Piispa Teemu Laajasalon saarna Herttoniemen seurakunnan kirkkoherran Minnamari Helasepän virkaanasettamismessussa Myllypuron kirkossa helluntaina 5.6.2022

Jeesus sanoi opetuslapsilleen:

    ”Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanaani. Minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen ja jäämme asumaan hänen luokseen. Se, joka ei minua rakasta, ei noudata minun sanaani – mutta sana, jonka te kuulette, ei ole minun omani, vaan Isän, joka on minut lähettänyt.

    Tämän minä olen puhunut teille nyt, kun vielä olen teidän luonanne. Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut.

    Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista, jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon. Kuulittehan, mitä sanoin: minä menen pois, mutta tulen taas teidän luoksenne. Jos rakastaisitte minua, te iloitsisitte siitä, että minä menen Isän luo, sillä Isä on minua suurempi. Olen puhunut tästä jo nyt, jotta te uskoisitte, kun se tapahtuu.”

Joh. 14:23–29

Hyvä Herttoniemen seurakunnan väki, hyvät ystävät täällä Myllypuron kirkossa, rakas kirkkoherra Minnamari, Minni,

muutaman päivän päästä on kulunut vuosi siitä, kun Herttoniemessä tehtiin päätös uudesta kirkkoherrasta. Se päätös oli selvä. Sen sijaan sen jälkeen kulkutauti on aiheuttanut epäselvyyttä, mutkia matkaan. Tätä tilaisuutta on henkilörajoitusten vuoksi jouduttu siirtämään, oikeastaan pariin kertaan ja useammalla kuukaudella. Et ollut hyvä Minni siirrosta pahoillasi, vaan oikeastaan toivoit sitä – sanoit minulle hienosti, että seurakunnan oikeus on olla vapaasti ja laajasti mukana tässä juhlassa. Se oli viisaasti sanottu, se oli seurakuntaa rakastavan, kaitsevan, kokoavan ja yhdistävän kirkkoherran puhetta.

Herttoniemen seurakunta on monella tavalla suuri. Se on suuri alueellisesti, suuri moninaisuuden näkökulmasta, suuri aiempien onnistumisten valossa ja suuri siinä mielessä, että täällä on tehty sellaista työtä, jonka merkitys, tunnettuus ja mittakaava on kasvanut paljon tätä seurakuntaa suuremmaksi. Herttoniemen seurakunnan alueella rippikoulu- ja diakoniatyö sekä erityisesti Myllypuron elintarvikejakelu ovat tästä hyviä esimerkkejä. Monia muitakin esimerkkejä on; työntekijöitä, luottamushenkilöitä ja seurakuntalaisia, jotka ovat vuosikymmenten ajan rakentaneet ei pelkästään tätä seurakuntaa, vaan koko Kristuksen kirkkoa. Olet siis hyvä kirkkoherra Minni saanut hienon, suuren seurakunnan johdettavaksi ja hoidettavaksi. Seurakunta on sinulle pitkältä ajalta tuttu, ja sinä olet tuttu seurakunnalle – vuosien takaa ja vuosien ajalta.

***

Osana kirkkoherranvaalia sinä Minni teit videon, jossa esittelit itsesi seurakunnalle. Tuossa videossa kerroit, että omaa matkaasi on rohkaissut raamatunkohta ensimmäisestä Pietarin kirjeestä (1. Piet. 5:7). Kyseisessä jakeessa sanotaan: ”Heittäkää kaikki murheenne hänen kannettavakseen, sillä hän pitää teistä huolen.” Jae on vahva ja väkevä.

Tämän helluntaipäivän evankeliumissa on oikeastaan aika samankaltainen vahva ja väkevä jae. Jeesus rohkaisee opetuslapsia. Hän sanoo heille: ”Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.” Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon. Nämä ovat Jeesuksen sanat opetuslapsilleen. Ja ne ovat Hänen sanansa kaikille seuraajillensa. Ne ovat sanat meille. Jeesus antaa meille ohjeen olla rohkea ja varoa vaipumista epätoivoon.

