Piispa Teemu Laajasalon saarna Ympäristömessussa Sipoon kirkossa 13.3.2022
Moabilaiset ja ammonilaiset lähtivät sotaan Josafatia vastaan mukanaan joukko maonilaisia. Josafatille tultiin ilmoittamaan: ”Meren takaa Edomista on tulossa suuri sotajoukko sinua vastaan.”
Pelästyneenä Josafat kääntyi Herran puoleen ja julisti sitten koko Juudaan paaston. Juudan asukkaat kokoontuivat rukoilemaan. Myös kaikista maaseudun kaupungeista tultiin rukoilemaan Herraa.
Josafat astui Juudan ja Jerusalemin asukkaiden eteen, jotka olivat kokoontuneet Herran temppelin uudelle esipihalle, ja sanoi: ”Herra, meidän isiemme Jumala! Sinä olet Jumala, joka asut taivaassa ja hallitset kaikkia maan valtakuntia. Sinun on kaikki voima ja valta, kukaan ei voi sinua vastustaa. Sinä, meidän Jumalamme, olet hävittänyt tämän maan asukkaat kansasi Israelin tieltä ja antanut maan ikiajoiksi ystäväsi Abrahamin jälkeläisille. He ovat asuneet tässä maassa ja rakentaneet tänne sinulle omistetun temppelin, ja he ovat sanoneet: ’Jos meitä kohtaa onnettomuus, sota tai tulva, rutto tai nälkä, me astumme tämän temppelin eteen, sinun eteesi, sillä tämä temppeli on sinun nimesi asuinsija. Ahdistuksemme keskeltä me rukoilemme sinua, ja sinä kuulet ja autat meitä.’”
- Aik. 20:1–9
Rakkaat sipoolaiset, hyvät seurakuntalaiset,
tänne on hyvä tulla. Sipoon kirkko on kirkko, joka näkyy kauas. Kirkon korkea siluetti toivottaa tervetulleeksi lähestyvää matkalaista. Se vie ajatukset nopeasti maallisesta taivaalliseen. Näin on ollut jo vuosisatoja, kun tästä kahden kirkon luota on kulkenut Kuninkaantie Turusta Viipuriin. Tällä paikalla tuntee itsensä helposti pieneksi. Kirkon suuruus ja sen historia asettavat monet asiat nopeasti mittasuhteisiin.
Tämä sunnuntai asettuu osaksi ihmeellistä maailman aikaa. Meillä on erilaisia huolia. Ympäristön, luonnon ja ilmaston hyvinvointi herättävät huolta. Erilaiset ilmastoliikkeet vaativat tekoja. Koululaiset menevät ilmastolakkoon. Monien lehtien nettisivuilla on laskuri, joka varoittaa tulevaisuutemme olevan uhattuna. Ympäristötuhon lisäksi kaksi vuotta meitä on koetellut kulkutauti. Olemme vältelleet toisiamme, käyttäneet hengitysmaskeja ja käsidesiä. Ihmisiä on kuollut. Pelkoa on ollut paljon. Näiden kahden – ilmastouhan ja kulkutaudin – lisäksi Eurooppaa on kohdannut sota. Nyt ihmiset Suomessa täydentävät ruokavarmuusvarastoja ja ostavat joditabletteja; laskevat, kuinka nopeasti täältä pääsee Norjaan ja miettivät, mistä löytyy lähin väestösuoja.
Kohtaamamme onnettomuudet tuntuvat omassa elinajassamme ennenkokemattomilta. Ajattelemme, että tällaista ei ole koskaan aikaisemmin ollut. Ehkä on siunaus, että muistimme on lyhyt. Emme valitettavasti elä ainutlaatuisia aikoja. Vieressä seisova Sipoon vanha kirkko on ollut paikallaan jo yli 500 vuotta. Sen kirkon seinät ovat todistaneet aikaa, jolloin katovuodet veivät viljaa ja sipoolaisista neljäsosa kuoli nälkään. Tuossa kirkossa on rukoiltu Jumalaa, kun rutto on rajoittanut elämää. Tuon kirkon penkissä on istuttu Ruotsin vallan aikana, kun myös sipoolaisia haettiin sotaväkeen. Tämän uudemman Sipoon kirkon tornista on voinut nähdä pommituksista palavan Helsingin kajon vain muutama vuosikymmenen sitten.
***
Tämän sunnuntain ensimmäinen lukukappale, toisen aikakirjan luku 20, kertaa myös luettelon omaisesti tuttuja vitsauksia. Raamatunkohdassa ovat läsnä ympäristöhuolet, kulkutauti ja sota: ”Jos meitä kohtaa onnettomuus, sota tai tulva, rutto tai nälkä, me astumme tämän temppelin eteen, sinun eteesi, sillä tämä temppeli on sinun nimesi asuinsija. Ahdistuksemme keskeltä me rukoilemme sinua, ja sinä kuulet ja autat meitä.” Kaikki nämä mainitut vastoinkäymiset ovat tulleet todeksi sinä aikana, kun Sipoon vanha kirkko on ollut paikallaan ja moni niistä näyttää olevan totta myös tänään.
***
Rakkaat sipoolaiset, kenen syytä nämä vastoinkäymiset ovat? Miksi ihminen joutuu kärsimään ympäristötuhoista, luonnonmullistuksista, kulkutaudeista tai sodista? Kuka näitä tekee? Kenen vastuulla nämä ovat?
