”Ja tapahtui niinä päivinä…” Joulukertomus ylittää meret ja mantereet, kielet ja kulttuurit.
Jokaiselle ja kaikenlaisille se lupaa jotakin hyvää.
”Tapahtui niinä päivinä.” Ja yhä tapahtuu: paineiden ja pelkojen keskellä aavistaa myös jotakin toisenlaista. Joulukertomus lupaa vapautusta syyllisyydestä ja kohtuuttomista vaatimuksista. Lupaa, ei vaadi.
Joulukertomus on hellyttävän armon kertomus. Elämän julmien tosiasioiden keskelle saapuu Jumala. Hän ei pelästy arkemme likaisuutta. Hän ei häpeä meitä.
”Tapahtui niinä päivinä.” Ja tapahtuu yhä. Armo armottomuutta voimallisempaa. Irvistyksen keskelle ujo hymy. Kateuden sijasta ojennettu käsi ja vuorosana, jonka vuosiksi oli unohtanut.
Joulukammon keskelle lupaus juhlasta, joka ei tarvitse toteutuakseen ylimitoitettuja valmisteluja. Jouluja on monenlaisia; joulun lupaus kuitenkin yksi. Uupuneille paimenille, hämmentyneille puolisoille, uteliaille tietäjille… ja kaikille rivien väleihin unohtuneille ihmisille.
Joulukertomus on lupaus. Se ei ole muistettavien asioiden lista eikä joulukuntoisuutemme arviointi.
Joulukertomus saa meidät kestämään keskeneräisyyttämme, omaa ja toisten. Se saa meidät tunnistamaan hyvää pahan vierellä. Se saa meidät arvostamaan itseämme ja toisiamme.
”Tapahtui niinä päivinä.” Ja tapahtuu yhä. Irtisanomisten julmuudessa ja ihmissuhteiden kivuissa joulukertomus tarjoaa turvallisuutta: Jumala ei käy yt-neuvotteluja eikä lähetä ketään hylättyjen ankaraan yksinäisyyteen. Yhä ja aina hän on Isä meidän. Hän ei pakene eikä piipahda vain joulukoristeeksi. Hän on tullut jäädäkseen. Tulostavoitteista, säästöpaineista ja ihmissuhde-ilmastosta piittaamatta. Tullut, jotta me aavistaisimme armon ja kasvaisimme armollisiksi.
Meille on syntynyt Vapahtaja. Tämä viesti antaa luvan jouluun, jonka saa ja voi viettää oman jaksamisensa mukaan.
Joulukertomus on lupaus, niistä päivistä yhä tähän päivään.