Yleisurheilun MM-kisojen jumalanpalvelus Helsingin tuomiokirkossa 13.8.2005 klo 11

Jumala, sinä tahdot sisimpääni totuuden – ilmoita siis minulle viisautesi! Jumala, luo minuun puhdas sydän ja uudista minut, anna vahva henki. Älä karkota minua kasvojesi edestä, älä ota minulta pois Pyhää Henkeäsi. Anna minulle jälleen pelastuksen riemu ja suo minun iloiten sinua seurata. (Ps. 51:8-12)

O God, you desire truth in the inner parts; you teach me wisdom in the inmost place. Create in me a pure heart, O God, and renew a steadfast spirit within me. Do not cast me from your presence or take your Holy Spirit from me. Restore to me the joy of your salvation and grant me a willing spirit, to sustain me.

Rakkaat urheilun ja Jumalan ystävät,

Helsingissä pidettävien maailmanmestaruuskilpailujen aikana olemme nähneet ja vielä näemme monia täydellisyyttä hipovia suorituksia. Ainakin me maallikot ja penkkiurheilijat voimme vain ihailla sitä, miten kauniisiin saavutuksiin ja koviin tuloksiin jälleen on pystytty. Tuntuu kuin ennätyksillä ei olisi kattoa.

Katsoja saa nauttia urheilun seuraamisesta. Meitä viehättää urheilun klassinen periaate: nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin, citius, altius, fortius.

Urheilussa toteutuu jotain jokaisen ihmisen toiveesta ja pyrkimyksestä tavoitella kaunista, oikeaa ja hyvää. Ihmisen luontoon kuuluu, että me haluamme ponnistaa, hypätä, juosta ja heittää, ellei fyysisesti niin kuvaannollisesti. Voimme hyvin ymmärtää, että inhimillinen elämä oikeastaan vaatii meitä jatkuvaan yrittämiseen ja suorittamiseen.

Urheilun koviin vaatimuksiin on viime aikoina tullut yksi uusi vaatimus, nimittäin puhtauden ja rehellisyyden vaatimus. Ei riitä, että pyrit eteenpäin ja ylöspäin keinolla millä hyvänsä. Kaikki tämä on tehtävä yhteisesti hyväksytyin keinoin, avoimesti ja puhtain menetelmin.

Tässä kirkossa olemme kuulleet klassisen psalmin sanat, ankaran vaatimuksen, joka kumpuaa ihmisen sydämestä: ”Jumala, sinä tahdot sisimpääni totuuden”. Niin paljon kuin ihmiset janoavat puhtautta ja totuutta, vielä enemmän sitä vaatii meiltä Jumala.

Elämän, urheilun ja Jumalan vaatimukset voivat joskus olla niin kovia, ettei ihminen niiden paineessa kestä. Suorituksemme epäonnistuvat, emme pääse tavoitteeseemme, löydämme omasta sisimmästämme motiiveja, joita emme halua tunnustaa muille emmekä mielellämme itsellemmekään. Elämä kuljettaa meitä raskaille rajoille, pettymysten keskelle, turhautumisten teille.

Miten usein ihmisen onkaan pakko myöntää: totuutta ja puhtautta minä janoan – enkä sitä kuitenkaan löydä.

Tämän jumalanpalveluksen viesti ja kuulemamme psalmin viesti ei ole vain vaatimusten ja kaipausten ääni. Ihminen ei vain toivo puhtautta ja totuutta. Psalmi opettaa meille, että totuus voidaan saada lahjaksi, ilmaiseksi, ilman suorituksia ja ponnisteluja.

Psalmi sanoo: ”Jumala, sinä tahdot sisimpääni totuuden – ilmoita siis minulle viisautesi! Jumala, luo minuun puhdas sydän ja uudista minut, anna vahva henki.”

Jumala on se, joka antaa meille puhtaan sydämen, hän on se, joka uudistaa meidät, hän on se, joka antaa meille vahvan hengen – silloinkin ja juuri silloin, kun me itse ajaudumme umpikujaan.

Stadionilla kelpaavat vain suoritukset, toinen toistaan paremmat. Täällä kirkossa me saamme kuulla armosta, jonka hyväksi me ihmiset emme voi tehdä mitään. Armoa ei voi harjoitella, se saadaan lahjaksi. Ajanottajat ja mittamiehet vaativat, Jumala antaa ja lahjoittaa. Urheilun tuomarit tuomitsevat, Jumala armahtaa.

Jumalan armosta johtuu, että täällä kirkossa voivat iloita kaikki, sekä onnistuneet että epäonnistuneet, oikeastaan eniten juuri ne, jotka eivät ole päässeet siihen, mitä ovat tavoitelleet.

Psalmi päättyy kauniisiin sanoihin ja hyvään lupaukseen: ”Jumala,  anna minulle jälleen pelastuksen riemu ja suo minun iloiten sinua seurata.”

Kaikkivaltias ja armollinen Jumala antakoon sinulle armonsa, jotta voisit iloita niin elämästä kuin urheilusta. Hän antakoon sinulle kaikki sinun syntisi anteeksi ja hän johtakoon sinut kerran iankaikkiseen elämään.