Vanha ylioppilastalo 16.11.2013 klo 16
Kunnioitetut ja rakkaat kuorolaiset,
arvoisat Kilven kuoron ystävät
Haluan sydämellisesti onnitella ja tervehtiä teitä kaikkia tässä Kilven kuoron 100-vuotisen taipaleen merkkijuhlassa ja toivottaa kuorolle menestystä sen alkavalle toiselle vuosisadalle.
Kun tutustuu kuoron historiaan, huomaa helposti, että kuoro nykyiset laulajat ovat vähän vaatimattomia, kun ovat valinneet juhlavuodeksi juuri tämän vuoden. Ei nimittäin ole lainkaan selvää, että kuoro on vain 100-vuotias. Yleensä kaupungit, pitäjät ja seurakunnat pyrkivät kaikin tavoin todistamaan olevansa mahdollisimman vanhoja. Pienikin rasahdus historian uumenista riittää todistamaan pitkän iän. Kilven kuoro ei ole lähtenyt tälle tielle.
Historiankirjoista tiedetään nimittäin, että jo vuonna 1885, siis 128 vuotta sitten, Aurora Karamzin, Helsingin diakonissalaitoksen perustaja, tunnettu seurapiirikaunotar ja varakas nainen lahjoitti huomattavan summan Raittiusyhdistys Kilven laulu- ja soittokunnalle. Tästä lahjoituksesta voisi hyvin katsoa kuoron saaneen alkunsa. Olisi siis perusteltuja syitä aavistella, että tämän illan juhlat ovat useita vuosikymmeniä myöhässä.
Karamzinin lahjoituksen jälkeen noin 30 laulajan kuoro lauloi lähes kolmenkymmenen vuoden ajan, kunnes Wilho Siukonen vuonna 1913 kehitti harrastelijakuorosta korkeatasoisen konserttikuoron. Siukonen oli aikanaan arvostettu musiikkipedagogi ja myös tuttu monille kansakoululaisille paljon käytetyn koululaulukirjansa kautta. Nykyinen Kilven kuoro katsookin varsinaisen historiansa alkaneen vuodesta 1913. Kunniakas historia ulottuu siis joka tapauksessa tsaarinajalta EU-ajan Suomeen asti. Kelpaa sitä juhlia.
Paljon olisi aiheita ja syitä kiittää kuoron maineikasta historiaa. Kun katsoo esimerkiksi kuoronjohtajien luetteloa, löytää monia suomalaisen musiikki- ja kuorohistorian kannalta keskeisiä henkilöitä. Useita heistä tuntevat myös ne, jotka eivät itse ole alan ammattilaisia: esimerkiksi Martti Turunen, Väinö Pesola, Ossi Elokas, Jalmari Kahri, Oskari Rasilainen, Tapani Länsiö ja nyt tällä hetkellä kuoroa johtava Hanna Remes. Kuoron kunniajäseniä ovat olleet muun muassa Armas Järnefelt ja Ilmari Krohn.
Huomiota kuoron historiassa herättää, että kaikki kuoron johtajat ennen Hanna Remestä ovat olleet miehiä. Mutta nyt on palattu juurille. Vain kaksi naista kuoron historiankirjoitus nostaa esiin. Ensin oli Aurora Karamzin ja nyt on Hanna Remes. Kunniakas kaari.
Aurora Karamzin oli paitsi diakonian edistäjä myös musiikin suosija. Hanna Remes taas on musiikin ja kuorolaulun ammattilainen. Kilven Kuoron juhlavuonna hän tulee toimineeksi kuoronjohtajana pitempään kuin yksikään mies, Väinö Pesolaa lukuunottamatta. Musiikin monien sektorien alalla Hanna Remes on pätevöitynyt erityisesti juuri kuorolaulun korkealuokkaiseksi johtajaksi. Minulla on ollut ilo työskennellä Hanna Remeksen työtoverina Helsingin hiippakunnassa. Arvostan hänen viisasta ja inhimillistä otettaan suuresti. Kuoro voi olla onnellinen ja ylpeä johtajastaan.
Sallikaa vielä yksi arvaus Hanna Remeksen vaikutuksesta. Historiansa puolivälissä, vuosina 1951 ja 1952 Kilven kuoro koki vakavan kriisin, niin sanotun ”viinahajaannuksen”, jonka seurauksena kuoro hajosi ja osa laulajista perusti Kalervo Tuukkasen johdolla Helsingin Laulun. Tänään tiedämme, että Hanna Remes johtaa sekä Helsingin Laulua että Kilven kuoroa ja hänen aikanaan kuorot ovat myös esiintyneet yhdessä. Kuorolaulu on yhdessä laulamista.
