Saarna Vantaan kaupungin 650-vuotisjuhlamessussa Pyhän Laurin kirkossa klo 10
Rakkaat sanankuulijat!
Vantaan kaupungin historiassa maallinen ja hengellinen hallinto ovat kautta aikojen liittyneet kiinteästi toisiinsa, joskus onnettomasti, mutta joskus myös onnellisesti. Jos perehtyy Helsingin pitäjän vaiheisiin, löytää lukuisia esimerkkejä siitä, miten pitäjänmiehet ja papit ovat mitelleet voimiaan silloin, kun kumpikin osapuoli on pitänyt huolta omista oikeuksistaan.
Mitä on oikeudenmukaisuus?
Meillä kotona, keittiön pöydän ääressä, seurusteltiin kerran nuorison kanssa oikeudenmukaisista jakamisperiaatteista, olisikohan ollut kyse Coca-Colasta tai jostakin muusta vastaavasta yleisinhimillisestä nautintoaineesta. Kun muistutin vanhoista hyvistä oikeudenmukaisuuden perinteistä, nuori herra kysyi, tiedänkö minä, miten tavarat jaetaan kristillisesti. Minä kysymään, että no miten. Vastaus kuului: kristillinen tasajako on sitä, että kirkonmies vie kaiken.
Vanha suomalainen sananlasku sanoo, että lasten ja imeväisten suusta kuullaan totuus. Usein on vakavammassakin mielessä niin, että me tarvitsemme totuuden puhujia, jos nyt emme narreja emmekä houkkia, niin kuitenkin sellaisia ihmisiä, jotka kykenevät kriittisen etäisyyden päästä arvioimaan, mikä on totta ja oikein. Tarvitsemme oikeudenmukaisuuden peilejä. Oikeudenmukaisuus on herkkä ja arka asia jokaiselle ihmiselle. Kuka meistä on synnitön? Kuka rohkenee heittää ensimmäisen kiven?
Vantaalaiselle nykymenolle on ominaista, että varhaisemman historian reviirinvarjeluhenki on yhä enemmän muuttunut yhteistyön ja yhteisvastuun hengeksi. Oikeudenmukaisuus ei enää ole eikä saa olla tapa varjella omia etuja. Pikemminkin oikeudenmukaisuus kutsuu ja herättää meitä vastuuseen lähimmäisistä.
Vantaan kaupungin arvopäämäärissä oikeudenmukaisuus on korkealla sijalla. Luovuuden, avoimuuden ja tuloksellisuuden edellä kulkee juuri oikeudenmukaisuus. Kaupungin päättäjillä on halua tunnistaa niiden ihmisten hätä, jotka ovat joutuneet elämässään kohtuuttoman heikkoon asemaan.
Det är tidstypiskt för Vanda att den tidigare historiens revirtänkande alltmer har övergått till en anda av samarbete och gemensamt ansvar. Rättvisa är inte längre, och får inte vara, ett sätt att värna om de egna rättigheterna. Tvärtemot kallar och väcker rättvisan oss att ta ansvar för vår nästa.
I Vanda stads strävan efter värden platsar rättvisa högt. Före kreativitet, öppenhet och resultat kommer just rättvisa. Stadens beslutsfattare äger viljan att igenkänna de människors nöd som under sitt liv råkat i en oskäligt svag position.
Yhtäältä Vantaalle on syntynyt lamavuosien jälkeen uusia työpaikkoja liki 20 000, mutta toisaalta turhan moni on työtön. Virallisten lukujen mukaan 7 000 vantaalaista on vailla työtä, heistä yli vuoden työttömänä olleita on 2 000 ja yli 50 -vuotiaita liki 2 500. Toimeentukea saavien määrä on lähes 10 000. Lasten huostaanottojen määrä on kasvanut rajusti. Liian monen ihmisen usko tulevaisuuteen on mennyttä, toivo paremmasta on kadonnut, maailmankuva pirstoutunut.
Mitä tekemistä näillä tiedoilla on kristillisessä jumalanpalveluksessa?
Päivän evankeliumi puhuu totuudesta ja totuuden Hengestä. ”Kun totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden.”
