Piispa Teemu Laajasalon saarna Myyrmäen kirkon uudelleenkäyttöönoton messussa 22.9.2024
Jeesus kulki kerran sapattina viljapellon laitaa, ja hänen opetuslapsensa alkoivat kulkiessaan katkoa tähkäpäitä. Silloin fariseukset sanoivat hänelle: ”Katso nyt! Miksi opetuslapsesi tekevät sellaista, mitä sapattina ei ole lupa tehdä?” Mutta Jeesus vastasi heille: ”Ettekö ole koskaan lukeneet, mitä Daavid teki, kun hänen ja hänen miestensä tuli nälkä eikä heillä ollut ruokaa? Hän meni, Abjatarin ollessa ylipappina, Jumalan huoneeseen ja otti uhrileivät, söi ja antoi miehilleenkin, vaikka niiden syöminen on sallittua ainoastaan papeille.” Ja Jeesus sanoi heille: ”Sapatti on ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten. Niinpä Ihmisen Poika on myös sapatin herra.” Mark. 2:23–28
Rakkaat Vantaankosken seurakuntalaiset, hyvät vantaalaiset ystävät, ärade festpublik, kära vänner,
tämä kirkko vihittiin tasan 40 vuotta sitten, ensimmäisenä adventtina 1984. Ajatelkaapa, että tuolloin tämä ihana ja rakas kaupunki vietti kymmenvuotisjuhlaansa. Ehkä tämä havainto kuvastaa tätä kaupunkia – tällä alueella on hiippakunnan vanhimmat merkit sivistyksestä ja pysyvyydestä, mutta toisaalta samanaikaisesti nuorimmat merkit tulevaisuudesta ja muutoksista. Tähän kirkkoon ja sen tiloihin liittyy myös omaa henkilöhistoriaa. Olen vuosikymmeniä sitten antanut täällä nuorena pappina saarnanäytteen asessori Jaakko Simojoelle. Onneksi meni läpi.
40 vuotta sitten adventtina piispa Samuel Lehtonen esitti kysymyksen kirkon vihkipuheessaan. Piispa kysyi: ”Miten Myyrmäen kirkosta voi tulla sen suunnittelijan ajattelema valonsäde tämän seudun asukkaiden elämässä?”
Piispa Lehtonen puhui valonsäteestä. Kuten hyvin tiedämme, tämä kirkko on taideteos, jossa valolla on erityinen merkitys. Työnimiä ja nimityksiä ehti olla useita, arkkitehti puhui Päivänsäteestä, yleisemmin on iloittu valon kirkosta. Piispa vihkipuheessaan esitti kuitenkin kysymyksen ja käytti sanaa valonsäde. ”Miten Myyrmäen kirkosta voi tulla sen suunnittelijan ajattelema valonsäde tämän seudun asukkaiden elämässä?”
Olisiko niin, että vihkivä piispa ja taideteoksen suunnitellut arkkitehti ymmärsivät, että on olemassa monenlaista valoa? Olisiko niin, että heillä molemmilla oli käsitys siitä, että kirkossa valo ei ole pelkästään sähkömagneettista säteilyä, värähtelevää aaltoliikettä ja hiukkasia. Olisiko niin, että tämän valon kirkon valonsäde tulee todeksi tämän seudun asukkaiden elämässä silloin, kun ymmärretään, että Valo, josta säteet tähänkin kirkkoon heijastuvat, on Kristus itse.
***
Kristuksen valo toimii tämän seudun asukkaiden elämässä kolmella eri tavalla. Kristuksen valo on paljastavaa valoa, se on palvelevaa valoa ja se on ikuista valoa. Siis paljastavaa, palvelevaa ja ikuista valoa.
Nämä Kristuksen valon kolme puolta näkyvät myös tämän päivän evankeliumissa.
Ensinnäkin Kristuksen valo paljastaa. Jeesus kohtaa fariseukset ja haluaa osoittaa heidän tekopyhyytensä, jossa ihminen on jäämässä omavanhurskauden alle. Ihminen ei ole sapattia varten, vaan sapatti on ihmistä varten.
Evankeliumit ovat täynnä tilanteita, joissa Jeesus näkee aikansa sorretut, sivuun sysätyt ja hyljeksityt. Toiminnallaan Jeesus paljastaa vääriä rakenteita ja kylmiä ennakkoasenteita. Jeesus menee jatkuvasti paikkoihin, joihin muut eivät halua mennä. Hän kohtaa sellaisia, joita ei ole soveliasta kohdata. Hän hyväksyy seuraansa niitä, joiden paikka on yhteiskunnallisen arvostuksen ulkopuolella.
Tällaista yhteiskunnallisen epäoikeudenmukaisuuden paljastavaa valoa ihmisten on tässä ajassa helppo ymmärtää. Tällaista kirkon toimintaa ja julistusta arvostavat nekin, jotka eivät sen penkkejä kuluta. Mutta Kristuksen valo paljastaa vielä jotain paljon syvempää. Se paljastaa myös meidän oman sydämemme synnin, meidän omien tekojemme ja valintojemme itsekkyyden ja keskeneräisyyden. Usein paljastava valo saa aikaiseksi riittämättömyyden tunteen. Se osoittaa kyvyttömyytemme hyvään, hyvästä tahdostamme huolimatta.
