TOISET OVAT TEHNEET TYÖN

TOISET OVAT TEHNEET TYÖN

Piispa Teemu Laajasalon saarna katolisessa messussa Pyhän Henrikin muistopäivänä 19.9.2020 Roomassa

Joh. 4: 34-38

Jeesus sanoi:
”Minun ruokani on se, että täytän lähettäjäni tahdon ja vien hänen työnsä päätökseen. Te sanotte: ’Neljä kuuta kylvöstä korjuuseen.’ Minä sanon: Katsokaa tuonne! Vainio on jo vaalennut, vilja on kypsä korjattavaksi. Sadonkorjaaja saa palkkansa jo nyt, hän kokoaa satoa iankaikkiseen elämään, ja kylväjä saa iloita yhdessä korjaajan kanssa. Tässä pitää paikkansa sanonta: ’Toinen kylvää, toinen korjaa.’ Minä olen lähettänyt teidät korjaamaan satoa, josta ette ole nähneet vaivaa. Toiset ovat tehneet työn, mutta te pääsette korjaamaan heidän vaivannäkönsä hedelmät.”

 

Hyvät ystävät Jeesuksessa Kristuksessa,

ekumenian yhtenä tavoitteena on näkyvä ykseys – sen etsiminen ja rakentaminen. Pyhän Henrikin päivän juhlallisuuksien viettäminen yhdessä Roomassa katolilaisten, luterilaisten ja ortodoksien kanssa on osoitus näkyvästä yhteydestä ja näkyvästä ystävyydestä. Vaikka ykseyttä vielä etsimme ja rakennamme, ovat yhteys ja ystävyys välttämättömiä välineitä matkalla. Olen erityisen iloinen, että tässä messussa ja muissakin viikon tilaisuuksissa on mukana myös Suomen ja kenties maailman paras poikakuoro Cantores Minores.

***

Lähes kaksikymmentä vuotta sitten olin aloittanut työn eräässä seurakunnassa. Näin jälkeenpäin pohtien täytyy sanoa, että olin tuolloin monella tavalla täynnä itseäni. Minulla oli paljon ajatuksia kirkon kehittämisestä ja kasapäin hankkeita, joita halusin toteuttaa. Luulot oman osaamisen suhteen olivat suuret.

Olin lukenut, että kirkon sakastiin on piilotettu latinankielinen lause. En tiennyt, mikä lause oli enkä sitä, missä se lause oli. Muistan kuinka kollegani kanssa innokkaasti etsimme tuota lausetta. Uteliaisuudella on ihmeellinen voima. Pohdimme usein, missä tuo lause voisi olla ja mitä siinä ehkä sanottaisiin. Ajattelimme, että ehkä tuo lause voisi olla joku erityinen merkki meille. Lopulta se löytyi yhden seinälle ripustetun juhlamitalin takaa. Lause oli äsken kuullun evankeliumin viimeinen jae.

”Minä olen lähettänyt teidät korjaamaan satoa, josta ette ole nähneet vaivaa. Toiset ovat tehneet työn, mutta te pääsette korjaamaan heidän vaivannäkönsä hedelmät.”

Tuo lause pysäytti ja laittoi omat suuret suunnitelmamme mittasuhteeseen. Siitä tuli aivan erityisen tärkeä lause minulle.

***

Tuossa jakeessa on kolme lupausta: 1. ”Minä olen lähettänyt teidät”, 2. ”Toiset ovat tehneet työn” ja 3. ”Te pääsette korjaamaan heidän vaivannäkönsä hedelmät”.

Rakkaat kristityt, puhun näistä kolmesta lupauksesta lyhyesti.

Aloitetaan lupauksesta ”Minä olen lähettänyt teidät”. Kirkon olemassaolon oikeutus on tässä; olemmeko työssämme Jeesuksen asialla? ”Minä olen lähettänyt teidät”. On selvää, että Jeesuksen asialla oleminen ei tyhjenny yhdenkään papin tulkintaan Jeesuksesta, me voimme olla erimielisiä Lähettäjän sanojen tulkinnoista ja silti samantahtoisia tulkintojemme perustelemisesta Lähettäjällä ja Hänen omalla ilmoituksellaan.

Maailmassa on paljon hyvää tekeviä järjestöjä ja ihmisiä. Usein on myös niin, että kirkolta kaivataan kaikkea hyvää, mitä kuitenkin muutkin voivat tehdä. Tässä erityisesti meillä luterilaisilla on syytä olla tarkkana, jotta ei käy niin, että meidän työmme lähettäjäksi nouseekin joku muu kuin Kristus. Ja juuri tässä meillä luterilaisilla on paljon opittavaa katolisen ja ortodoksisen perinteen vahvasta rukous- ja jumalanpalveluselämästä. Kirkon tehtävä on kertoa Kristuksesta, koska Hän itse on lähettänyt meidät tähän työhönsä.

Jeesuksen toinen lupaus kuuluu meille: ”Toiset ovat tehneet työn”. On tärkeää muistaa, että Jeesuksen sanoman leviäminen ei ole koskaan riippuvaista yhdestä yksittäisestä sanankylväjästä, vaan nämä saavat aina kerätä satoa, joka on jo ennen heitä kylvetty. Traditio on lahja, joka auttaa meitä näkemään sen, että me emme ole yksinyrittäjiä. Traditio antaa meille myös mahdollisuuden nöyryyteen, koska huomaamme, että monet hyvät hankkeet ovat jo ennen meitä keksittyjä ja toteutettuja. Meidän onnistuneiden hankkeiden syyt ovat aiempien sukupolvien ponnisteluissa. Mutta traditio on ennen kaikkea turva, joka antaa meille rohkeutta katsoa eteenpäin ja ryhtyä sanoista tekoihin.

Kolmas Jeesuksen lupaus päivän evankeliumissa sanoo: ”Te pääsette korjaamaan heidän vaivannäkönsä hedelmät”. Nämä sanat voisi tulkita moitteeksi. Mutta juuri siitä ei ole kysymys. Jeesus ei esitä näitä sanoja Raamatussa kielteisesti. Hän esittää ne myönteisesti. Jeesuksen sanoissa tämä lause on lupaus. Jeesuksen sanoissa tämä lause on lahja. Se on lahja ja lupaus liittyen meidän taakkamme keveyteen Kristuksen kirkon työntekijöinä. Mutta ennen kaikkea se on lahja ja lupaus siitä, että Kristus itse on tehnyt työn meidän puolestamme. Hän itse on kantanut meidän vajavaisuutemme, syntimme ja kurjuutemme – ja Hän itse on kuolemallaan avannut meille iankaikkisen elämän ja taivaan riemun.

***

Pyhä Isä, Paavi Franciscus puhui toissapäivänä meille suomalaisille ja meille kaikille. Hän sanoi seuraavasti:

”The community of all the baptized is not a mere ’standing beside one another’, and certainly not a ’standing against one other’, but wants to become an even fuller ’standing together’.

Pyhän Henrikin muistopäivänä on helppo sanoa, että yhteinen historiamme on kutsunut meidät iloitsemaan ja rukoilemaan tänään yhdessä. Olemaan yhdessä paavin sanoin samalla puolella. Tänään voimme iloita ja rukoilla sen puolesta, että Pyhän Henrikin lahja voi rohkaista meitä ykseyteen, yhteyteen ja ystävyyteen paitsi historiassa ja tänään myös tulevina aikoina. Aamen.

 

2020-01-22T15:36:58+00:00tammikuu 19th, 2020|Piispan saarnat|