Kolmas jo syttynyt.
Kohta seuraa neljäskin.
Käsikirjoitus etenee sunnuntai sunnuntailta.
Adventti avaa odotukset jouluun.
Kiihtyvää tempoa. Suloisia salaisuuksia.
Perinteiden tuoksua ja kehräävää virittäytymistä iloon.
Mutta myös täyttä vastakohtaa ilmassa,
enenevästi.
Jumala, ihmisten Jumala,
olethan siellä,
missä joulukauhu kalvaa.
Sielläkin, missä tavaratalojen joululaulut
ärsyttävät
ja mainosten joulukattaukset tympäisevät.
Olethan, Jumala, ihmisten Jumala,
siellä,
missä joulunpyhät pelottavat.
Kun juuri tänä vuonna
ei jaksaisi, kestäisi, tahtoisi…
Olethan, Jumala, mukana
kaikenlaisten ihmisten joulussa.
Silloinko sallimme
itsellemme keskeneräisyyden,
joulunakin.
Kestämme kaipuun,
joka ei täyty
ja ristiriidan,
mikä rikkoo rauhan.
Jumala, ihmisten Jumala,
rukoile Sinä kaduilla ja kodeissamme,
jotta joulu ei ylittäsi kenenkään kestokykyä.
Jotta kaikesta huolimatta
aavistaisi armon.
Häpeän ja hälyn takaa kuulisi
lupauksen Vapahtajasta.
KULUNEEN VUODEN YHTEISTYÖSTÄ KIITTÄEN
Irja Askola