Monikulttuurinen maisema on kirkon ominta mukavuusaluetta. Kristinusko, ei edes sen luterilainen muoto, ole suomalainen innovaatio. Jo kirkon ensivuosista lähtien vuorovaikutus erilaisten etnisten ryhmien ja kulttuurien kanssa on kuulunut kirkkoon. Samoin on vuosisatojen ajan kiistely siitä, minkä paikallisen kulttuurin ehdoilla milloinkin mennään. Erilaisten kulttuurien ja erilaisten ihmisryhmien läsnäolo kirkossa on osa kirkkona olemista. Kirkko suhtautuu – jos on uskollinen olemukselleen – myönteisesti ja luontevasti monikulttuurisuuteen omassa keskuudessaan. Jumalan valtakunnan rajanvedot eivät ole nationalistisia.
Kristinuskon ihmiskuva on ihmistä kunnioittava. Ihminen ei ansaitse arvoansa tai olemassaolon oikeuttaan uskonsa, ihonvärinsä, tuottavuutensa, minkään ominaisuutensa tai suuntautumisensa perusteella. Hän saa arvonsa siksi, että hän on luotu. Hän ei ole tuote, vaan ihme, joka kantaa pyhyyttä itsessään. Kunnioittamalla ihmistä me tunnustamme uskoamme eli aavistamme Jumalan, Luojan, jäljen toisessa ihmisessä.
Kristinusko puolustaa aina pyhyyttä. Se vaalii ihmisen oikeutta pyhään, kauneuteen, yhteisöllisyyteen ja yhteiseen vastuuseen. Oman uskomme vihollinen ei ole toinen uskonto, vaan rajaton individualismi, materialismi ja häikäilemätön itsekkyys. Näiden vihollisten torjunnassa me ”erilaiset uskon tien kulkijat” voimme liittyä yhteen.
Monikulttuurisuus ja erilaisten uskontojen rinnakkainelo ei ole helppoa. Se altistaaväärinkäsityksille, hämmennykselle ja ongelmillekin. Tämä ei ole kuitenkaan riittävä syy vastustaa tai vieroksua kulttuurien vuoropuhelua, pikemminkin syy paneutua siihen tosissaan.
Viholliskuvien rakentaminen ja aggressiivinen keskustelukulttuuri ovat lisääntymässä. Kaikkien uskontojen yhteinen tehtävä on nyt tarjota vaihtoehto ja osoittaa käytännössä ja myös arjen tasolla erilaisuuden mahdollisuus rikkautena ja voimavarana. Vihollisuuksista vieraanvaraisuuteen – tämä on kaikkien uskontojen yhteinen eetos.
Monikulttuurisessa ympäristössä toimiaksemme me tarvitsemme nyt erimielisyyden etiikkaa, sydämellistä uteliaisuutta, hämmennyksen arvostamista ja luottamusta toinen toisiimme.