Paikka: Hyvän toivon kappeli, Länsisatamankatu 26
Mukana: Hanna Lappalainen, Risto Oikarinen, Jaakko Vilja ja Minna Ruuttunen
Kuka on ”kirkko”, kuka on “me” kun puhumme kirkossa? Kenelle ”kirkon kieli” kuuluu? Kuka saa käyttää kirkon ääntä? Kuka saa kirkossa tulkita Raamattua? Pelastus, onko se edes ilmaistavissa sanoin, kielellä? Millainen vallankäytön väline kieli on? Miten kielellä voi ilmaista kokemusta Kaikkivaltiaasta? Onko puhe kolmiyhteisestä Jumalasta Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä edelleen relevanttia? Miten kirkon kieli aukenee ihmiselle, jolle se on lähtökohtaisesti vierasta? Mikä kirkon kielessä on kaunista ja säilytettävää? Onko morsiusmystiikalle tai Karitsan verelle enää sijaa kirkollisessa puheessa?
Näitä kysymyksiä pohdimme kanavassa Pelastus ja kirkon kieli. Tutkimme myös erilaisia tekstejä ja pääsemme itsekin kirjoittamaan niitä.
Hanna Lappalainen toimii suomen kielen professorina Itä-Suomen yliopistossa. Hän on tutkinut mm. suomen puhekielen variaatiota ja muutosta, kieliasenteita sekä kielenkäyttöä uskonnollisissa konteksteissa. Lappalainen oli mukana Suomen Pipliaseuran koordinoimassa UT2020-projektissa ja jatkaa suomen kielen asiantuntijana myös Vanhan testamentin käännösryhmässä.
Risto Oikarinen on kajaanilaislähtöinen kirjailija ja pastori. Hän on julkaissut kolme runokokoelmaa ja kaksi romaania. Hän opettaa kirjoittamista mm. Laajasalon opistossa.
VTM, FM Jaakko Vilja on filosofi ja Kriittisen korkeakoulun vt. toiminnanjohtaja. Uskonnollisen kielen käyttö kiinnostaa häntä yhtäältä kristittynä seurakuntalaisena, toisaalta mannermaisesta perinteestä ponnistavana filosofina ja kolmanneksi harrastajalauluntekijänä.
Minna Ruuttunen on Korson seurakunnan varhaiskasvatuksen pappi ja koulutukseltaan myös teatteri-ilmaisun ohjaaja (AMK). Häntä kiinnostaa mm. liturgian draaman kaari, Raamatun kertomuksellisuus, suullinen kerronta ja se miten liturgian ja Raamatun kieltä voisi tehdä ymmärrettävämmäksi ja samaistuttavaksi.