Piispa Teemu Laajasalon saarna Munkkiniemen kirkossa Verkoston messussa 22.1.2023 klo 18

Monet tuon Samarian kaupungin asukkaista uskoivat Jeesukseen kuultuaan naisen todistavan: ”Hän kertoi minulle kaiken mitä olen tehnyt.” Kun samarialaiset tulivat Jeesuksen luo, he pyysivät häntä jäämään kaupunkiin, ja hän jäikin sinne kahdeksi päiväksi. Yhä useammat uskoivat Jeesukseen kuultuaan hänen itsensä puhuvan, ja he sanoivat naiselle: ”Nyt emme enää usko vain sinun puheesi perusteella. Me olemme nyt itse kuulleet häntä ja tiedämme, että hän todella on maailman pelastaja.”

Joh. 4:39–42 

 

Hyvät ystävät täällä Munkkiniemen kirkossa, rakas Verkoston väki,

monien mielestä viime vuosisadan paras laulaja oli Frank Sinatra. Hän teki tunnetuksi monia ikivihreitä, jazz standardeja – lauluja, jotka myivät yli 150 miljoonaa levyä. Yhä edelleen monissa juhlissa, tilaisuuksissa tai karaokebaareissa kajahtaa My Way, kun joku uskalias haluaa kokeilla laulaa omaa versiotansa Frank Sinatran klassikosta.

Sinatra syntyi vuonna 1915 ja teki vuosikymmeniä kestäneen uran, aloittaen aivan pikkupoikana ja lopettaen viimeisen esityksensä 80-vuotiaana. Tuon viimeisen esityksen ei ollut tarkoitus olla viimeinen. Vuonna 1995 helmikuun lopussa Sinatra esiintyi ja esityksen jälkeen ei enää terveytensä vuoksi pystynyt julkiseen työhönsä. Viimeisestä esityksestä, joka oli pienehkö kutsuvierastilaisuus, on jäänyt käsivarakameralla kuvattu video. Siinä vanhentunut Sinatra päättää illan viimeiseen kappaleeseen. Frank Sinatra saattoi usein päättää esiintymisensä juuri tuohon tunnettuun My Way -kappaleeseen. My Way -kappalehan sisältää suorastaan ennakoivat sanat – “And now the end is near, and so I face the final curtain,” eli ”Nyt loppu on lähellä ja kohtaan viimeisen esiripun.” Nyt loppu on lähellä ja kohtaan viimeisen esiripun. Mutta Frank Sinatra ei tuossa viimeiseksi jääneessä esiintymisessä lopettanut tuohon lauluun. Hän lopetti lauluun, jonka nimi on The best is yet to come – paras on vielä edessä. Paras on vielä edessä.

On koskettavaa ajatelle, että vuosikymmenten menestysuran laulanut laulaa 80-vuotiaana ja sanoma on, että paras on vielä edessä. Laulu jäi hänen viimeisekseen. Sillä oli kuitenkin niin merkittävä sanoma, että nuo sanat kirjattiin hänen hautakiveensä. Nimen ja ristin vieressä lukee The best is yet to come – paras on vielä edessä.

***

Hyvät ystävät,

kun aika kuluu ja edellisestä visiitistä tänne on jo hetki, on mukavaa katsella Verkoston toimintaa. Ajatelkaapa, täällä on kirkko täynnä iloista väkeä. Ja tänään Verkoston väki on ollut rakentamassa myös kahta muuta messua. Toiminta on kasvanut huimasti. Joka sunnuntai kolme messua, se on paljon ja kertoo siitä, miten muutamissa vuosissa te olette halunneet ottaa vastuuta ja rakentaa hyviä yhteisöjä tässä Kristuksen kirkossa.

Yhdessä olette rakentaneet Kristuksen kirkkoon paikkoja lapsille, nuorille ja aikuisille. Kynnystä on potkittu mahdollisimman matalaksi. Olette olleet heikkojen puolella ja kulkeneet yksinäisten rinnalla. Paljon hyvää on saatu aikaiseksi. Mutta uskaltaisimmeko me tänään tehdä sen, mitä Sinatra oman elämän taitekohdassaan? Uskaltaisimmeko me sanoa, että paras on vielä edessä? Olisiko meistä sellaiseen häpeämättömään toivoon? Siihen meitä kutsuu tämän päivän evankeliumi.

