Piispa Teemu Laajasalon saarna jouluaaton hartaudessa Helsingin tuomiokirkossa 24.12.2020 klo 15.30

Luuk. 2:1–14

Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa.

    Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa.

    Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.” Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen:

      – Jumalan on kunnia korkeuksissa,

      maan päällä rauha

      ihmisillä, joita hän rakastaa.

 

Rakkaat joulun viettäjät, hyvä seurakunta,

tämän vuoden jouluaaton hartaus on erilainen. Viimeisten vuosien aikana juuri tässä tilaisuudessa Helsingin tuomiokirkossa on ollut puolitoista tuhatta ihmistä, tänä vuonna vain 10. Vaikka kirkkotila näyttää tänään erilaiselta, monet tavat kuitenkin kestävät; jouluaaton hartaudessa pormestari luki evankeliumin, virret ovat tutut ja musiikki kohottaa.

Kulkutauti on pakottanut meidät etäälle toisistamme. Ei pelkästään näin etäyhteyksien päähän, vaan etäälle aivan läheisimmistäkin ihmisistä. Olemme opetelleet erilaisia tapoja tervehtiä, kun kätteleminen on kielletty. Olemme opetelleet arjessamme käyttämään erilaisia laitteita, kun työt on mukautettu uusiin vaatimuksiin. Olemme olleet kekseliäitä, kun on pitänyt selvitä monista arjen haasteista. Mutta eivät etäyhteydet ja kekseliäisyys ole poistaneet kaipuutamme läsnäoloon, koskettamiseen ja ilman viivettä reagoiviin kasvoihin. Tämä kaipuu on tuntunut erityisesti isoimmissa suruissamme ja iloissamme.

Vuoden aikana monet haaveet ovat haihtuneet, monet unelmat on laitettu odottamaan ja moni suuri yhteinen ilo onkin muuttunut pieneksi ja yksityiseksi. Monen perheen kohdalla elämän suurimman surun kertaluokka on kasvanut, kun lähellä ei ole voinut lohduttaa eikä rinnalla rohkaista.

Tänä jouluna ne, jotka ovat jo valmiiksi yksin, ovat entistä yksinäisempiä. Tänä jouluna monet lapset eivät voi tavata ikääntyneempiä vanhempiaan tai isovanhempiaan. Tänä jouluna monet vanhemmat tai isovanhemmat katsovat lapsiaan ruudun tai lasin läpi. Tänä jouluna saattohoidossa olevat joutuvat pohtimaan, kenen kädestä voi pitää kiinni.

Vuoden uutiset ovat paitsi kertoneet hienoista selviämisistä myös jatkuvasta uhan tunteesta – yhteisestä huolesta koskien terveyttä, taloutta ja tulevaisuutta.

Kulkutauti on väkisin laittanut meidät kysymään, onko Jumala kaukana?  Eikö Jumala näe niitä kohtuuttomia tilanteita, mihin ihmiset ovat joutuneet? Eikö Jumala välitä siitä, että monille ihmisille vuosi ei ole ollut pelkästään täynnä uhkaa vaan myös uhan toteutumista. Vaarallisimpien vaikeuksien keskelle joutumista, suurimpien taakkojen alle jäämistä, mittavimpien menetysten uumeniin musertumista. Onko Jumala liian kaukana?

***

Pormestarin äsken lukemassa jouluevankeliumissa sanotaan kolme pientä sanaa, joilla on suuri sisältö. ”Te löydätte lapsen”. Enkelit lupaavat paimenille – siis meille kaikille joulun ihmettä sivustaseuraaville – ”Te löydätte lapsen”. Uusimmassa käännöksessä sanotaan ”Tunnistatte lapsen”.

Jos jotain löydetään, se ei ole silloin hukassa. Jos joku on löydettävissä, hän ei voi olla kaukana. Jos joku on tunnistettavissa, hän ei voi olla tuntematon. Hän on löydettävissä. Hän on tunnistettavissa. Jouluevankeliumi lupaa, että Jumala ei ole kaukana vaan lähellä.