***

Hyvä kirkkovieras, mieti, missä tilanteessa olet tarvinnut rohkaisua? Olen varma, että tässä salissa on nyt monta tarinaa mielenpäällä. Osa tarinoista on keveitä, sellaisia, jotka ihminen voisi mielellään jakaa tässä opettavaisena kertomuksena kaikille. Ja osa tarinoista on raskaita, sellaisia, joita ei tulisi mieleenkään sanoa ääneen; sellaisia rohkaisun tarpeen hetkiä, että niitä on vaikea muistella edes omassa päässä.

Vaikka tilanteet ovat täysin erilaisia, niissä on jotain samanlaista. Jotain sellaista, jonka avulla voimme yrittää ymmärtää, mitä tuo Jeesuksen sana rohkeudesta tarkoittaa.

Moni haluaisi olla rohkea. Harva sanoo, että en halua olla rohkea. Rohkeus on hyve, joka yhdistetään usein sankaruuteen. Rohkeudesta nousevat mieleen monenlaiset kansallissankarit ja esitaistelijat. Ylitsepääsemättömien esteiden ylittäjät. Rohkeus ei kuitenkaan ole pelottomuutta, vaan se on toimimista pelosta huolimatta. Rohkea joutuu sietämään pelkoaan. Pelon keskellä toimiminen vaatii kestävyyttä.

Tunnistamme nopeasti, että emme aina pysty rohkeuteen halustamme huolimatta. Vaikka kuinka haluaisimme tai yrittäisimme. Emme kestä tai emme ole kestäviä.

Meidän elämämme on täynnä erilaista kärsimystä ja oman elämän epäonnistumista. Se on täynnä kokemuksia, jotka muistuttavat siitä, että meillä nimenomaisesti ei ole syytä rohkeuteen. Se on täynnä todistusaineistoa, joka kehottaa rohkeuden sijasta vaipumaan epätoivoon. On monta hetkeä, jolloin ihmisen on helpompi uskoa Saatanaan kuin Jumalaan. Tuntuu, että pahan valta on jo voittanut.

Rohkaisua tarvitaan ja se tuntuu hyvältä. Mutta vääränlainen rohkeuteen velvoittaminen voi epätoivon keskellä kärsivälle tuntua loukkaukselta, lähes väkivaltaiselta vaatimukselta.

***

Jeesus puhuu päivän evankeliumissa paitsi rohkeuden puolesta myös epätoivoon vaipumista vastaan. Jeesus tunnistaa, että epätoivossa on jotain maan vetovoiman kaltaista. Epätoivoon voi vaipua. Se vetää puoleensa ja painaa ihmisen matalaksi. Epätoivon vetoa vastaan täytyy erikseen taistella. Rohkeutta helpompaa on nähdä ympärillään vain epäonnistumisen mahdollisuuksia ja umpikujia. Jeesus kehottaa meitä siis samanaikaisesti rohkeuteen ja varoittaa vaipumisesta epätoivoon. Olisiko niin, että Jeesus itse asiassa tunnistaa, että kykymme rohkeuteen on hetkellistä ja epätoivoon vaipuminen todennäköisempää? Rohkeutemme on parhaimmillaankin aina väliaikaista ja ohimenevää.

***

Rakkaat sanankuulijat,

Jeesuksen sanoissa ei ole perimmältään kyse ihmisen kehottamisesta pinnistelemään tai ponnistelemaan itseään rohkeaksi. Sanat eivät ole sittenkään elämäntapaohje. Ennen kuin Jeesus kehottaa meitä rohkeuteen ja ennen kuin hän ohjaa meitä välttämään epätoivoon vaipumista, Hän sanoo: ”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista, jonka maailma antaa.”

Jeesuksen sanat rohkeudesta ja epätoivosta eivät vetoa ihmisen voimaan. Ne eivät vetoa ihmisen mielentyyneyteen tai tahdonlujuuteen. Ne eivät vetoa ihmisen toivorikkauteen tai henkiseen kriisinkestävyyskykyyn. Ne vetoavat Jeesukseen itseensä.

