MENKÄÄ

Piispa Teemu Laajasalon saarna pappisvihkimysmessussa helatorstaina 26.5.2022 Helsingin tuomiokirkossa

 Viimein Jeesus ilmestyi myös yhdelletoista opetuslapselleen heidän ollessaan aterialla. Hän moitti heidän epäuskoaan ja heidän sydämensä kovuutta, kun he eivät olleet uskoneet niitä, jotka olivat nähneet hänet kuolleista nousseena. Hän sanoi heille: ”Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille. Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. Ja niitä, jotka uskovat, seuraavat nämä tunnusmerkit: Minun nimissäni he ajavat pois pahoja henkiä. He puhuvat vierailla kielillä. He tarttuvat käsin käärmeisiin, ja vaikka he juovat tappavaa myrkkyä, se ei vahingoita heitä. He panevat kätensä sairaiden päälle, ja nämä paranevat.”

    Kun Herra Jeesus oli puhunut heille tämän, hänet otettiin ylös taivaaseen ja hän istuutui Jumalan oikealle puolelle. Opetuslapset lähtivät matkaan ja saarnasivat kaikkialla. Herra toimi heidän kanssaan ja vahvisti sanan tunnusmerkeillä.

Mark. 16:14–20

Hyvät sanankuulijat, hyvä juhlapäivää viettävä seurakunta, rakkaat papiksi vihittävät Leevi, Birgitta, Karoliina, Tuija, Pauliina, Joona, Veera ja Toomas.

Helsingin hiippakunnalla on tänään suuri päivä. Hiippakuntamme papistoon vihitään kahdeksan uutta pappia. Saatte liittyä 893 papin joukkoon palvelemaan Kristusta ja lähimmäistänne. Hiippakunnassamme on siis muutaman kymmenen minuutin kuluttua 901 pappia. Ajatelkaapa 893 papin kasvoja, taustoja ja tyylejä; ajatelkaa heidän vahvuuksiaan ja heikkouksiaan, heidän hengellisiä perinteitään ja tapojaan toimia ihmisten kanssa. Tänään kahdeksan uutta kasvoa, taustaa, tyyliä, vahvuutta, heikkoutta, hengellistä perinnettä ja tapaa liittyy tuohon porukkaan.

Hiippakunnan papisto on monella tavalla moninainen. Mutta jokin meitä yhdistää. Se jokin on tämä virka ja sen tehtävänanto.

Olette tämän kevään ordinaatiokoulutuksen aikana saaneet erityisen tarkasti pohtia sitä, millaiseen tehtävään teidät tänään lähetetään. Olette miettineet itseänne pappeina ja sitä, mitä se teille merkitsee. Läheisenne ovat käyneet oman pohdintansa siitä, millaista on, kun omasta rakkaasta ihmisestä tulee pappi. Tähän päivään teitä ovat saatelleet monet ajatukset ja rukoukset.

Pappisvirka on erityinen virka. Pappi toimii pelastuksen virassa. Se on paljon sanottu. Augsburgin tunnustuksen mukaisesti kirkossa ei saa kukaan julkisesti saarnata eikä hoitaa sakramentteja ilman asianmukaista kutsumista. Teidät on juuri siihen tehtävään kutsuttu. Pappeina te palvelette sanaa ja sakramentteja Jumalan kansan hyväksi. Tuon tätä tuomiokirkkoa patsaana koristavan Philipp Melanchtonin sanoin: ”Kun he saarnaavat Kristuksen sanaa ja toimittavat sakramentteja, he tekevät sen Kristuksen puolesta ja hänen sijassaan.”

Kristuksen sijasta toimiminen on asia, jonka on syytä tehdä pappi ennemmin pieneksi kuin suureksi. Tämä on syytä sanoa siksi, koska joskus meillä papeilla saattaa olla kiusaus suurentaa itseämme – meillä saattaa hetkeksi mennä sekaisin se, olemmeko me Jeesus vai kerrommeko me Jeesuksesta. On eri asia luulla olevansa itse Kristus kuin yrittää haparoiden toimia hänen sijaisenaan. Pappisvirassa monet asiat laittavat meidät pieneksi, mutta aivan erityisesti meitä haastaa tulostavoite, joka on täysin erilainen kuin missään muussa ammatissa.

