Piispa Teemu Laajasalon saarna messussa Helsingin tuomiokirkossa 18.8.2024 ennen piispan 50-vuotisjuhlan kirkkokahveja kryptassa.

Jeesus näki tien sivussa miehen, joka oli syntymästään saakka ollut sokea. Opetuslapset kysyivät häneltä: ”Rabbi, kuka on tehnyt sen synnin, jonka vuoksi hän on syntynyt sokeana? Hän itsekö vai hänen vanhempansa?” Jeesus vastasi: ”Ei hän eivätkä hänen vanhempansa. Niin on tapahtunut, jotta Jumalan teot tulisivat hänessä julki. Nyt, kun vielä on päivä, meidän on tehtävä niitä tekoja, joita lähettäjäni meiltä odottaa. Tulee yö, eikä silloin kukaan kykene tekemään työtä. Niin kauan kuin olen maailmassa, minä olen maailman valo.” Näin sanottuaan Jeesus sylkäisi maahan, teki syljestä tahnaa, siveli sitä miehen silmiin ja sanoi: ”Mene Siloan altaalle ja peseydy.” – Altaan nimi merkitsee: lähetetty. – Mies meni, peseytyi ja palasi näkevänä.
Jeesus sanoi: ”Minä olen tullut tähän maailmaan pannakseni toimeen tuomion: sokeat saavat näkönsä ja näkevistä tulee sokeita.” Muutamat fariseukset, jotka olivat siinä lähellä, kysyivät tämän kuullessaan: ”Et kai tarkoita, että mekin olemme sokeita?” Jeesus vastasi: ”Jos olisitte sokeita, teitä ei syytettäisi synnistä, mutta te väitätte näkevänne, ja sen tähden synti pysyy teissä.”

Joh. 9:1–7, 39–41

Rakkaat seurakuntalaiset, hyvät ystävät, kära vänner,

onpa ihana nähdä teitä kaikkia tässä rakkaassa kotikirkossa, kaupunkimme kasvoissa ja maamme varmaankin kuvatuimmassa rakennuksessa.

Kun sanon, että onpa ihana nähdä, voitte ottaa sen ihan kirjaimellisesti. Täältä saarnatuolista nimittäin näkyy kauas oikein hyvin. Sen sijaan lähelle katseleminen alkaa minulla olla hankalampaa, meinaa käsivarsi loppua.

Kun aloitin tässä virassa seitsemän vuotta sitten, saarnatekstini riviväli oli 1,5 ja kirjasinkoko oli 13. Nyt riviväli on 2 ja kirjasinkoko 20. Kuten huomaatte, en vielä tarvitse lukulaseja. Myöskään mitään ikäkriisiä ei ole havaittavissa.

Joidenkin seurakuntavierailujen yhteydessä ihmiset ovat selvästi kauhistuneet, kun ovat nähneet minun kipuavan kirjasinkoosta johtuvan paksun paperipinon kanssa saarnatuoliin. He ovat varmaankin ajatelleet, että tuo puhe ei kyllä lopu koskaan.

Yleensä saarnatuolissa on pappia varten vesilasi, jos kurkku kuivaa. Minä käytän sitä sormen kostukkeena, että saan vaihdettua sivua riittävän usein.

***

Rakkaat ystävät,

ikääntymiseen liittyy kuitenkin myös toisenlaisia sivujenkääntämiskysymyksiä. Tulee halu pohtia, voisiko joitain sivuja olla mahdollisuus kääntää taaksepäin. Nimittäin eletyn elämän sivuja. Ajan kuluessa alkaa muistella vanhoja ja miettiä valintoja, jotka ovat johtaneet siihen, millainen elämä nyt on.

Pop-laulaja Cherin yksi hienoimmista kappaleista on 80-luvun lopun hittikappale ”If I could turn back time”. Suomeksi se olisi ”voisinpa kääntää aikaa taaksepäin” tai ”voisinpa palata ajassa taaksepäin”.