Kristillinen usko antaa kunnian maalliselle totuuden tavoittelulle. Totuus on inhimillisten tavoitteiden joukossa yksi korkeimpia, ellei korkein. Se joka haluaa rakastaa totuutta, hänen pitää olla valmis katsomaan silmiin myös raskaita, ankaria ja vaikeita asioita.
Totuus ja oikeudenmukaisuus liittyvät yhteen, ne ovat kuin aviopari, joka kulkee käsi kädessä. Jos totuus irtautuu oikeudenmukaisuudesta, silloin ihminen alkaa vartioida vain omaa totuuttaan. Totuus ei ole vain yhden ihmisen itsevalitsema arvo.
Nykyaikainen, postmoderni ihminen rakentaa mielellään omia, henkilökohtaisia totuuksia. Totuuden kriteeriksi tulee se, mikä minua miellyttää tai hyödyttää. Suhde muihin voi tämän ajattelutavan mukaan olla välinpitämätönkin. Se riittää, että en häiritse muita – ja hekään eivät saa häiritä minua.
Totuuden luonteeseen kuuluu kuitenkin, että se ottaa huomioon kaikki ihmiset. Totuus on yhteisöllinen asia. Totuus haluaa olla suurempi kuin yhden yksilön oma tahto. Juuri tämän vuoksi totuus vaatii myös oikeudenmukaisuuden toteuttamista.
Kun kristillinen kirkko puhuu totuudesta, se puhuu siis asiasta, joka on kaikille ihmisille yhteinen. Juuri totuuden yhteisöllisyydestä johtuu, että me väsymättä haluamme kysyä, miten ihmisten elämässä kohtuus, oikeus ja hyvyys toteutuvat. Sen vuoksi luterilainen kirkko ja Vantaan seurakunnat haluavat yhdessä Vantaan kaupungin kanssa kysyä, miten ihmiset täällä kärsivät oikeudenmukaisuuden puutteesta. Perimmältään tätä kriittistä kysymystä ei pidä tehdä vain muille, vaan se on tehtävä itselle. Mitä minä ja me voimme tehdä oikeudenmukaisuuden ja totuuden toteutumiseksi?
Mutta Raamatun sana totuuden Hengestä on vielä jotain enemmän kuin inhimillinen oikeudenmukaisuus. Jumalan sana ei puhu vain totuudesta periaatteena, vaan se puhuu totuuden Hengestä, isolla H-kirjaimella kirjoitettuna. Totuuden periaatteesta voidaan sanoa ”se”, mutta totuuden Hengestä sanotaan ”hän”. ”Kun totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden.” Kun Raamattu puhuu totuuden Hengestä, se puhuu Jumalasta, jumaluuden kolmannesta persoonasta, Pyhästä Hengestä.
Erikoista tässä evankeliumin kohdassa on se, että se lupaa: Pyhä Henki, totuuden Henki, johtaa meidät tuntemaan ”koko totuuden”.
När den kristna kyrkan talar om sanning talar den alltså om en sak som är gemensam för alla människor. Just på grund av att sanning är kollektivt vill vi ständigt återkomma till frågan hur måttlighet, rättvisa och godhet förverkligas i det mänskliga livet. Därför vill den lutherska kyrkan och Vanda församlingar tillsammans med Vanda stad fråga hur människor här lider av brist på rättvisa. I grund och botten bör man inte ställa denna kritiska fråga enbart till andra utan även till sig själv. Vad kan jag och vad kan vi göra för att rättvisa och sanning skall förverkligas?
Men Bibelns ord om sanningens Ande gäller något som mer än mänsklig rättvisa. Guds ord talar inte om sanning enbart som en princip utan talar om sanningens Ande som en person. Om sanningens princip kan man säga ”den” men om sanningens Ande använder man ett personpronomen, ”han”. ”Men när han kommer, som är sanningens Ande, då skall han leda eder fram till hela sanningen”. När Bibeln talar om sanningens Ande, åsyftas Gud, Guds tredje person, den helige Ande.
Vaikka totuus on inhimillisen ja moraalisen oikeudenmukaisuuden toteutumista, moraali ei kuitenkaan ole ”koko totuus”. Maallinen oikeudenmukaisuus, jota Vantaan kaupunki ja seurakuntien diakoniatyö toteuttavat, on olennainen osa totuutta. Mutta niiden takaa kuultaa ja häämöttää myös ”koko totuus”. Mitä tämä ”koko totuus” on?
