiden maailma, mutta se on armollisen todellisuuden maailma. Jos turvaudut Jumalan sanaan, voit nähdä tämän armon maailman.

***

Rakkaat kirkkovieraat. Tämä messu on paitsi reformaation merkkimessu myös Hyvän Paimenen sunnuntai. Tänä vuonna pyhäpäivä sattuu hassusti juuri vapunaattoon. Vapunaaton vietosta minulla ei ole mitään ohjeita enkä neuvoja. Vapun juhlinnan jokainen ihminen osaa ilman pappejakin.

Mutta hyvästä paimenesta haluan vielä sanoa jotakin. Maailman tutuin raamatunkohta, psalmi 23, kertoo nimittäin osuvasti, millainen on Jumalan hyvä tahto meitä kohtaan. Kuunnelkaapa, millaisia teonsanoja psalmi käyttää, kun se kuvaa hyvän paimenen asennetta ja toimintaa meidän hyväksemme.

Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Hän virvoittaa minun sieluni, hän ohjaa minua oikeaa tietä nimensä kunnian tähden. Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani. Sinä suojelet minua kädelläsi, johdatat paimensauvallasi. Sinä katat minulle pöydän vihollisteni silmien eteen. Sinä voitelet pääni tuoksuvalla öljyllä, ja minun maljani on ylitsevuotavainen. Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut kaikkina elämäni päivinä, ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti. (Ps. 23)

Lyhyessä kuuden jakeen mittaisessa psalmissa on kymmenen erilaista kuvaa siitä, mitä hyvä paimen eli Jumala meille ja meidän hyväksemme tekee. Hän vie, hän johtaa, hän virvoittaa, hän ohjaa, hän on minun kanssani, hän suojelee, hän johdattaa, hän kattaa, nimittäin pöydän, hän voitelee eli pyhittää ja hän ympäröi. Hän ympäröi meidät, nimittäin hyvyydellä ja rakkaudella.

Kaikesta siitä, mitä hyvä paimen tekee, seuraa, että minun ei tarvitse pelätä mitään pahaa ja että saan asua Herran huoneessa eli olla lähellä Jumalaa päivieni loppuun asti.

Rakas ystävä. Jos ja kun sinusta joskus tuntuu vaikealta rukoilla ”tapahtukoon sinun tahtosi”, niin katso kotona psalmista, millainen Jumalan hyvä tahto on. Luota siihen, vaikket jaksaisi edes uskoa.

2018-12-11T22:50:58+00:00huhtikuu 30th, 2017|Eero Huovisen saarnat ja puheenvuorot|