Me kaikki aikuiset ihmiset taidamme tunnistaa halun ainakin leikitellä ajatuksella, että voisimme kääntää kellon viisareita taaksepäin.

Halu käännellä viisareita taaksepäin voi johtua kolmesta erilaisesta syystä.

Ensimmäinen syy on halu palata johonkin sellaiseen aikaan, mitä enää ei ole. Halu iloita nuoruuden paremmasta voimasta tai halu muistella elämää, jolloin on ollut vähemmän vastuuta ja keveämpi kuorma.

Uskon, että tässä salissa moni saa kyllä mieleensä kuvan ajasta, jolloin oma elämä on tuntunut olevan iloista ja erilaisilla mahdollisuuksilla kyllästettyä. Nuorempana on saattanut olla sellaisella tavalla täynnä rohkeutta, toivoa ja luottamusta, jota vuodet ovat vähitellen vähentäneet. Iän myötä jalat ovat voineet laskeutua liiankin tukevasti maanpinnalle ja erilainen korkeuksiin kurottelu on karissut. Ja tästä syystä saatamme huokaista: If I could turn back time.

Toinen syy haluta käännellä viisareita taaksepäin on jykevämpi. Emme nimittäin pelkästään kysele, mihin elämänvaiheeseen haluaisimme palata, vaan minkä vaiheen tai hetken olisimme halunneet elää toisin, jos se olisi nyt mahdollista. Mitä valitsisin eri tavalla, jos saisin toisen mahdollisuuden? Mitä sellaista jättäisin tekemättä, mitä tein? Mitä sellaista tekisin, mitä jätin tekemättä? Jos saisin muuttaa historiaani, mitä muuttaisin?

Mieleen voi nousta kohtalokas virhe tai lyhyt hetki, joka muutti elämässä kaiken. Jotain, joka olisi ollut estettävissä, mutta kuitenkin tapahtui. Asia, joka kaduttaa vielä vuosien jälkeenkin. Ehkä joskus synkällä hetkellä itseksesi huoahdat; jos vain voisin kääntää viisareita, muuttaisin historian ja tekisin tehdyn tekemättömäksi. If I could turn back time.

Kolmas syy haluta kääntää viisareita taaksepäin johtuu siitä, että viisarit kulkevat koko ajan eteenpäin. Meille jokaiselle annettu aika on rajallinen ja kulkee vääjäämättä kohti loppua. Jos nuoruuden intoon liittyi ajatus, että kaikki vuodet ovat vielä edessä, voi vanhempana herätä siihen todellisuuteen, että suurin osa niistä on takana. Ihmisen elämän rajallisuus voi pelottaa, kauhistuttaa ja huolettaa tai vähintäänkin mietityttää. Kuinka paljon kellossa on aikaa jäljellä? Voisiko kelloon saada edes muutaman päivän lisää, jos viisareita kääntäisi taaksepäin? If I could turn back time.

Vaikka joku uhoaa aina muuttavansa historiaa niin kyllähän me ymmärrämme, että ei historiaa voi muuttaa. Se, mikä on tehty, on tehty ja se mikä joskus on jätetty tekemättä, on jätetty tekemättä. Viisareita ei saa kulkemaan taaksepäin. Kaikki pohdintamme jää aina ajatusleikiksi –  Cherin laulun tavoin ”jossittelun” tasolle. ”Jos” voisin kääntää ajan taaksepäin. ”If” I could turn back time.

***

Vaikka emme saa kelloa kulkemaan taaksepäin, se voi muuttua, missä valossa mennyttä, nykyistä ja tulevaa katsomme.

Katsommeko takanapäin ollutta aikaa sen valossa, mitä meillä nyt on? Katsommeko aiempia valintojamme, tekemisiämme ja tekemättä jättämisiämme sen valossa, mitä kaikesta on seurannut? Katsommeko tulevaisuutta sen valossa, mikä on tähän asti ollut meille mahdollista? Ei ole saman tekevää, missä valossa katsomme taaksepäin.