***

Tämän sunnuntain evankeliumissa nimittäin paras on vielä edessä. Samarian kaupunkiin oli saapunut nainen, joka oli todistanut kaupunkilaisille Jeesuksesta. Aiemmin Johanneksen evankeliumissa kerrotaan, kuinka nainen oli tavannut Jeesuksen opetuslapsineen Sykarin kaivolla. Tämän sunnuntain evankeliumikohta alkaa kertoen, kuinka ”monet tuon Samarian kaupungin asukkaista uskoivat Jeesukseen kuultuaan naisen todistavan”. Naisen kertomus oli siis vakuuttanut Samarian kaupungin asukkaita, ja he olivat alkaneet uskoa Jeesukseen. Naisen todistus teki tulosta. Hänen puheellaan Jeesuksen puolesta oli vaikutusta.

Päivän evankeliumi ei kuitenkaan lopu naisen todistuksen vahvuuteen, vaan alkaa siitä. Naisen puheiden jälkeen paras on vielä edessä. Paras on vielä edessä. Evankeliumissa kerrotaan, kuinka naista kuulleet Samarian kaupungin asukkaat lähtivät Jeesusta vastaan ja pyysivät Häntä jäämään luokseen. Jeesus jäi samarialaisten vieraaksi kahdeksi päiväksi. Tuon jälkeen samarialaiset sanoivat naiselle: ”Nyt emme enää usko vain sinun puheesi perusteella. Me olemme nyt itse kuulleet häntä ja tiedämme, että hän todella on maailman pelastaja.” He olivat jo aiemmin olleet tyytyväisiä naisen puheisiin ja vaikuttuneet niistä, mutta Jeesuksen kohdattuaan he vasta tajusivat, että aiemmasta ilosta huolimatta paras oli edessä.

***

Eikö rakkaat kuulijat tässä ole jotain meidän jokaisen elämän kannalta ihmeellisen paljastavaa? Eikö meistä ja meidän mielistämme kerro aika paljon se, mihin suuntaan katsomme – mistä suunnasta oman elämämme kaarta me parasta kaipaamme tai etsimme.

Lapsena ja nuorena ihmisen kehitystehtävä on katsella tulevaan. Kiivetä ja kaivata, pyrkiä ja ponnistella, tehdä ja toivoa tulevaisuutta. Keski-iän ylittämisen jälkeen kehitystehtävänä on myös katsoa jo elettyihin päiviin, tehtävänä on monenlainen suostuminen, sopeutuminen ja luopuminen. Eteenpäin katsominen aikuisuudessa ja varsinkin vanhuudessa tapahtuu usein ehkä ensisijaisesti lasten tai lastenlasten kautta. Vanhuudessa muistellaan hyviä hetkiä elämänkaaren ajalta, vertaillaan omia voimia oman nuoruuden voimiin, ihmetellään aiempaa ketteryyttä ja kestävyyttä, toivotaan kivuttomuutta ja rauhaa sekä yritetään muistaa olla kiitollisia siitä, mitä elämän aikana on saanut. Mutta miten aikuinen tai vanhempi ihminen voisi ajatella, että mukavista muistelemisista huolimatta paras ei ole takana, vaan nimenomaisesti edessä? Ehkä juuri tämän vuoksi Frank Sinatran valitsema kappalevalinta viimeiseksi jääneessä esiintymisessä tuntuu ihmeelliseltä; vähän häiritsevältä tai hämmästyttävältä ja samalla kuitenkin myös kiehtovalta. Kuinka joku sairaana ja juuri ja juuri esiintymiskuntoisena – aikoinaan kuninkaille ja kuningattarille, presidenteille ja pääministereille laulaneena – voi väittää, että paras on vielä edessä?

***

Me tunnistamme, mikä voima tuossa ajatuksessa ”Paras on vielä edessä” on? Miten katseemme kirkastuukaan, jos kompastelujemme ja kaatumistemme jälkeen silmiimme tuleekin ”kerran vielä” ajatus. Tai miten ryhtimme oikeneekaan, kun epäonnistumistemme jälkeen aloitamme uudelleen alusta ja päätämme onnistua todeten: paras on vielä edessä.

Kristityn näkökulmasta Sinatran viimeinen kappalevalinta ja juuri sen tekstin kirjoittaminen hautakiveen on täsmälleen oikea. Kun päivän evankeliumia lukee, huomaa, mikä sen mukaan on vielä parempaa kuin jo koettu. Evankeliumi kertoo ”edessäpäin olevasta parhaasta”, sellaisesta uskosta ja luottamuksesta, jonka vain Kristuksen kohtaaminen voi synnyttää. Se kertoo siitä, kuinka jo hyvä voi muuttua vielä paremmaksi – yltäkylläiseksi iloksi Kaanaan häiden hengessä, joissa paras viini tarjottiin viimeiseksi juhlien jo kestettyä pitkään (Joh. 2:10).

