Eero Huovisen kirjoitus Helsingin Sanomissa 4.6.2015
Pääministeri Sipilä on vedonnut niihin, jotka tulevat hyvin toimeen. Niiden, joiden olot ovat paremmat kuin muiden, tulee olla alttiita osallistumaan yhteisiin talkoisiin. Vetoomus on osoitettu myös kirkolle.
Vastaukset ovat olleet vaihtelevia. Vapaaehtoiseen luopumiseen on suhtauduttu nihkeästi. Kukkaro avataan vasta sitten, jos verottaja on asialla.
Luterilaisen uskon mukaan yhteiskunnan tehtävä on pitää huolta sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta. Tarvitaan yhteisiä pelisääntöjä, jotta kaikki pysyisivät mukana. Veroja ei tarvitse rakastaa, mutta ne ovat välttämättömiä. Niiden kautta toteutetaan ja pitää toteuttaa oikeudenmukaista tulonjakoa.
Mutta myös vapaaehtoista luopumista on arvostettu. Kirkossa kannetaan joka pyhä kolehteja, jotka koituvat hädänalaisten hyväksi niin kotimaassa kuin maailmalla. Haaviin pannaan rahaa, koska lähimmäisenrakkaus vaatii sitä.
On outoa, jos vapaaehtoinen talkoohenki leimataan uusliberalismiksi tai muuten annetaan ymmärtää, että se rapauttaisi yhteiskunnan vastuun.
Nyt ei pitäisi pystyttää turhia rajamuureja eri tavoin toimivien välille. Tarvitsemme sekä verotusta että kolehteja.