Pääsiäistervehdys 2020
Kasvavan lapsen elämässä ikärajat tuntuvat. Nuorten elokuvaan ei vielä pääse, mutta jalkakäytävällä ei enää saa ajaa polkupyörällä. Linja-autossa on jo aikuinen, mutta ajokorttia ei kuitenkaan vielä saa.
Viimeisten viikkojen aikana ikärajat ovat näkyneet toisella tavalla. Yli 70-vuotiaat on esivallan toimesta määrätty karanteenin kaltaisiin oloihin. Seurakunnat ja kaupunki ovat tavoitelleet henkilökohtaisesti yli 80-vuotiaita ja kyselleet avuntarvetta.
Rajat muistuttavat siitä, mitä on rajan takana. Siitä syntyy pysähdys, odotus ja toivo.
Poikkeusolojen asettamien rajojen keskellä voimme pohtia, mikä elämässä yleensä on tärkeää, arvokasta ja minkä varaan olemistamme rakennamme. Ehkä tämä kriisi pakottaa meidät huomaamaan, kuinka samanlaisia ja kuinka haavoittuvaisia ihmisinä sittenkin olemme. Meidän toiveemme ja tarpeemme ihmisinä perimmältään ovat kovin yhteneväisiä. Kaikki me kaipaamme turvaa ja toivoa. Kaikki me haluamme nähdä ihmisiä muutenkin kuin vain tietokoneen ruudulta.
Pääsiäisenä raja ylittyy. Kristus murtaa rajoista ehdottomimman, kuoleman rajan. Tällaisten pienempien rajojen aikana Kristuksen ylösnouseminen ja kuoleman rajan rikkominen laittaa asiat mittasuhteisiin. Kristitty on kaikkien rajojen keskellä sittenkin Vapahtajansa vapauttama – vapaa. Jumalan lohdutus, rohkaisu ja huolenpito ylittää kaikki rajat.
Virsi 105 on pääsiäisvirsi. Sen sanoissa näkyy lestadiolainen ymmärrys luonnon ihmeistä. Toiminnallisen ja taloudellisen synkkyyden keskellä voimme luottaa siihen, että jossain vaiheessa taas aamu koittaa. Nyt ensin aamuista tärkein, pääsiäisen ylösnousemuksen aamu. Ja sen jälkeen aamu siinä arkisessa merkityksessä, aamu, jolloin koronakin kukistuu.
Kesälinnut taivaan alla
iloisina lentävät.
Sulaneella sydämellä
laulaa toukomettiset.
Elämä ja autuus loistaa
Herran seurakunnassa.
Aurinko on ristin päällä
valkea ja punainen. (Virsi 105, 3. säkeistö)
Piispa Teemu Laajasalo saarnaa pääsiäisyönä tuomiokirkossa 11.4. klo 23. Jumalanpalvelukseen voi osallistua tämän linkin kautta.