AAMUHARTAUS

AAMUHARTAUS

Aamuhartaus YLE 1

Tänään on maanantai. Jouluun on aikaa yksi viikko, seitsemän päivää.

Monenlaisia joululauluja on jo ehditty laulaa. Yksi laulu on kuitenkin sellainen, jonka paras aika ainakin minun mielestäni on jouluaattona. Silti tämä laulu pyörii mielessäni jo kauan ennen aattoa. Niinpä tänä aamuna ja muinakin tämän viikon aamuina tartun tähän lauluun jo etukäteen.

Tämä laulu on Enkeli taivaan, virsikirjan numero 21. Nimitän tätä virttä lauluksi, koska Martti Luther teki sen omalle perheelleen lastenlauluksi ja joulunäytelmäksi.

Käthe-äidillä ja Martti-isällä oli tuolloin jo viisi lasta. Hannu oli vanhin, 8-vuotias, Leena 5-vuotias, isänsä kaima Martti 3-vuotias, Pauli vajaan kahden ikäinen. Vain viikkoa ennen joulua oli syntynyt kuopus Margareta.

Tälle katraalle Luther halusi kirjoittaa sellaisen joululaulun, jonka lapsikin voisi omaksua. Viidenkymmenen ikäinen mies halusi ja osasi olla isä. Luther oli oppinut teologi, mutta myös leikillinen ja hauska.

Isä jakoi roolit lapsilleen. Vanhin, Hannu, sai enkelin osan ja hän aloitti kertomalla, että ”minä tulen ylhäältä taivaasta”.

Luther halusi ylläpitää jännitystä eikä sen vuoksi heti ilmaissut, kuka on se ”minä”, joka tulee taivaasta. Monet virren erikieliset käännökset seuraavat Lutherin sanoja eivätkä aluksi paljasta salaisuutta. Meidän suomalaisessa virsikirjassamme laulun näytelmällisyys on jäänyt vähän taustalle ja sen vuoksi kerromme heti, kuka laulun minä on. ”Enkeli taivaan”.

Vastasyntyneelle Margaretalle isä antoi Jeesus-lapsen osan. Kun Hannu-enkeli arvuutteli, ”ken seimessä nyt makaapi”, muut lapset, jotka näyttelivät paimenia, kokoontuivat pikkusiskon luo, kehdon ympärille.

Näytelmässä on monta osaa. Hannun lisäksi myös vanhin paimen, Magdalena, kehottaa katsomaan, ”kuka on tuo kaunis lapsonen”. Pian isä ja äiti liittyvät paimenten joukkoon. Kaikki ovat Lutherin sanojen mukaan iloisia. Alkaa iloinen tanssi kehdon ympärillä. Lopuksi koko perhe laulaa yhdessä viimeisen säkeistön.

***

Luther osasi jakaa roolit niin, että koko perhe oli mukana. Jokaisella oli tehtävä, myös kapaloissa makaavalla Margaretalla.

Erikoista näytelmässä on, että vastasyntynyt vauva on pääosassa. Erikoista on, että näytelmän päähenkilö ei sano yhtään sanaa. Hän vain on, makaa. Toinen säkeistö sanoo: ”ja tää on teille merkiksi, seimessä lapsi makaapi”.

Yleensä näytelmien päähenkilöt ovat aktiivisia, he tekevät ja puhuvat ja liikkuvat. Päähenkilön sanoista, ilmeistä ja asennoista käy ilmi, millaisen viestin hän haluaa katselijoille antaa. Seimessä makaava Margareta on erilainen päähenkilö. Hänestä ei Lutherin virsi kerro edes sitä, nukkuiko vai itkikö hän. Pieni vauva vain on.

***

Joulun yksi suuri salaisuus on siinä, että Jumalan Poika on, on olemassa, on meidän keskellämme, on meidän joulumme päähenkilö.

Jo silloin, kun Jeesus oli vastasyntynyt, kaikki tärkeä Jumalan ja ihmisen välillä oli tapahtunut. Jumala oli tullut ihmiseksi, meidän kaltaiseksemme. Jo ennen kuin Jeesus ehtii sanoa yhtään sanaa, hän on.

Maailman suurin salaisuus on se, että Jumala on. Jumalan varhaisin nimi Raamatussa on: ”minä olen se, mikä minä olen”. Vanhassa testamentissa tämä Jumala, joka on, on vielä arvoituksellinen. Uusi testamentti on selkeämpi. Jeesus käytti usein itsestään nimitystä ”minä olen”. ”Minä olen maailman valo.” ”Minä olen elämän leipä.”

***

Enkeli taivaan -virsi kutsuu meitä näytelmän katsojiksi. Meidän osamme on ihmetellä häntä, joka on. Virsi kertoo meille säkeistö säkeistöltä, kuka tämä päähenkilö on.

Tänään maanantaina laulamme kaksi säkeistöä. Ensimmäinen kertoo enkelin ilmoituksen. ”Mä suuren ilon ilmoitan” ja toinen sanoo, kuka joulun päähenkilö on: ”Herramme Kristus teille nyt on tänään tänne syntynyt.”

Kaikkivaltias ja armollinen Jumala siunatkoon tämän päivän ja tulevan joulun.

 

VK 21:1-2

Enkeli taivaan lausui näin:
Miks hämmästyitte säikähtäin?
Mä suuren ilon ilmoitan
maan kansoilla nyt tulevan.

 

Herramme Kristus teille nyt
on tänään tänne syntynyt
ja tää on teille merkiksi
seimessä lapsi makaapi.

2019-04-12T16:18:17+00:00joulukuu 17th, 2018|Eero Huovisen saarnat ja puheenvuorot|