***

Tämän päivän evankeliumissa Jeesus puhuu näkemisestä ja näkemisen puutteesta. Evankeliumissa on yksi ihmeellinen lause. Jeesus sanoo: ”Minä olen maailman valo.”

Tuo yksi lause antaa oikeastaan kaikessa yksinkertaisuudessaan ohjeen myös siitä, missä valossa meidän pitäisi omaa elämäämme taakse- tai eteenpäin katsella. Kristuksen valossa.

Päivän evankeliumissa Jeesus puhuu sokean parantamisesta. Meidän on kohtuullisen helppo ymmärtää, että Jeesuksen parantamiskertomuksissa joku saa todelliseen ongelmaansa ratkaisun. Sokea saa näön tai sairas saa terveyden.

Mutta Kristuksen valossa eläminen ja maailman katseleminen on kuitenkin jotain vielä paljon käänteentekevämpää. Kristuksen valossa parantuminen on perimmältään parantumista, jossa ihminen saa kokonaan uuden alun. Ja saa sen kokonaan uuden alun yhä uudestaan. Ei vain kerran, vaan yhä uudestaan. Ei vain eilen tai ei vain tänään, vaan myös huomenna. Ja ylihuomennakin.

Kristuksen valossa eläminen on jotain sellaista parantumista, missä ihminen saa omalla elämänhistoriallaan ja valinnoillaan olla rakastettu sellaisena mitä hän on, eikä sellaisena mitä hän olisi voinut tai halunnut olla. Mitä pimeämpi on ihmisen elämä, sitä kirkkaammin Kristuksen valo sinne kohdentuu.

Kristuksen valossa parantuminen on perimmältään myös parantumista, jossa ihminen saa kokonaan uuden ajan. Ei siis pelkästään uutta alkua, vaan myös uuden ajan. Yhä uudestaan ja uudestaan. Tämä on käänteentekevä näkökulma menneeseen, nykyiseen ja tulevaan.

Kristuksen valossa oma elämä alkaa näyttää erilaiselta. Siinä on valoa silloinkin, kun se muuten näyttäytyisi pimeänä. Siinä on toivoa silloinkin, kun elämä ei sitä muuten tarjoaisi. Valo ja voima, toivo ja tulevaisuus ei tule meistä itsestämme, vaan on lainatavaraa taivaasta. Ei meistä lähtevää valoa, vaan Jumalasta lähtevää valoa.

Me emme voi kääntää kelloja ja muuttaa mennyttä, mutta Jumala voi. Jumala voi muuttaa mennyttä antamalla meille valon, jonka kautta näemme toisin. Me emme voi muuttaa historiaa, mutta Kristus itse on sen jo kertakaikkisesti muuttanut.

Kristityllä parhaat päivät ovat vasta edessä. Uudet alut ja uudet ajat ovat lahjaa taivaasta ja niitä saadaan joka päivä. Siksi luota hyvä ystävä siihen, että kohta tässä kirkossa laulettavan virren 429 sanoin ”joka päivä eteemme avautuvat uudet mahdollisuudet ja tiet”. Lupaus ei ole runollinen, vaan ihan todellinen. Siihen kristillinen ajatus toivosta perustuu. Kristus itse lahjoittaa meille joka päivä eteemme avautuvat uudet mahdollisuudet ja tiet. Täysin omasta historiastamme ja täysin nykyisestä elämäntilanteestamme huolimatta. On paljon uusia alkuja ja on paljon uutta aikaa käytettävissä.

Kristuksen valo antaa meille oikeuden katsoa omaan historiaamme armollisesti. Kristuksen valo antaa meille voiman elää tätä päivää luottavaisesti. Kristuksen valo antaa meille toivon elää tulevaisuutta rohkeasti. Ja Kristuksen ikuinen valo antaa vielä kerran meille myös lupauksen elää taivaassa iankaikkisesti.

Aamen.