***

Päivän evankeliumissa Jeesus hyvästelee opetuslapsiaan helatorstaina ja sanoo heille: ”Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille. Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.”

Pääsiäisenä Jeesus nousi kuolleista ja on sen jälkeen näyttäytynyt opetuslapsilleen 40 päivän ajan. Ja nyt hän siis antaa helatorstain erohetkellä asettaa tehtävän seuraajilleen.

Jeesuksen tehtävänanto on harvinaisen selkeä. Pitää mennä kaikkialle maailmaan ja julistaa evankeliumi kaikille luoduille. Kun tulevassa työssänne mietitte strategioita ja tehtävänkuvia, on ne tässä jo Jeesuksen suulla selvästi sanottu. Pappeina emme tavoittele osakkeenomistajille voittoa tai pyri vain välttämään yrityksen konkurssia. Pappeina tavoittelemme ihmisiä taivaaseen ja pyrimme välttämään sen, että he joutuvat helvettiin. Emme ole tekemisissä vain elämän ja kuoleman kysymysten kanssa, vaan iankaikkisuuden ja kadotuksen kysymysten kanssa. Tavoitteidemme mittaluokka on merkittävämpi kuin missään muussa työssä ja sen tunnistaminen tekee nöyräksi ja pakottaa pieneksi.

Jeesuksen antama tehtävä on harvinaisen selkeä. Samalla se voi tuntua papin arkisessa työssä liian kovalta ja kohtuuttomalta. Evankeliumin julistaminen kaikille luoduille on vaatimus, jonka tuleekin laittaa papin ahtaalle. Vaakakupissa ei paina se, että jos tehtävät jäävät tekemättä, näyttää toimintakertomus huonolta. Vaakakupissa painaa se, että jos tehtävät jäävät tekemättä, ihmiset joutuvat kadotukseen.

***

Tässä evankeliumissa on Jeesuksen opetuslasten, Hänen lähettämien seuraajiensa, kannalta yksi ihmeellinen piirre. Jeesus antaa evankeliumin viemisen tehtävän ihmisille, joita hän on juuri moittinut. Jeesus on lähettämässä niitä ihmisiä, joita hän on edellisessä jakeessa soimannut ja arvostellut. Evankeliumissa sanotaan: ”Hän moitti heidän epäuskoaan ja heidän sydämensä kovuutta, kun he eivät olleet uskoneet niitä, jotka olivat nähneet hänet kuolleista nousseena.”

Jeesus siis antaa evankeliumin viemisen tehtävän ihmisille, jotka ovat aiheuttaneet Hänelle pettymyksen. Juuri näitä ihmisiä Jeesus kutsuu vahvistamaan toisten ihmisten uskoa. Juuri näille ihmisille Jeesus antaa tehtävän, jossa on kyse elämästä ja kuolemasta. Juuri näille ihmisille Jeesus uskoo tehtävän kutsua iankaikkisuuteen ja varoittaa kadotuksesta. Ihmisille, jotka ovat ennen tehtävänantoa todistaneet, että he eivät ole ymmärtäneet oikein. Helatorstaina Jeesus siis antaa tehtävän ihmisille, joihin hän on jo valmiiksi pettynyt.

***

Rakkaat pappisvirkaan vihittävät, juuri tähän perustuu luterilaisen pappeuden olemus. Se perustuu siihen, että me olemme, mitä olemme. Me emme ole täydellisiä. Me emme ole valmiita. Me emme ole saavuttaneet päämäärää. Jeesus itse lähettää ihmisen, jonka tietää keskeneräiseksi. Näin oli ensimmäisenä helatorstaina, kun Jeesus antoi opetuslapsilleen tehtävän ja näin on tänään, kun teidät vihitään kirkkomme erityiseen virkaan.

Rakkaat sanankuulijat,

mistä Jeesus opetuslapsia oikeastaan moittii? Evankeliumissa kuulimme: ”Hän moitti heidän epäuskoaan ja heidän sydämensä kovuutta.” Jeesus moittii opetuslapsia epäuskosta ja kovasydämisyydestä.

