Juhlapuhe Suomen Rooman instituutin 50-vuotisjuhlassa

Suomalaisten Rooman-kävijöiden rivi ulottuu pitkälle keskiajalle, jolloin ikuisessa kaupungissa käyneiden pyhiinvaeltajien ja opiskelijoiden joukossa oli myös suomalaisia. Ensimmäisenä Forum Romanumilla arkeologisia kaivauksia 1700-luvulla suorittanut Carl Fredrik Fredenheim oli Turun piispa Mennanderin poika – siis suomalainen. Samalla tavoin Rooma oli suomalaisille kuvataiteilijoille ja kirjailijoille jo varhain itsestään selvä käyntikohde.

Suomen piispojen oli keskiajalla haettava vaalilleen vahvistus Roomasta, nykyään matkojen syyt ovat meille kaikille tasavertaiset, ekumeeniset ja muutenkin hauskat, minkä Villa Lanten henkilökunta ja instituutin tiloissa hallitseva Suomen Vatikaanin asiainhoitaja taidollisesti takaavat. Ajat ovat muuttuneet, mutta Rooma on edelleen humanistisesti sivistyneen maailman pää, caput mundi. Tänään läsnä olevalle etevälle seurueelle Rooman maaperä on edelleen pyhää, ellei muuten niin lainausmerkeissä.

Huolimatta vuosisataisista siteistämme Roomaan oman tieteellisen instituutin toiminnan aloittaminen puoli vuosisataa sitten merkitsi myönteistä mullistusta suomalaisten suhteessa antiikkiin ja sen jälkivaikutukseen. Nykyisin Villa Lantella on laajalti arvostettu asema niin kotimaisissa kuin kansainvälisissäkin tiedepiireissä. Instituutti on tieteellinen tutkimuslaitos ja kulttuurinen luovuuskeskus. Se edustaa korkeinta suomalaista tieteellistä kompetenssia instituutin keskeisillä aloilla: klassillinen filologia, arkeologia, taidehistoria ja historia, eikä teologiankaan tarvitse hävetä. Lisäksi Villa Lante on korkeimman suomalaisen kulttuurityön monipuolinen näyttämö.

Instituutin perustaminen kohtasi sodanjälkeisessä Suomessa vaikeuksia, joiden voittaminen ei olisi ollut mahdollista ilman yhteen hiileen puhaltamista. Yksityishenkilöiden aloitteesta ja valtiovallan tuella toteutettu hanke oli kaunis osoitus nuoren kansakunnan voimakkaasta sivistystahdosta ja sitoutumisesta Roomaan ja sen kautta periytyviin arvoihin.

Det unga institutet underhölls av, tillsammans med de vetenskapa kretsar, en fulltalig grupp av inflytelserika personer, som hörde till eliter i politik, kultur och business livet, i bl.a. Minister Åke Gartz, Bergsrådet R. Erik Serlachius och premiärminister Urho Kekkonen, som hjälpte till att bygga ett skydds nätverk omkring institutet. Det här nätverket var oumbärligt och dess grundprincip – mångsidighet – levde kvar i stiftelsens delegations sammansättning med anledning av doktor Amos Andersons arrangemang.

Från det här inled ett fruktbart och flerårigt samarbete med de vetenskapliga och politiska kretsar, samt med kulturfolk och business livets företrädare. Utan det här kunde inget enskilt håll ha hunnit upp till sådant resultat, som Finlands Rom-institut kan vara stolt över. Mångsidig samarbete med skilda samhällskretsar hör till purfinskhet, och det har gjort underverk i olika samhällssektorer.

Tiedepiirien ohella nuoren instituutin avuksi saapui runsaslukuinen joukko vaikutusvaltaisia liike-elämän, kulttuurin ja poliittisen elämän eliittiin kuuluvia henkilöitä, jotka omalta osaltaan rakensivat suojaverkon instituutin ympärille, mm. ministeri Åke Gartz, vuorineuvos R. Erik Serlachius ja pääministeri Urho Kekkonen. Verkosto oli tarpeellinen ja sen perusperiaate – monialaisuus – säilyi sittemmin tohtori Amos Andersonin järjestelystä säätiön valtuuskunnan kokoonpanossa.

