Piispa Teemu Laajasalon saarna Fokuksen monitoimitilan vihkimisessä 1.4.2022
Jeesus lähti Galileanjärven eli Tiberiaanjärven toiselle puolen. Häntä seurasi suuri väkijoukko, sillä ihmiset olivat nähneet tunnusteot, joita hän teki parantamalla sairaita. Jeesus nousi vuorenrinteelle ja asettui opetuslapsineen sinne istumaan. Juutalaisten pääsiäisjuhla oli lähellä.
Jeesus kohotti katseensa ja näki, että suuri ihmisjoukko oli tulossa. Hän kysyi Filippukselta: ”Mistä voisimme ostaa leipää, että he saisivat syödäkseen?” Tämän hän sanoi koetellakseen Filippusta, sillä hän tiesi kyllä, mitä tekisi. Filippus vastasi: ”Kahdensadan denaarin leivistä ei riittäisi heille edes pientä palaa kullekin.” Silloin eräs opetuslapsi, Simon Pietarin veli Andreas, sanoi Jeesukselle: ”Täällä on poika, jolla on viisi ohraleipää ja kaksi kalaa. Mutta miten ne riittäisivät noin suurelle joukolle?”
Jeesus sanoi: ”Käskekää kaikkien asettua istumaan.” Rinteellä kasvoi rehevä nurmi, ja ihmiset istuutuivat maahan. Paikalla oli noin viisituhatta miestä. Jeesus otti leivät, kiitti Jumalaa ja jakoi leivät syömään asettuneille. Samoin hän jakoi kalat, ja kaikki saivat niin paljon kuin halusivat. Kun kaikki olivat kylläisiä, Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Kerätkää tähteeksi jääneet palaset, ettei mitään menisi hukkaan.” He tekivät niin, ja viidestä ohraleivästä kertyi vielä kaksitoista täyttä korillista palasia, jotka olivat jääneet syömättä.
Kun ihmiset näkivät, minkä tunnusteon Jeesus teki, he sanoivat: ”Tämä on todella se profeetta, jonka oli määrä tulla maailmaan.” Mutta Jeesus tiesi, että ihmiset aikoivat väkisin tehdä hänestä kuninkaan, ja siksi hän vetäytyi taas vuorelle. Hän meni sinne yksin.
Joh. 6:1–15
Hyvät seurakuntalaiset, rakas Fokuksen väki,
voi sanoa, että tämän tilan vihkiminen on hyvin suunniteltu tilaisuus. Ensimmäiset sähköpostit tilaisuuden järjestämisestä on nimittäin vaihdettu jo syyskuussa vuonna 2019 eli kaksi ja puoli vuotta sitten. Meillä on ollut hyvä aikomus ja selvät suunnitelmat, mutta todellisuus on ollut hyvin erilainen. Kulkutauti on siirtänyt kalenterimerkintöjä yhä uudelleen. On sitäkin suurempi ilo olla täällä tänään. Tila on kaunis ja jo käytössä toimivaksi todettu. Täällä on pidetty juhlia, eletty arkea, kohdattu ja keskusteltu. Tänään saamme kiittää niistä hetkistä, joita näiden seinien sisällä on jo vietetty ja asettaa toiveemme tulevaisuudesta Jumalan käsiin.
Suunnitelmien tekeminen tulevaan on vastuullista toimintaa. Fokus on seurakunnan tulevaisuuden toiveiden tila. Fokus-tilaan on kohdennettu ne toiveet, jollainen tämä seurakunta haluaisi olla. Seurakunta, joka kurottautuu seurakuntalaisten lähelle ja hioo kynnyksen matalaksi. Seurakunta, joka uskaltaa tulla keskelle ihmisten arkista olemista. Seurakunta, joka varaa tilaa lapsille, nuorille, pariskunnille ja eri tavoin apua kaipaaville.
***
Kahden viime vuoden aikana pelkästään tämän tilaisuuden suunnitelmat eivät ole menneet uusiksi moneen kertaan. Koko maailma on joutunut kohtaamaan sen, mitä ei voi ennakoida. Kulkutaudin koettelemukset ovat pakottaneet meidät kaikki luopumaan suunnitelmistamme. Hallinnantunteen menetys on ollut pelottavaa ja epävarmuutta edistävää.
Venäjän hyökkäys Ukrainaan on laittanut jälleen monet maalliset murheemme uudenlaisiin mittasuhteisiin. Turvallisuudentunne ja tulevaisuuden haaveet ovat paljon pienemmällä pohjalla kuin syksyllä 2019, kun tätä tilaisuutta ensimmäisen kerran suunniteltiin. Vastoinkäymisiä on ollut paljon. Hetkittäin on tuntunut, eivätkö huonot uutiset koskaan lopu. Harteillemme on asetettu taakkoja, jotka tuntuvat ylivoimaisilta kantaa.
