Joka aamu ihminen nousee ylös sängystä, ainakin jos on terve ja jos on sänky, mistä nousta. Sairaus ja vanhuus on pitkällä, jos ei enää pääse ylös.
Ylöspäin pyrkimisellä on niin ruumiillinen kuin vertauskuvallinen merkitys ihmisen elämässä. Yksivuotiaan sukulaiset kyselevät uteliaina: joko hän nousee pystyyn ja kävelee?
* *
Masentunut vaipuu alas ja käpertyy. Voimat saattavat mennä niin, ettei mieli jaksa nousta ylös.
Viimeinen alas laskeutuminen on kuolemaan vaipumista. Oikeastaan koko elämä on ”olemista kohti kuolemaa”, Sein zum Tode, niin kuin Martin Heidegger tapasi sanoa.
Onko ihmisen osa sama kuin leskenlehden, varhain nousta ja kohta kuihtua? Onko elämä vain yhtä nousemisen ja laskeutumisen vuorottelua?
* *
Kristillinen usko poikkeaa luonnon kiertokulusta siinä, että me uskomme lopulliseen ylösnousemukseen ja iankaikkiseen elämään.
Pääsäisen ihme on siinä, että meille luvataan sama tulevaisuus, joka tuli Kristuksen osalle. ”Näin täytyy käydä: Ihmisen Poika annetaan syntisten ihmisten käsiin ja ristiinnaulitaan, mutta kolmantena päivänä hän nousee kuolleista.” (Luuk. 24:7)
Sen me käsitämme, että ihminen joutuu ristiin ja kuolemaan. Mutta vain usko voi ihmetellä ja ymmärtää, että Kristuksen seuraajilla on edessä enemmän kuin kuolinvuoteeseen laskeutuminen, enemmän kuin tyhjyys tai pimeys.
Uskontunnustus päättyy: ”Minä uskon… ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän.”
Sen vuoksi: iloista pääsiäistä!
Eero Huovinen