Yhdessä laulamisen intoa Kilven kuoro on jakanut ympärilleen myös niillä useilla ulkomaan matkoilla, ympäri Eurooppaa, Englantia, Unkaria, Kreikkaa ja Italiaa myöten. Merkittäviä kuorokilpailujen palkintoja on saavutettu ja sisarkuorot ulkomailta ovat vierailleet Suomessa.
Kilven Kuoro tunnetaan innostuneena ja ennakkoluulottomana, taitavien laulajien yhteisönä. Sen jäsenet ovat vahvasti sitoutuneet korkeatasoisiin tavoitteisiin. Jokaisella laulajalla on oma paikkansa osana kokonaisuutta. Innostaminen ja kannustaminen on kaikkien tehtävä. Kuoronjohtaja näyttää suuntaa kohti uusia teoksia ja unelmia. Hän toimii kuin puutarhurina, jonka tehtävänä on huolehtia puun ja sen latvuston kauniista kasvusta.
Laulua harrastavan ihmisen koko olemus laulaa. Tästä voi vakuuttua, kun kuuntelee ja katselee Kilven Kuoron esiintymistä. Musiikin kieli yltää sinne minne sanat eivät yllä. Musiikin harrastus kehittää sosiaalisia taitoja, luovuutta ja terveyttä. Musiikki yhdistää ihmisiä ja tuo paljon iloa. Kuorolaulu edistää parhaimmillaan ihmisten välistä yhteisymmärrystä. Väitetään ja siitä lienee tutkimuksiakin, että kuorolaulu pidentää ihmisen ikää.
Martti Luther on sanonut osuvasti: ”Ihmisissä, jotka harrastavat musiikkia, on runsaasi ainesta moniin hyveisiin…. Toivoisin sydämestäni, että jokainen kiittäisi ja ylistäisi musiikin suurenmoista lahjaa.”
Tänään tässä gaalakonsertissa kuultava ohjelmisto kertoo Kilven Kuoron kuoromusiikin perinteitä kunnioittavasta ja samalla ennakkoluulottomasta asenteesta musiikkia kohtaan. Konsertin aloittaneen Jean Sibeliuksen Sydämeni laulun sävelet luotaavat suomalaisen taidemusiikin juurevaan, suomalaisuutta kuvaavaan perinteeseen.
Kohta tässä konsertissa kuoro kantaesittää Kaj-Erik Gustafssonin Kilven Kuorolle säveltämän laulusarjan Tommy Tabermannin runoihin. 100-vuotias kuoro taipuu laulamaan ja tahtoo laulaa eri aikakausien teoksia, suurella sydämellä. Konsertin jälkipuolisko kertoo puolestaan kuoron ennakkoluulottomuudesta. Kilven Kuoro on tarttunut viimeisen kymmenen vuoden aikana myös maailmanmusiikkivaikutteisten ainesten kimppuun. Mikael Bergholmin sävellysten kantaesitykset kuulemme konsertin loppupuolella.
Jean Sibelius tervehti vuonna 1938 kuoroa, joka täytti 25 vuotta. Säveltäjämestari sanoi: ”Olen aina suurella mielenkiinnolla ja mielihyvin kuunnellut Kilven kuoron erinomaisia esityksiä.” On syytä luottaa Sibeliuksen arvostelukykyyn ja olla myös tänä iltana yhtä mieltä hänen kanssaan.
Minulle on suuri kunnia saada olla Kilven kuoron juhlavuoden suojelija. Arvostan tämän tehtävän hyvin korkealle, mutta sallikaa silti lyhyt ihmettely. Mikä kumma on se asia tai taho, jota vastaan minun tulee Kilven kuoroa suojella? Suomen kielessä sana suojelija on outo ilmaus. Kun joku pyydetään suojelijaksi, silloin etsitään henkilöä, joka on innostunut tukemaan pyytäjän toimintaa. Tällaiseen rooliin olen mielelläni suostunut. Mutta tarvitseeko Kilven kuoro vartiomiestä, bodyguardia tai watchdogia, siitä en ole ollenkaan varma. Kuoro on niin ammattitaitoinen ja etevä, että se kyllä suojelee itse itseään. Mutta sydämestäni olen mukana iloitsemassa ja juhlimassa varttunutta ja nuorekasta kuoroa. Toivotan Kilven kuorolle kaikkea menestystä ja Jumalan runsasta siunausta.