***
Päivän evankeliumissa Jeesusta seurasi suuri väkijoukko. Ihmisten määrä oli niin iso, että Jeesuksella heräsi huoli heistä. Hän kysyi Filippukselta: ”Mistä voisimme ostaa leipää, että he saisivat syödäkseen?” Jeesuksen seuraajia oli niin paljon, että kysymys itsessään oli mahdoton. Riittävä leivän määrä ei ollut saavutettavissa. Haaste oli ylivoimainen. Näkyvillä ei ollut yhtään järkevää ratkaisua.
Saatavilla ollut vähäinen apu vaikutti vaatimattomalta.
Sitten tapahtui jotain, mikä haastaa ymmärryksemme ja järkeilymme. Jeesus otti viisi leipää ja kaksi kalaa, kiitti ja jakoi ruoan ihmisille.
Pienen pojan viisi leipää ja kaksi kalaa riittivät ruokkimaan suuren väkijoukon. Ihmiset saivat syödäkseen ja tulivat kylläiseksi. Ruokaa jäi yli enemmän kuin tarpeeksi.
Rakkaat seurakuntalaiset,
tämä evankeliumi opettaa meille kolme asiaa Jeesuksesta. Ensinnäkin Jeesus tahtoo meille hyvää. Toiseksi Jeesus tekee ihmeitä ihmisen puolesta. Kolmanneksi Jeesus antaa lahjoja enemmän kuin tarpeeksi. Jeesus siis tahtoo meille hyvää. Jeesus tekee ihmeitä ihmisen puolesta. Ja Jeesus antaa lahjoja enemmän kuin tarpeeksi.
***
Meillä ihmisillä on Jumala, joka tahtoo meille hyvää. Evankeliumin tapahtumat alkavat siitä, että Jeesus näkee häntä lähestyvät ihmiset ja on huolissaan heidän tarpeistaan. Ennen kuin kukaan on ehtinyt pyytää ruokaa tai kertoa olevansa nälissään, Jeesus huolehtii ihmisten jaksamisesta. Ihmiseksi syntynyt Jumala tuntee ihmisen elämän. Hän tietää, että meillä on nälkä. Hän tietää, mitä kaipaamme ennen kuin olemme sitä itse osanneet kaivata tai edes pyytää.
Jumala tahtoo hyvää kaikille ihmisille, hyville ja pahoille. Jeesus ei kysynyt, olivatko ihmiset itse ymmärtäneet ottaa eväitä mukaan. Hän ei kysynyt, kuka on kuunnellut Hänen opetuksiaan. Hän ei kysynyt, kuka on mukana vain ihmisjoukon jatkona. Hän tahtoo meille hyvää lähtökohdistamme huolimatta. Hän tahtoo meille hyvää omasta toiminnastamme huolimatta. Jeesus tahtoo hyvää kaikille ihmisille.
Kahden vuoden aikana olemme pohtineet ja pelänneet kulkutaudin pitkäaikaisvaikutuksia. Nyt täytämme jo sodanuhan alla varmuusvarastojamme. Eikö juuri nyt ole tärkeää pysähtyä miettimään, millainen meidän Jumalallemme on? Meidän kanssamme on Jumala, joka tietää, mitä tarvitsemme. Hän tietää ennen kuin osaamme edes itse tarpeitamme tunnistaa. Meidän kanssamme on Jumala, joka tahtoo meille hyvää.
***
Jumalan hyvyys ei rajoitu vain hyvään tahtoon meitä kohtaan. Jeesus tekee puolestamme ihmeitä. Vuorenrinteellä Jeesus ei vain katsellut lähestyviä ihmisiä ja ollut huolissaan ja myötätuntoinen heidän nälästään. Hän ruokki heidät. Jeesus auttoi.
Jeesuksen apu ei tullut mihin tahansa hetkeen. Hän auttoi ylivoimaisen esteen edessä. Ihmisiä oli valtavasti ja leipää ei lainkaan. Kaikkien paikalla olleiden ruokkiminen on ihme. Ihmeen mittakaava tuntuu mahdottomalta. Se on kaikki inhimilliset esteet ylittävä.