Palaan siihen, mitä aiemmin sanoin oikeudenmukaisuuden katkelmallisuudesta. Jokaisen ihmisen parhaatkin pyrkimykset katkeavat kesken. Myös silloin, kun kaikin tiedollisin ja taidollisin keinoin pyrit edistämään oikeutta, joudut huomaamaan, että vähintään sivutuotteena syntyy uutta epäoikeudenmukaisuutta. Inhimillinen totuuden etsintä ja moraalinen oikeudenmukaisuuden tavoittelu on aina sekä keskeneräistä että myös vääristynyttä. Ehkä juuri tässä ihmisen yritysten vinoutuneisuudessa on jotain syvää elämän perustragiikkaa. Paraskin yritys epäonnistuu, kauneinkin tavoite turmeltuu, valkoisinkin visio mustuu.
Kun kirkossa puhutaan totuuden Hengestä, silloin ei puhuta vain Hengestä, joka vaatii meiltä totuutta ja oikeutta. Totuuden Hengen syvin olemus on siinä, että hän on Puolustaja. Jumalan totuuden kokonaisuuteen kuuluu, että hän sekä vaatii että armahtaa. Jumalan koko totuuden syvin kerros on armo ja anteeksiantamus.
Kun siis Vantaan kaupunki ja seurakunnat ovat tahtoneet tulla tähän Pyhän Laurin kirkkoon aloittamaan 650-vuotisjuhliaan, silloin on haluttu tulla totuuden Hengen, itse Jumalan kasvojen eteen. Hänen edessään me tunnistamme oikeudenmukaisuuden ja totuuden vaatimuksen. Mutta samalla me olemme halunneet tulla armahtavan ja rakastavan Jumalan, Pyhän Hengen eteen. Kirkkoon tullaan armahtavan Jumalan eteen.
Kun olemme tulleet tähän kirkkoon, me siis tunnustamme, että totuus on meitä ihmisiä suurempi. Jumala on suurempi kuin ihminen. Samalla me myönnämme, että me emme omin keinoin kykene saavuttamaan ”koko totuutta” eli armoa. Joudumme tulemaan pyhän Jumalan kasvojen eteen ja pyytämään, että hän armahtaisi ja johtaisi meitä.
Jeesuksen lupaukseen totuuden Hengestä sisältyykin se, että Pyhä Henki ”johtaa” meidät tuntemaan koko totuuden. Tässä on kyse lupauksesta ja toivon antamisesta. Vaikka totuus meidän käsissämme vääristyy, Jumala kuitenkin lähettää meille Pyhän Hengen, joka johtaa meidät ”koko totuuteen”.
Johtaminen maallisissa yhteisöissä on tärkeä haaste. Vantaan kokoisessa kaupungissa on selvää, että johtamiseen on kiinnitettävä paljon huomiota. Kaarina Dromberg, Erkki Rantala ja monet muut johtamistehtäviä hoitavat ovat entistä suurempien haasteiden edessä. Hallinto ja elämä ei toimi, ellei ole taitavia johtajia.
Jumala on vielä paljon suuremmassa mielessä meidän johdattajamme. Sen vuoksi me veisaamme tuttua virttä ”Totuuden Henki, johda sinä meitä.” Juuri oppi Jumalasta johdattajana on yksi lohduttavimpia ja kauneimpia kuvia, joita voin ajatella. Silloin kun minä olen eksyksissä, silloin tulee joku, joka johtaa minut oikealle tielle. Silloin kun minä olen epäonnistunut ja eksynyt, silloin tulee Pyhä Henki, joka johtaa meidät koko totuuteen.
Sen vuoksi tänne kirkkoon tuleminen on toivon merkki. Kaikkein suurimpienkin vaikeuksien ja ongelmien keskellä meillä on Jumala, joka ei hylkää meitä, joka ei jätä ketään epäonnistunutta, vaan joka on jokaisen vantaalaisen Jumala ja armahtaja.
Låt sanningens Ande välsigna och beskydda alla invånare i Vanda stad.
Siunatkoon ja varjelkoon totuuden Henki kaikki Vantaan kaupungin asukkaita.
Eero Huovinen
___________________
Svensk översättning: Sebastian Slotte