***

Rakkaat aattohartauden viettäjät, hyvä kirkkoväki,

tämän jouluevankeliumin lupauksen äärellä on kysyttävä, millä tavalla Jumala on ihmistä lähellä? Jumala on ihmisen lähellä ainakin kolmella tavalla.

Ensinnäkin Jumala on lähellä ihmistä, koska Hän on kiinnostunut ihmisestä. Jumala on luonut ihmisen, tehnyt hänet Raamatun mukaan Jumalan kuvaksi ja kaltaiseksi. Ihmisen ei kannata liikaa ylpistyä siitä, että hän olisi Jumalan kaltainen – se ei välttämättä tarkoita kykyä erityiseen ajatteluun tai terävyyteen. Mutta jotain erityistä jumalankuvallisuus kyllä tarkoittaa, yhteyttä, suhdetta ja molemminpuolista kaipuuta.

Vaikka luomisen jälkeen ihminen heikkoutensa ja omapäisyytensä vuoksi on pyrkinyt eroon siitä kaikesta kauniista ja hyvästä, johon Jumala on ihmisen tarkoittanut, ei Jumalan kiinnostus ihmistä kohtaan ole vähentynyt. Jumalan kiinnostus ihmistä kohtaan näkyy Hänen hyvänä tahtonaan. Hän haluaa meille ihmisille hyvää. Hänen kiinnostuksensa ei ole riippuvaista vastavuoroisesta kiinnostuksesta.

Jumala haluaa olla ihmistä lähellä. Siksi Hänen kiinnostuksensa ei edellytä mitään ensin. Jumala ei tarkastele tavoitteita ja todistuksia, Hän ei arvioi kiltteyden kriteerejä. Hänen rakkautensa ei kohdennu erityisesti johonkin hyvään ja kauniiseen, vaan ennemminkin pahaan ja rumaan, joista Jumala rakkaudellaan tekee hyvää ja kaunista.

Jumalan kiinnostus ihmistä kohtaan on siis lahjoittavaa rakkautta, jossa Jumala antaa arvon sellaiselle, jolla sitä ei muuten olisi ja saa siten ihmisen ymmärtämään eron kuvan ja kuvan lähteen välillä – siis itsensä ja Jumalan välillä. Jumalan kiinnostunut katse yltää myös sinne, mistä ihmisen katse kääntyy pois.

Jumalan kiinnostus ihmistä kohtaan on samanlaista kuin se, mitä lapsi toivoo hyviltä vanhemmiltaan. Sitä, että voi luottaa tulevansa nähdyksi, kuulluksi ja suojelluksi. Sitä, että saa hyvän tahdon osalleen. Sitä, että tulee tunnetuksi kokonaisena itsenään. Sitä, että tulee rakastetuksi sellaisena, mitä on eikä sellaisena, mitä pitäisi olla.

***

Toiseksi Jumala on lähellä, koska Hän elää ja vaikuttaa keskellämme. Hän ei ole vain yhteen aikaan ja yhteen tilanteeseen syntynyt, yhdelle sukupolvelle elänyt ja siinä ajassa kuollut. Hän elää keskellämme kaikkina aikoina ja jokaisessa hetkessämme.

Keskellämme elävä ja vaikuttava Jumala haluaa opettaa meitä elämään oikein itsemme ja toistemme kanssa. Hän tahtoo saada meidät seuraamaan esimerkkiään, rakastamaan lähimmäisiämme, nostamaan eri tavoin kompastuneita, tukemaan sorrettuja ja vastustamaan vääryyttä.

Meillä ihmisillä on usein hyvä tahto toisiamme kohtaan. Näyttäisi kuitenkin siltä, että tahtomme ja tekomme eivät sellaisinaan riitä.

