Paikka: Agricolan kirkon krypta, Tehtaankatu 23
Mukana: Minna Valtonen, Johanna Sandberg, Laura Mäkelä ja Saara Pasonen
Miten perheitä voisi auttaa arkensa keskellä löytämään yhteyden Jumalaan? Onko kaupunkiseurakunnan mahdollista olla yhteisö, jossa perheet haluavat tulla ja elää uskoaan todeksi? Mitä on se hengellinen matkakumppanuus, johon Perhelähtöisen seurakunnan suuntaviivat meitä perhetyössä rohkaisevat?
Perhelähtöisen seurakunnan suuntaviivat rohkaisevat meitä perheiden hengellisiksi matkakumppaneiksi. Asiakirja ohjeistaa seurakuntia ”rukoilemaan perheiden kanssa”, ”vahvistamaan perheen jäsenten oikeutta elää omaa uskoaan todeksi” ja ”olemaan rohkeasti kristittyjä yhteistyökumppaneita”. Sen mukaan meidän tulisi ”rohkaista perheitä löytämään arjen keskellä yhteys Jumalaan”.
Miten tämä hengellisyys perhetyössä ja seurakunnissa yleensä toteutuu? Mitä on se hengellisyys, jota tavoitellaan? Riittääkö, että Jumalan kämmenellä on tuttu virsi, ja sen laulaminen ristiäisissä tuntuu turvalliselta? Onko riski, että seurakunnan kerho tai muskari jää perheille irralliseksi muistoksi vauvauinnin ja leikkipuistoruokailun ohessa? Ja haittaako se meitä?
”Perhe” pitää sisällään paljon. Eri määrän eri ikäisiä ja eri sukupuolta olevia ihmisiä. Kieliä, kulttuureja, erilaisia elämänvaiheita. On onnea, suruja, odotusta ja luovuttamista. Vaikka puitteet voivat toisilla olla hienommat, kuin toisilla, ovat elämän kysymykset usein yhteisiä. Arki on välillä armotonta. Kiireen tai paineiden keskellä arvostusta ja nähdyksi tulemista kaivataan. Identiteettiään etsivät niin lapset kuin aikuiset. Pelot ja vastuu uuvuttavat, elämälle kaivataan merkitystä.
Voisiko Jumala olla vastaus? Tai ainakin osa vastausta. Voisiko olla, että Kristuksen kohtaaminen auttaisi elämän vaatimusten edessä? Uskommeko me tähän itse? Ja muistammeko tai tohdimmeko kertoa siitä muille? Miten voisimme isossa kaupungissa auttaa perheitä löytämään pelastuksen? Miten voisimme olla elävä, hengellinen yhteisö isossa kirkko-instituutiossa, jossa palvelut ja toiminta helposti pirstoutuu? Jos perhe tai perheellinen etsii kirkosta yhteisöä, jossa elää todeksi uskoaan ja johon sitoutua, onko meillä tarjota sellainen? Mikä on perheen motiivi lähestyä kirkkoa? Hakea turvaa, saada palveluja, löytää jotakin tärkeää? Mikä on seurakunnan motiivi lähestyä perheitä? Ylläpitää jäsenmäärää, auttaa arjessa, tarjota pelastusta?
Tule pohtimaan, kertomaan, kysymään ja vastaamaan! Mitä on nyt ja tulevaisuudessa hengellisyys perhetyössä ja perheitä kohdattaessa. Keskustelua ovat alustamassa pastori ja varhaiskasvattaja Saara Pasosen johdolla pastori Laura Mäkelä, yhteisövalmentaja Johanna Sandberg ja yliopettaja Minna Valtonen.
Laura Mäkelä on Porvoon suomalaisen seurakunnan seurakuntapastori. Työssään hän on kohdannut perheitä perhetyön pappina ja ollut mukana rakentamassa yhteisöllistä kohtaamispaikkaa Kevätkumpuun. Ennen pappisvihkimystä Mäkelä työskenteli toimittajana muun muassa Kotimaa-lehdessä.
Lapsena ja nuorena Mäkelä oli seurakunnan palvelujen suurkuluttaja kotikaupunginosassaan Helsingin Etu-Töölössä. Nykyään hän tarkastelee kirkkoa myös uudesta roolista käsin, 3-vuotiaan seurakuntalaisen yksinhuoltajaäitinä.
TM ja opettaja Johanna Sandberg toimii yhteisövalmentajana Hengen uudistus kirkossamme -liikkeessä. Työ keskittyy paikallisseurakuntien työntekijöiden ja vapaaehtoisten varustamiseen yhteisönrakentamisen teemoissa. 9-vuotiaan pojan äiti toimii aktiivisesti Riihimäellä kotiseurakunnassaan mm. messuyhteisön vastuutiimissä. Hänen intohimonsa on luoda kaikenikäisten seurakuntaa, ja hän onkin järjestänyt koululais-Alfan ja koululaisten toteuttamia messuja. Radio Deille Johanna toimittaa perheiden kristillisestä kasvatuksesta Pieni suuri ihmiskoe -ohjelmaa.
Pastori, TT Minna Valtonen työskentelee Diakonia-ammattikorkeakoulussa yliopettajana. Työssä yhdistyvät opiskelijoiden ohjaaminen, tutkimus ja kehittäminen, ja se tarjoaa mielenkiintoisia näköaloja niin yhteiskuntaan kuin seurakuntien elämäänkin. Parastaikaa on esimerkiksi tekeillä Kirkon kasvatuksen barometri 2022, joka toteutuu viiden yamk-tutkintoa suorittavan opiskelijan opinnäytetyönä. Muutama vuosi sitten Valtonen oli mukana työstämässä Perhelähtöisen seurakunnan suuntaviivat -asiakirjaa ja sen tausta-aineistoja. Aivan uusia, virkistäviä näkökulmia elämään (myös seurakunnan elämään) hänelle on kuitenkin avautunut isovanhemman roolissa.
Saara Pasonen on äiti, pappi ja varhaiskasvattaja.