Puhe Helsingin tuomiokirkon portailla 31.12.2001 klo 23.45
Vuodenvaihteessa monet selaavat almanakkaa. Mitä uusi vuosi tuo tullessaan? Vanhan keltakantisen kansanalmanakan alkusivulla on aina ollut teksti: ”Anna, oi Jeesus, rauha ja menestys!”
Almanakka pyytää rauhaa. Kuluneen syksyn aikana maailman tapahtumat ovat järkyttäneet ja tehneet levottomaksi. Toivomme rauhaa Palestiinaan ja Israeliin, Afganistaniin ja Yhdysvaltoihin. Pyydämme rauhaa koteihin ja työpaikoille, kaupunkeihin ja kyliin.
Almanakka pyytää menestystä. Me ihmiset usein mittaamme menestystä rahassa ja vallassa. Jumalan silmissä menestys on enemmän kuin ulkonainen onni tai korkeat valta-asemat.
Jumalan silmissä kaikki ihmiset ovat samassa asemassa. Kukaan ei ole toista arvokkaampi. Kun rukoilemme menestystä, emme pyydä hyvää vain itsellemme, vaan kaikille Jumalan luomille ja lunastamille ihmisille.
Se joka rukoilee tulevalle vuodelle rauhaa ja menestystä, sitoutuu itse tekemään voitavansa rauhan ja yhteisen hyvän eteen. Rukoilevan ihmisen tulee olla myös rakastava ihminen.
Den som ber om fred och framgång för året som kommer, förbinder sig själv att göra allt man kan för freden och det gemensamma goda. En bedjande människa bör också vara en älskande människa.
Allra djupast är almanackans begäran inte endast en uppmaning till oss själva. Bönen har ett högre mål än människan. Vi riktar begäran till Gud.
Syvimmältään almanakan pyyntö ei ole vain kehotus meille itsellemme. Rukouksella on ihmistä isompi kohde. Osoitamme pyyntömme Jumalalle. ”Anna, oi Jeesus, rauha ja menestys!”
Kun rukoilemme rauhaa ja menestystä, jätämme tulevaisuutemme Jumalan haltuun. Hän itse siunaa meidät, nyt vuoden vaihtuessa, koko elämämme ajan ja kerran myös iankaikkisuuteen asti.
Eero Huovinen