Vaikka haluaisimme katsoa elämässään epäonnistunutta lempeästi, saattaa silmistämme näkyä pettymys tai katseemme katsoa ohi. Kun ojennamme kätemme avuksi kohtalossaan kompastuneelle, voikin otteemme olla vain entisestään alaspäin painava eikä toista ylös nostava. Jos luulemme, että olemme syli avoinna, jää selkämme taakse aina tarvitseva, joka on vailla rohkaisua. Hyvät tarkoituksemme voivat saada aikaan pahoja tekoja. Ilomme voi aiheuttaa surua. Rakkautemme saattaa synnyttää vihaa.

Se, miten vaikutamme toistemme elämään, voi saada aikaan päinvastaista kuin tarkoitamme, tavoittelemme tai toivomme. Meidän hyvyytemme ei tule koskaan täydelliseksi eivätkä meidän tekomme avaa taivaita.

Ihmiseksi syntynyt Jumala elää ja vaikuttaa keskellämme ja tahtoo meille sellaista hyvää, johon me ihmiset emme itse koskaan yllä. Ihmiseksi syntynyt Jumala, joka tänäkin jouluna on lähellämme, tekee häilyvän hyvyytemme kestävämmäksi, omaa etuaan tavoittelevan julistuksemme totuudellisemmaksi ja rikkinäisen rakkautemme ehjemmäksi. Toisin kuin meidän tekojemme takia, Hänen tekojensa vuoksi taivas on avoinna.

***

Kolmanneksi Jumala on lähellä, koska hän syntyy ihmiseksi. Ihmisen muotoon ja kaltaisuuteen. Siksi Jumala ei pelkästään ole kiinnostunut meistä, eikä pelkästään katsele ja kuuntele. Siksi Jumala ei pelkästään elä, opeta ja vaikuta keskellämme. Jumala syntyy ihmiseksi elämään ihmisen elämää. Saamaan täydellisen ymmärryksen ihmisen ilosta ja itkusta, saavutuksista ja suruista.

Jumala on lähellä, koska Hän on ihmiskasvoinen Jumala, joka on löydettävissä katsomalla alas seimeen eikä kurkottautumalla taivaan kirkkauksiin. Hän on ihmiskasvoinen Jumala, joka on lähellä, koska Hän tuntee omassa elämässään ja ruumiissaan ihmiset raskaudet ja taakat.

Ihmisestä kiinnostunut Jumala, joka Raamatun alkulehdillä loi Aadamin kuvakseen ja kaltaisekseen ja näki yhden ihmisen syntiinlankeemuksen seurauksena kaikkien ihmisten erottautumisen pois Luojastaan antaa jouluna uuden Aadamin, Kristuksen, joka yhtenä ainoana Jumalalle kuuliaisena pelastaa jokaisen ihmisen ja vie taivaaseen. Tästä järki hämmästyy, mutta tästä joulussa on kysymys – Vapahtajan syntymästä, joka tarjoaa jokaiselle ihmiselle iankaikkisen elämän.

***

Kulkutauti on mullistanut tämän vuoden. Se on laittanut meidät toisistamme etäälle. Se on erottanut meitä rakkaistamme. Mutta ei tämä kulkutauti, eikä mikään muukaan vitsaus tai tämän maailman mahti voi erottaa meitä Jumalasta. Hän on tänäkin jouluna lähellämme. Hän on tänäkin jouluna kiinnostunut meistä. Hän tahtoo tänäkin jouluna meille hyvää.

Hän elää ja vaikuttaa keskellämme. Ja Hän lahjoittaa vapauden ja uuden alun silloinkin, kun meidän vapautemme on viety ja uudet alut käytetty. Siksi iloitkaamme joulun lahjasta – kaikissa pöydissä, kaikenlaisissa kodeissa, kaikenlaisten elämän tosiasioiden keskellä – tietoisena siitä, että Kristus itse on juhlissamme mukana, aivan vieressämme. Jumala on lähellä.