Englanninkielisen maailman sopimusteksteissä – siis vakuutus- ja sopimusehdoissa tai muissa oikeudellisissa papereissa – näkyy usein ilmaisu ”Act of God” – Jumalan teko. Jumalan teoksi kuvataan esimerkiksi luonnonmullistuksia tai suuria ennakoimattomia onnettomuuksia maailmanhistoriassa. Juuri sellaisia tilanteita, joista jo toisessa aikakirjassa kirjoitetaan. Juuri sellaisia vastoinkäymisiä, joita sipoolaiset ovat vuosisatojen aikana kohdanneet. Juuri niitä maailman eri puolilla syntyviä vitsauksia, joiden kaiku kuuluu meille Suomeen asti. Onnettomuuksia, joiden mittasuhteet ovat valtavia. Asioita, joiden ajatellaan olevan ihmisen tekoja suurempia. Siksi niitä kutsutaan noissa sopimuspapereissa Jumalan teoiksi.
Vakuutusyhtiö sanoutuu irti korvausvastuusta, koska tuhon laajuus on niin mittavaa, että siitä ei voida enää syyttää ketään muuta paitsi Jumalaa.
***
Act of God, Jumalan teko. Ilmaisu häiritsee mieltä. Kysymys siitä, kuinka Jumala voi olla samanaikaisesti kaikkivaltias ja rakastava, on häirinnyt mieliä vuosituhansien ajan. Jumalaa, joka sallii ihmiselle vahinkoa, tuntuu vaikealta hyväksyä. Kun katsoo uutiskuvia Ukrainasta, Jumalan hyvyys tuntuu hetkittäin heikolta ja varjelus vähäiseltä. Ihmisen kärsimystä katsova Jumala tuntuu kaukaiselta ja välinpitämättömältä. Herää kysymys, onko todellisuutemme hänelle vierasta. Eikö hän tunnista tuskaamme?
Kysymykseen kärsimyksen todellisuudesta on mahdotonta vastata kuulostamatta selittelemältä. Me ymmärrämme, että iso osa luonnontuhoa ja sodan järjettömyyttä on meidän ihmisten vastuulla, meidän tekojemme tai tekemättä jättämistemme seurausta. Mutta ihmisen itsekkyys, lähimmäisen laiminlyönnit ja Perkeleen pahuus ovat kaikki Jumalan sallimuksessa. Sitä on vaikea ymmärtää ja hyväksyä. Me emme tiedä, miksi kaikkivaltias ja rakastava Jumala sallii kärsimyksen. Mutta me tiedämme, että sama Jumala myös tunnistaa ihmisen kärsimyksen ja haluaa ihmiselle hyvää.
Raamatussa lukee: ”Ahdistuksemme keskeltä me rukoilemme sinua, ja sinä kuulet ja autat meitä.” Aikakirjan sana kertoo, mitä ihminen tekee ja mitä Jumala tekee. Ahdistuksemme keskellä ihminen tulee Jumalan eteen ja rukoilee. Se on ihmisen teko. Jumala puolestaan kuulee ja auttaa. Se on Jumalan teko.
***
Hiljaisella viikolla pidetään perinteisesti ahtisaarnoja. Sana ahti viittaa latinankieliseen sanaan actus, joka tarkoittaa näytöstä tai osaa. Mutta actus tarkoittaa myös tekoa. Ahtisaarnat kertovat Jumalan teoista. Ahtisaarnat muistuttavat Jeesuksen kärsimyshistorian etenemisestä. Jokainen ahti tai aktio on yksi kappale Jeesuksen kärsimyksen tiellä.
Meidän puolestamme kärsiminen on Jumalan teko. Act of God. Meidän kärsimystämme kuuntelee siis Jumala, joka tietää, millaista kipua kohtaamme. Hiljaisen viikon ahtisaarnat eli ”Acts of God” kertovat kohtauksista, joissa kärsimyksen kohteena on Kristus itse – ihmisten vuoksi, mutta ennen kaikkea ihmisten puolesta.
***
Jumala kuulee kärsimyksemme ja auttaa meitä niissä. Jumalan suurin teko, Act of God, on meidän syntivelkamme kantaminen. Kaikki ne teot ja tekemättä jättämisemme, millä me olisimme voineet tämän maailman murheita lievittää ja tämän kaikkeuden ympäristöjä kunnioittaa, Hän on ottanut kannettavakseen. Kristuksen sovitustyö kestää pienimmätkin pahat tekomme. Kristuksen sovitustyö kestää suurimmatkin syntimme. Kaikki ne teot, joita emme edes uskalla katsoa ja joita emme halua vastuullemme.
***
Rakkaat sipoolaiset,
ilmastoahdistuksemme keskellä, tulkaamme tämän temppelin eteen, Jumalan eteen. Kulkutautikurjuutemme aikana, tulkaamme tämän temppelin eteen, Jumalan eteen. Sodanpelkomme syöverissä, tulkaamme tämän temppelin eteen, Jumalan eteen.
Antakaamme ahdistuksemme Kristuksen kannettavaksi. Hän kuulee meitä ja Hän auttaa meitä. Hän kuulee meitä ja Hän auttaa meitä.
Aamen.