Tämä oli alkua tieteellisten ja poliittisten piirien sekä kulttuuriväen ja liike-elämän edustajien hedelmälliselle monivuotiselle yhteistyölle, jota ilman mikään yksittäinen taho ei olisi koskaan saavuttanut samantasoista tulosta kuin millä Suomen Rooman-instituutti tänään voi ylpeillä. Monisäikeinen yhteistyö eri yhteiskuntapiirien kesken kuuluu suomalaisuuden tunnusmerkistöön, ja se on saanut ihmeitä aikaan yhteiskunnan eri sektoreilla.

Suomen Rooman-instituutilla ja sitä ylläpitävällä säätiöllä on ollut onni voittaa puolelleen monia ystäviä, kuten tämäkin ilta todistaa. Monilukuinen ja monialainen juhlayleisö on paras osoitus Villa Lante -puolueen saavuttamasta kannatuksesta – valtuuskuntamme kunnioitetun puheenjohtajan, professori Päivi Setälän, Rouva Yliopiston sanontaa käyttääkseni. Läsnä on tänä iltana yhtä hyvin vuoden 1954 ensimmäisen kurssin osanottajia kuin vuoden 2004 kurssilaisiakin; politiikan, diplomatian, eri tieteenalojen, talouden, taiteen, kulttuurin ja kirkon edustajia.

Rooman-instituuttia ylläpitävän säätiön valtuuskunta – samalla tavoin kuin arvon juhlayleisö – edustaa kaikkia niitä yhteiskuntatahoja, jotka tavalla tai toisella ovat tunnustautuneet instituutin asian ajajiksi. Te kaikki olette pyyteettömästi toimineet Villa Lante -puolueen hyväksi. Puoluehan parhaimmillaan tarkoittaa jonkun puolesta olemista, prod-esse, sitoutumista, edistämistä ja hyväksi toimimista. Päivi Setälän toista iskevää ilmaisua käyttääkseni ”antiikin ilosanoma”, teologisella kielellä evankeliumi on täällä istuvan seurakunnan välityksellä ja ansiosta tullut suomalaisen kulttuurin olennaiseksi osaksi.

Villa Lante var ingen självklarhet i Finland under andra världskriget och är inte idag heller. I det efterkrigstida Finland lyckades problemen vändas till vinst, och nödsituationen bara underströk nödvändigheten av kultur behoven. Såsom Amos Andersson, den centrala gestalten av institutets uppkomsthistoria, skriver år 1943, medan kriget ännu fortsatte: Trots kriget lever behovet av konst och vetenskap.

Villa Lanten asia ei ollut itsestään selvyys toisen maailmansodan Suomessa eikä se ole sitä tänäänkään. Sodanjälkeisessä Suomessa ongelmat onnistuttiin kääntämään voitoksi, ja ahdinko vain alleviivasi kulttuuripyrintöjen välttämättömyyttä. Kuten instituutin syntyhistorian keskeinen hahmo, tohtori Amos Anderson kirjoitti vuonna 1943, sodan vielä kestäessä: Trots kriget lever behovet av konst och vetenskap.

Nykyään kulttuuri ja tiede ovat toisella tavalla puristuksissa, alaa voittavan hyötyajattelun ja globaalin kilpailuyhteiskunnan välissä. Silti tänäänkin eri yhteiskuntatahot kantavat kortensa ja myös kukkaronsa kekoon – istummehan symptomaattisesti Pörssitalossa. Esimerkiksi juhlavuoden kunniaksi perustetun Villa Lanten Sivistysrahaston saama menestys puhuu tästä omaa kieltään: suomalainen yhteiskunta ja sen peilaama säätiön valtuuskunta haluavat tukea kaikin keinoin ajatusta klassisen sivistyksen pelastamiseksi jälkipolville.

Rooman-instituutti on oiva ilmaus siitä, että niin Suomessa kuin maamme rajojen ulkopuolellakin asiat onnistuvat parhaiten juuri yhteisymmärryksessä. Klassinen totuus Concordia parvae res crescunt on osoittautunut todeksi instituutimme synnyssä ja kehittämisessä.

Esitän Säätiön Institutum Romanum Finlandiae valtuuskunnan puolesta parhaat onnittelut  ja menestyksen toivotukset merkkipäivän johdosta. Vivat, crescat, floreat!

Kolminkertainen eläköön-huuto Rooman-instituutille.