Päivän evankeliumin mukaan Kristuksen kohtaaminen siis herättää jotain uinuvaa, synnyttää jotain isompaa. Raamatussa on monia kohtia, joissa Kristuksen kohtaaminen muuttaa ihmisen uskon Jumalaan aistitasolla. Evankeliumissa (Joh. 4:42) ja Roomalaiskirjeessä (Room. 10:17) puhutaan kuulemisesta. Efesolaiskirjeessä luvataan tuntemista; sitä, että Kristus voi asua sydämissämme (Ef. 3:17). Ensimmäisessä korinttilaiskirjeessä (1. Kor. 13:12) puolestaan täydellistä näkemistä sekä toisessa korinttilaiskirjeessä erityistä Kristuksesta tarttuvaa tuoksua (2. Kor. 2:14).

Kaikissa näissä on sama kertomus. Jeesus herättää ihmisessä uskon ja Hänen kohtaamisensa muuttaa ihmistä käänteentekevällä tavalla. Horisontti muuttuu, perimmäinen tapa katsoa omaa elämää laajenee. Kaikki ei olekaan itsestä kiinni, kaikki ei olekaan tässä, Jumalan turvaverkkoon voi tippua, vaikka muut turvaverkot ovat jo vuotaneet, uusia alkuja voikin saada, vaikka uudet alut omasta mielestä on jo käytetty – paras onkin vielä edessä.

Kristitylle toivo ei tarkoita sokeutta tämän maailman keskeneräisyydestä. Täällä maailmassa paras ei usein ole edessä. Sinatran rohkaisevan lauluesityksen jälkeen paras edessä muuttuikin sairasteluksi ja kuolemaksi. Ja niin kuin vain Frank Sinatran vauhdikkaaseen ja vaaralliseen elämänkaareen voi sopia, kaunis hautakivi rikottiin ja vaihdettiin juuri ensimmäisen koronakevään aikana jälkeläisten perheriitojen vuoksi. Tällaista ihmisen elämä on.

Toivo ei tarkoita sivuun katsomista omasta vanhenemisesta ja kasvavista rajoitteista. Se ei tarkoita väkinäistä ponnistelua eteenpäin. Paras on edessä, koska kristityn toivo ei ole meissä itsessämme vaan Kristuksessa.

***

Pääsemme omin voiminemme johonkin asti, mutta sitten matka katkeaa tai voimat ehtyvät. Ihmisen tekemisellä on tarkoituksensa. Kirkon tehtävä on kertoa Kristuksesta. Samalla on ymmärrettävä, että sanoma Jeesuksen elämän muuttavasta merkityksestä ei ole koskaan meidän sanojemme varassa. Meidän todistuksemme tekevät tehtävänsä, mutta todellinen Jumalan tunteminen tulee taivaasta. Meidän tehtävämme on lukea Sanaa ihmisille ja luottaa, että sanankuulemisesta syntyy usko. Meidän tehtävämme on jakaa ehtoollista ja luottaa, että tuossa alttarin sakramentissa Kristus on jo täällä salatulla tavalla läsnä; luottaa siihen, että sanassa ja sakramentissa Hän tulee luoksemme ja on kanssamme samalla tavalla kuin hän oli samarialaisten kanssa.

 ***

Rakas Verkoston väki, te olette jo kulkeneet pitkän matkan. Tässä kirkossa on ihmisiä, jotka ovat tulleet tänne tänään ensimmäistä kertaa, mutta täällä on myös niitä, jotka ovat nähneet yli 20 vuoden kehityskaaren. Pienestä isoksi tulemisen ja siihen liittyvät ilot ja surut. Täällä on monia, jotka ovat kokeneet myös rakkaan kirkkomme hyvät ja huonot puolet, tunteneet seurakuntayhteistyön onnistumiset ja epäonnistumiset.

Luottakaa täällä siihen, että parhaat päivät ovat edessä. Luottakaa siihen, että paljon uutta on alkamassa. Luottakaa siihen, että monet haluavat teidän onnistuvan. Ja ennen kaikkea luottakaa siihen, että teidän ponnistelujenne jälkeen on Jumalan vuoro – Hänen meille kaikille lahjoittamat lupauksensa ja lahjansa ovat vasta tuloillaan: parhaat päivät ovat edessä. Aamen.