Jeesus tietää, että uskomme vahvuus on häilyvää. Opetuslasten uskon heikkous tuli osoitetuksi monta kertaa. He olivat ymmärtämättömiä, he kiihtyivät, eivät olleet aina luottamuksen arvoisia tai toimivat väärin. Eivät Jeesuksen opetuslapset olleet aina hurskaita ja uskossaan väkeviä; eivät, vaikka saivat nähdä Herransa aivan vierestä – eivät, vaikka saivat katsella ja kokea, saivat tuntea ja tulkita. He seurasivat Jeesusta, mutta silti kompuroivat monessa kohtaa.

Hyvät ystävät, on tärkeää, että erityisesti me papit muistutamme mahdollisimman usein itseämme siitä, että uskon vahvuus ei ole uskovassa, vaan uskon kohteessa. Ei meissä, vaan Kristuksessa.

Jeesus moittii opetuslapsia myös sydämen kovuudesta, alkukielellä kovasydämisyydestä. Sydämen kovuuden voi nähdä ihmisen itsepäisyytenä, uppiniskaisuutena. Ihmisen kyvyttömyytenä nähdä pidemmälle kuin omiin epäilyksiinsä. Mutta Jeesuksen ehdottoman rakkauden vaatimuksen valossa ihmisen sydämen kovuus on myös sitä, että emme näe lähimmäisen kärsimystä. Kuljemme syrjittyjen ja sorrettujen ohi. Kovetamme sydämemme heikoilta ja haurailta. Kunnian ja vallanhimossamme unohdamme maan hiljaiset ja kurjat.

Sydämen kovuus saa aikaan myös sen, että vaadimme lähimmäiseltämme jotain sellaista, mitä meidän pitäisi vaatia Kristukselta. Saarnaamme lakia, mutta unohdamme evankeliumin. Luulemme avaavamme ihmisten korvia, mutta omalla puheellamme suljemme niitä. Ajattelemme vapauttavamme ihmisiä, mutta tosiasiallisesti vangitsemme heitä. Sydämen kovuus voi salakavalasti muuttaa vieraan vanhurskauden omavanhurskaudeksi – väittää, että taivaan lahjat pitääkin löytyä meidän omista varastoistamme. Kovasydämisyys voi näyttäytyä myös jalossa valepuvussa. Paheet voidaan esittää hyveinä. Evankeliumi voidaan typistää etiikaksi.

***

Helatorstain tehtävänantonsa jälkeen Jeesus otettiin ylös taivaaseen, Isän oikealle puolelle. Opetuslapset lähtivät toteuttamaan sitä tehtävää, jonka jatkajia te, hyvät papiksi vihittävät, olette tässä ajassa.

Päivän evankeliumin lopussa kerrotaan, kuinka opetuslasten lähdettyä tehtäväänsä ”Herra toimi heidän kanssaan”. Helatorstain ihme on siinä, että Kristus astuu taivaaseen ja samalla kuitenkin on meidän kanssamme. Eikä pelkästään ole, vaan toimii meidän kanssamme. Hän ei jättänyt opetuslapsia yksin. Eikä hän jätä meitä pappisvirassamme yksin. Hän on meidän kanssamme. Ja ennen kaikkea Hän toimii meidän kanssamme. Me emme tee omaa työtä yksin, vaan me teemme Kristuksen työtä yhdessä Hänen kanssaan.

Rakkaat Leevi, Birgitta, Karoliina, Tuija, Pauliina, Joona, Veera ja Toomas,

Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille.

Menkää nyt ja kastakaa ja auttakaa uskomaan.

Menkää sinne, minne on hankala mennä.

Menkää ja rakastakaa niitä, joita on vaikea rakastaa.

Menkää ja rakentakaa siellä, missä on raunioita ja rikkonaisuutta. Menkää ja yhdistäkää erimielisiä.

Menkää ja olkaa kaikkien ihmisten puolella.

Menkää, vaikka oma ymmärtämättömyys ja kovasydämisyys kalvaa.

Menkää, mutta älkää koskaan luulko olevanne yksin.

Herra toimii teidän kanssanne. Vapahtaja tekee työtä teidän kanssanne. Kristus itse johtaa teitä – Hän johtaa teitä Jumalan taivaassa, lähimmäistenne kasvoissa ja omissa sydämissänne.

Aamen.