Kirkkoherrat ja muut työtoverini

Tervetuloa! Tässäkö tiiviisti Jumalan ydinviesti ihmisille?

Siitä makupaloja myös ensi sunnuntain tekstissä: ”Tulkaa minun luokseni, te kuormien uuvuttamat.”

Miten mieluusti kuulen aikatauluangstini ja kalenterikauhuni keskellä tämän kutsun.

Mutta – ei kai ainutkaan Jumalan lupaus ole vain minulle, vaikka myös minulle?

Tämän päivän uutistodellisuus vie meidät testaamaan, arvioimaan ja toteuttamaan Jumalan tervetulotoivotuksen avaruutta.

Olen kuullut ja saanut postia sekä palautetta runsaasti hiippakunnastamme:

  • koskettavia kertomuksia avoimuudesta, kekseliäisyydestä ja myötätunnosta
  • järkyttävän julmaa puhetta; viharetoriikkaa kristittyjen suusta
  • järkevää ja hallittua avun organisointia
  • ihmisten aitoa halua tehdä ja toteuttaa hyvää.

Rakkaat kristityt,

meillä on uskomme takia kutsu kulkea tiellä, jossa myötätunto, solidaarisuus ja oikeudenmukaisuus tulevat todeksi.

Toivon ja rukoilen, että

  • seurakuntien vahva ammattitaito diakoniasta, lapsi- ja nuorisotyöstä, monikulttuurisuudesta tarjotaan myös valtakunnallisten ja paikallisten päättäjien käyttöön
  • seurakuntien tilat voivat olla vieraanvaraisuuden ja kohtaamisen turvallisia olohuoneita
  • seurakunnat ja seurakuntalaiset löytävät mahdollisuutensa olla ”tervetulotoivotusten tulkkina”
  • kerromme mediaan, naapureillemme ja verkostoissamme myönteisiä kokemuksia ja hyviä kohtaamisiamme pakolaisten ja maahanmuuttajataustaisten kanssa; ja rehellisesti avaamme myös pelkojamme ja neuvottomuuttamme
  • kutsumme pakolaisia, turvanpaikanhakijoita ja maahan muuttaneita asiantuntijoiksi (myös lapsia!). Meidän ei tarvitse tietää; meidän tarvitsee tehdä tila tietämiselle, kokemukselle ja resurssiemme löytymiselle.

Ei tämä ole helppo tie! Mutta nyt se on meille annettu tie. Lapsellisen sinisilmäinen ei ole syytä olla, kyyniseksi ei kannata tulla – kuljetaan siis kutsumuksemme mukaisesti. Myötätuntoisesti ja Jumalan vieraanvaraisuudelle tilaa tehden

Työtoveruudessa,

 

irja