Pelkojen pienentäessä ja haasteidemme haavoittaessa tahdomme ratkaista ongelmamme itse. Tartumme toimeen ja yritämme selviytyä. Kulkutaudin kanssa erittelemme lukuja ja laskemme tartuntamääriä. Turvallisuusuhan alla kaipaamme turvatakuita ja mietimme todennäköisyyksiä. Samalla tunnemme, että murheidemme mittaluokka on ihmisvoimia suurempi. Voimme tehdä paljon, mutta vielä enemmän on kykyjemme ulottumattomissa. Vaikka kuinka suunnittelemme, eivät tulevaisuuden tilanteet ole hallinnassamme. Vastoinkäymiset tuntuvat ylivoimaisilta.
Jokainen ihminen tahtoo välttyä pahalta. Samalla tiedämme, että se ei ole mahdollista. Haasteiden, vastoinkäymisten ja ylivoimaisten esteiden edessä kanssamme on Jumala, jolle mikään ei ole mahdotonta. Ihmisen mittaluokan murheet ovat Jumalan kämmenellä kevyet kantaa. Jumala ei pelkästään auta. Hän auttaa, kun edessämme on umpikuja. Hän auttaa, vaikka emme itse löydä ulospääsyä. Hän auttaa, vaikka emme itse näe enää yhtään ratkaisua.
***
Jeesus antaa meille lahjoja enemmän kuin tarpeeksi. Kun kaikki olivat saaneet syödäkseen, oli tähteitä kaksitoista täyttä korillista. Jeesus kyllä huolehti hävikkiruuasta ja käski kerätä leivät koreihin talteen. Jeesus tarjosi leipää enemmän kuin nälänpeittämiseen tarvittiin ja enemmän kuin edes ihmiset pystyivät syömään. Jeesus ratkaisi mahdottoman tilanteen, mutta ei pienesti vaan suuresti. Apu oli ylitsevuotavainen. Enemmän kuin tarpeeksi. Tähän ihmeelliseen Kristuksen lahjoittavan rakkauden ylenpalttisuuteen kristitty saa luottaa. Jumala haluaa antaa paljon enemmän, täydellisen ilon, täydellisen rauhan ja täydellisen toivon.
Jumalan anteliaisuuteen luottaminen ei ole helppoa. Kaikesta anteliaisuudesta ja hyväntahtoisuudesta huolimatta tiedämme, että elämässä ja maailmassa on monenlaista kärsimystä. Meidän tehtävämme on tehdä kuten ihmiset vuorenrinteellä ja jakaa saamastamme Jumalan hyvyydestä eteenpäin toisillemme. Ottamalla toisemme huomioon, kohtelemalla toisiamme rakkaudella, Jumalan siunaus kasvaa keskellämme ylitsevuotavaksi.
Fokuksessa vietetään myös ehtoollista. Ehtoolliselle tulemme niiden pelkojen kanssa, joita emme pysty itse kantamaan. Ehtoolliselle tulemme sen kaipuun kanssa, joka sydäntämme nyt kovertaa. Ehtoolliselle tulemme sen nälän kanssa, joka ei missään muualla tule täytetyksi. Jeesukselta saamme sen, mitä tarvitsemme ja vielä enemmän.
Alttarilta saamme myös tehtävän viedä Jumalan siunausta eteenpäin maailmaan. Voimme helpottaa ihmisten pelkoja, kantaa taakkoja ja ruokkia nälkäisiä. Kristuksen hyvyys riittää kaikille. Kristuksen hyvyys on suurempaa kuin mikään maailmassa oleva pahuus. Mitä enemmän sitä jaetaan, sitä enemmän jaettavaksi riittää.
***
Tämä Töölön seurakunnan monitoimitila on paikka keskellä kaupunkia. Kaupungin keskellä olevan Fokuksen fokus on Kristus itse. Vaikeuksiemme edessä kanssamme on Jumala, jolle kärsimyksemme ei ole tuntematonta. Pelkojemme kanssa meillä on Jumala, joka tahtoo täyttää tarpeemme. Haasteidemme edessä meillä on Jumala, jolle mikään ei ole mahdotonta. Lähestyvä pääsiäinen muistuttaa siitä, että meillä on Jumala, jolle kuolemakaan ei ole ylivoimainen este.
Jumala siunatkoon tämän tilan ja ihmiset, jotka täällä käyvät. Se siunaus muistuttaa hyvää tahtovasta Jumalasta, ihmeitä tekevästä Jumalasta ja Jumalasta, jonka lahjat ovat ylitsevuotavia. Täällä nälkäinen saakoon syödäkseen. Täällä kaiken menettänyt löytäköön uuden alun. Täällä epätoivoinen talutettakoon toivon ääreelle. Tämä tila ja sen ihmiset ovat Jumalan kämmenellä. Jumalan kämmenellä, joka kantaa meitä tässä maailmassa ja kantaa meitä vielä kerran tästä maailmasta toiseen maailmaan, taivaan iloon.
Aamen.