Se rohkeus, johon Jeesus meitä tämän helluntain evankeliumissa kehottaa, on Jumalan lahjaa. Jumalan lahjaa, joka perustuu Jeesuksen antamaan lupaukseen Hänen ”omasta rauhastaan” – Jeesuksen rauhasta, joka on kestävää ja pysyvää rauhaa. Se rauha mahdollistaa rohkeudessa pysymisen.

”Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.” Näiden sanojen voima syntyy siitä, kuka ne sanoo. Kristus ei ajattele, että rohkeus ja toivo ovat meidän varassamme, vaan ne ovat Hänen itsensä varassa. Hän antaa meille tehtävän, mutta samalla Hän antaa meille lahjan. Hänen sanojensa pääviesti on lupaus eikä kehotus. Oma rohkeutemme on Kristuksen rohkeutta.

Jeesus tunnistaa sen rauhan, minkä ihminen voi saada maailmasta. Katosta pään päällä, kohtuullisesta ruuasta, ystävistä, terveydestä ja toimeentulosta. Ja samalla Jeesus tunnistaa, että mikään näistä ei anna täydellistä vastustuskykyä pelolle tai epätoivolle.

Jeesuksen opetuslapsille jättämä ”oma rauha”, siis Jeesuksen rauha, on jotain sellaista rauhaa, joka antaa oikeuden katsoa tätä maailmaa toisenlaisin silmin. Se on rauhaa, joka antaa luvan katsoa tämän hetken surujen yli tulevaan. Se on rauhaa, joka oikeuttaa luottamaan siihen, että pitkänkin tippumisen jälkeen jossain kohdassa meitä vastassa on turvaverkko. Se on rauhaa, joka voi tehdä pelokkaasta rohkean, epätoivoisesta toiveikkaan – se on sitä täydellisen sovituksen rauhaa, joka tekee heikosta vahvan, likaisesta puhtaan, syntisestä hurskaan ja kuolevaisesta elävän.

***

Rakas kirkkoherra Minni. Nämä Jeesuksen sanat ovat tänään kehotuksia ja ennen kaikkea lupauksia myös sinun viranhoitoosi. Tähän päivään ja kaikkiin tuleviin päiviisi. ”Ole rohkea, älä vaivu epätoivoon.”

Ei omassa, vaan Kristuksen voimassa sinun tehtäväsi on toistaa näitä sanoja tämän seurakunnan jokaisen kulmakunnan jokaiselle ihmiselle. ”Ole rohkea, älä vaivu epätoivoon.” Tehtäväsi on toistaa näitä Jeesuksen hyviä lupauksia. Antaa ihmisille lupa katsoa tätä maailmaa ja sen murheita toisin silmin. Ja toisenlaisen katseen ilosta ryhtyä myös tekoihin toinen toistemme hädän lievittämiseksi ja kyynelten kuivaamiseksi. Toista näitä hyviä lupauksia. Toista niitä nuorille ja vanhoille, toista rikkaille ja köyhille, toista vahvoille ja heikoille. Niitä lupauksia pitää sanoa ääneen. Siis toistaa ja kertoa ne täynnä rakkautta, viisautta ja ymmärrystä. Niitä lupauksia pitää sanoa ääneen niin, että ihminen voisi uskoa epäonnistumistensa keskellä rohkeuden lupauksiin; niin, että hän voisi maailman kärsimysten keskellä elää menettämättä toivoansa, niin, että epäilyjensä keskellä ihminen saisi kuulla taivaallisen soiton.

Hyvä kirkkoherra Minni,

tässä Kristuksen lahjoittaman rohkeuden ja toivon julistajan tehtävässä et ole yksin. Sinulla on mukanasi koko tämän Herttoniemen seurakunnan taitavat työntekijät ja lahjakkaat luottamushenkilöt. Mutta ennen kaikkea sinulla on mukanasi kirkkomme Herra, Kristus itse, jota Pyhä Henki kirkastaa ja valaisee ihmisille. Hänen voimassaan, Hänen nimessään ja Hänen sijassaan tee työtäsi – ole rohkea ja älä vaivu epätoivoon!

Aamen.