Kristuksen valo ei paljasta vain tämän maailman ilmeistä pahuutta, vaan nimenomaan sen, mikä on salonkikelpoista ja helposti peittyvää pahuutta – sen, missä paheet puetaan hyveellisyyden vaatteisiin. Kristuksen valo paljastaa, että kukaan meistä ei kykene täyttämään Jumalan asettamaa lähimmäisenrakkauden lakia. Ei, vaikka järkemme vahvistaa sen totuuden. Ei, vaikka sydämemme tunnustaa sen hyvyyden. Ei, vaikka sielumme silmin tavoitamme sen ylivertaisen kauneuden.
***
Kristuksen valo ei ole onneksi kuitenkaan vain paljastavaa valoa, se on myös palvelevaa valoa.
Jeesus ei etsi syyllistä, Jeesus ei syyllistä. Hän palvelee.
Evankeliumissa opetuslapset katkovat tähkäpäitä. Jeesus palvelee puolustajana, Hän ymmärtää näläntarpeen ja perustelee ihmisen hädän palveluoikeuden pyhiin kirjoituksiin viitaten.
Vantaankosken seurakunta on seurakunta, jossa on 40 vuoden ajan painotettu hädänalaisten löytämistä, pienten ja kurjien kohtaamista ja eri tavoin kompastuneiden armahtamista. Kristuksen palveleva valo on täällä tullut todeksi vuosikymmenten aikana nykyisten ja entisten työntekijöiden, luottamushenkilöiden ja seurakuntalaisten palvelevassa halussa.
Tämä on kirkko, johon moni on tullut jumalanpalvelukseen sillä kainolla ja varovaisella toiveella, että tänään palvelija olisi Kristus itse. Että penkissä ei ensisijaisesti oltaisi palvelemassa Jumalaa, vaan luottamassa siihen, että Hän on palvelemassa ihmistä.
40 vuoteen mahtuu monta kirkon kynnyksen ylittäjää, jotka ovat halunneet tulla nimenomaisesti Kristuksen palvelevan valon piiriin. Loputtoman moni on katsonut kirkonpenkistä tai kirkon ovelta Taivaan Valoa kohti ja kysynyt, voisiko tämä Palveleva Valo olla totta myös minun kohdallani? Olisiko minullakin lupa epäröinnistäni huolimatta, syitä miettimättä, syyllisyyttäni kysymättä, jättää huoleni ja pimeyteni tämän Valon varaan – Hänen palveltavakseen?
***
Kristuksen valonsäde paljastaa ja palvelee. Meitä kristittyjä, Taivaan Isän apulaisia, siis Valonsäteen näyttäjiä ja viejiä, kutsutaan olemaan maailmassa paljastavana ja palvelevana valona.
Kristuksen kirkko ei kuitenkaan ole koskaan vain yhteiskunnallisten epäkohtien paljastuslaitos, yhteinen omatunto, hyväntekeväisyysjärjestö tai palvelutoiminto. Kirkon olemassaolon oikeutus on siinä, ettei paraskaan paljastava tai avuliainkaan palveleva valo tule viime kädessä ihmisistä. Kirkon olemassaolon oikeutus ei ole ihmisten ajoittaisessa hymyssä vaan aina pysyvässä Kristuksen valossa.
Senpä tähden, hyvät ystävät, kaikista tärkein puoli Kristuksen valoa on sittenkin se kolmas: Kristuksen valo on ikuista valoa.
Evankeliumissa Jeesus itse muistuttaa, että Ihmisen Poika on sapatin herra. Kristus on Herra arkena ja pyhänä, eilen, tänään ja ikuisesti.
Tämän Myyrmäen kirkon alttarin äärellä on 40 vuoden ajan saateltu ihmisiä viimeiselle matkalleen. Tässä on maannut moni arkku ja vielä moninkertaisesti useamman puolesta on tässä kirkossa rukoiltu kuolleiden kiitoksen aikana. Vanhassa rukoushetken kaavassa pappi sanoo kuolleelle: ”Herra antakoon sinulle iankaikkisen levon. Ikuinen valo sinua valaiskoon.”
Ikuinen valo sinua valaiskoon. Siinä on meidän lopullinen toivomme ja rohkaisumme. Sama valo, joka paljastaa totuuden ja vääryyden; sama valo, joka haluaa palvella, on myös ikuista valoa. Se on valoa, joka on ollut olemassa jo ennen maailman luomista. Valoa, joka johtaa kuoleman pimeydestä taivaan kirkkauteen.
***
Hyvät juhlavieraat,
olkoon tämä Myyrmäen upea ja upeasti korjattu kirkko tämän seudun ihmisille se kohtaamisen piste, jossa tulee esille todellinen Kristuksen valonsäde. Sellainen Valonsäde, että jokainen syyllisyyden ja sairauden taakkaa kantava tietää, minne hänellä on aina lupa mennä. Sellainen Valonsäde, että jokainen hyvän puolesta taisteleva ja taistelussaan väsyvä kuulee, mihin lopullinen toivo perustuu. Sellainen Valonsäde, että jokainen kuoleman surua kantava löytää sinne, missä lausutaan ikuisen lohdutuksen sanat.
Olkoon tämä se talo, joka julistaa tälle alueelle ja koko tälle kaupungille, että tulevaisuus on hyvä ja turvallinen. Olkoon tämä se talo, joka lupaa tälle alueelle ja koko tälle kaupungille, että tulevaisuus on täynnä toivoa ja rohkaisua. Olkoon tämä se talo, joka säkenöi sitä Kristuksen valon loistoa, joka näyttää, että edessä olevat päivät ovat maailman murheista huolimatta kirkkautta täynnä.
Aamen.