Piispa Teemu Laajasalon saarna jouluaaton hartaudessa 24.12.2024 klo 15.30 Helsingin tuomiokirkossa
Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa.
Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa.
Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.” Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen:
– Jumalan on kunnia korkeuksissa,
maan päällä rauha
ihmisillä, joita hän rakastaa.
Luuk. 2:1–14
Hyvät joulujuhlan viettäjät, rakkaat sanankuulijat,
hyvää joulua kaikille! Onpa mukavaa nähdä teidät kaikki joulukirkossa.
Laitoin joitakin päiviä sitten pienen kutsun tähän aattohartauteen. Lupasin, että täällä on tuttuja jouluvirsiä, hyvää musiikkia ja joulusaarna. Lupasin myös, että tämä kestää tasan tunnin. Ei siis tämä saarna, vaan jouluaaton hartaus. Papeillahan ajatus katkeaa, mutta puhe ei koskaan.
Hyvät ystävät, laitoin kutsuun hartauden keston, koska ajalla on merkitystä. Kun tiedämme ajan, voimme paitsi etukäteen arvioida, kuinka kauan jaksamme kirkossa istuskella myös suunnitella, miten juhlapäivän eri tapahtumat lomittuvat ja mahtuvat omaan ohjelmaan. Mihin kellonaikaan voidaan aloittaa syöminen, koska mahdollisesti käydään hautausmaalla tai milloin avataan paketit.
**
Ajatelkaapa aikaa. Aika mittaa tapahtumien järjestystä ja kestävyyttä. Aika kuvaa ja auttaa ymmärtämään maailmaa. Ajan avulla voimme määrittää paikan ja järjestää tapahtumat janalle.
Kreikan kielessä aikaa kuvataan sanalla kronos. Ihmisenä elämme ajassa, jota voimme mitata. Siitä sanasta me johdamme sanan aikajärjestyksellinen eli kronologinen. Vanha kansa voi puhua kronometristä, kellosta. Kronos on kellon ja kalenterin aikaa. Kronos on aikaa, joka on helposti tunnistettavissa. Arkisia hetkiä, kun herätyskello herättää kello seitsemän meidät töihin tai kouluun, kalenterimerkintä muistuttaa alkavasta kokouksesta tai riennämme kaupasta harrastuksiin. Hetkiä, jotka vaihtuvat päiviksi, kuukausiksi ja vähitellen vuosiksi.
Aika on sekä onnistumisten että epäonnistumisten mittari. Ehdit ajoissa, pysyit aikataulussa – näin sanotaan helpotukseksi tai rohkaisuksi. Vastaavasti, kun joku tokaisee, että aika meni jo, sillä tarkoitetaan hukattua mahdollisuutta. Tai sitä, että mahdollisuuksia on tarjolla enää vähemmän edessä kuin takana.
Näin jouluna ajasta puhutaan paljon. Töissä puhutaan siitä, kuinka on kiirettä, mutta kohta on aikaa läheisille. Läheisten kanssa muistellaan menneiden vuosien jouluja ja ihmetellään lasten kasvua. Joulupöydässä mieleen saattaa hiipiä myös pelko, onko tämä viimeinen joulu rakkaan perheenjäsenen kanssa, jonka terveys huolettaa.
**
Aika ei liity ihmeellisellä tavalla vain meidän jouluumme. Aika liittyy myös evankeliumin ensimmäiseen jouluun. Elämme vuotta 2024. Ajanlaskumme alkaa ensimmäisestä joulusta. Juhlimme uuden ajan alkua. Joku sanoo ”jKr”, siis jälkeen Kristuksen, toinen ”anno Domini”, siis Herran vuonna. Kolmas sanoo hieman peitellymmin ”jaa.”, jälkeen ajanlaskun alun. Vuosiluku joka tapauksessa kertoo, mistä laskeminen on aloitettu – riippumatta siitä, onko lyhenne AD, jKr vai jaa. Jeesuksen syntymäjuhlasta se on aloitettu.
Jouluevankeliumi on osa sitä samaa kronosta, jota tämä oma aikamme on. Jeesus syntyi ihmiseksi maailmaan ajan keskelle. Jouluevankeliumi ei ole kertomus, jostain toisesta todellisuudesta, vaan osa sitä samaa ajan ketjua, johon mekin tänään ja tänä jouluna liitymme.
Jouluevankeliumi on täynnä ajanmääreitä, jotka ohjaavat meidän ajatuksemme Jumalan toimintaan historian keskellä. ”Siihen aikaan”, kun keisari Augustus antoi käskyn verollepanosta. ”Tänään”, Daavidin kaupungissa, on syntynyt Vapahtaja. ”Yhtäkkiä” Herran enkeli ilmestyy. Ja ”samalla hetkellä” taivaallinen sotajoukko yhtyy ylistykseen.
**
Rakkaat joulujuhlan viettäjät, kun sanon, että joulu liittyy ihmeellisellä tavalla aikaan, tarkoitan kuitenkin jotain muuta kuin ajanlaskumme alkua tai joulukertomuksen historiaan sijoittumista. Jouluevankeliumissa paljastuu nimittäin toinen ajan ulottuvuus, jonka nimi on kairos. Kun kronos on kellojen ja kalentereiden aikaa, kairos on jotain muuta aikaa. Suomeksikin puhumme joskus kairos-hetkestä. Sillä tarkoitetaan juuri oikeaa aikaa, kreivin aikaa. Sitä, että jokin tapahtuu juuri oikealla hetkellä. Tämä hetki ei ole vain historiallinen, vaan se on Jumalan ihmistä koskevan pelastushistorian käännekohta.
Jouluna kaksi aikaa, kronos ja kairos kohtaavat. Täsmälleen tässä hetkessä, kun Maria kapaloi vastasyntyneen ja asettaa hänet seimeen, ikuinen Jumala astuu ajalliseen maailmaan.
Jouluna alkava uusi aika ei siksi järisyttävimmillään sittenkään liity ajanlaskun alkuun ja uusiin numeroihin. Joulun suuri ilo kertoo, että jouluna tapahtuu jotain, mikä tekee särön meidän ihmisten ajan rajallisuuteen. Kristuksen syntymän vuoksi tunnit, päivät ja vuodet menettävät merkityksensä. Jumalan syntyessä ihmiseksi ajan ketjuun syntyy lisälenkki, uusi alku siellä, missä se ei enää olisi inhimillisesti mahdollista. Joulu avaa oven uuteen aikaan, ikuisuuden aikaan.
Kun enkelit julistavat paimenille ”Tänään on teille syntynyt Vapahtaja,” he eivät vain ilmoita historiallisen tapahtuman ajankohtaa. He kertovat uuden todellisuuden alkamisesta. Joulu tuo mukanaan vapautuksen, joka ei ole sidottu kelloon tai kalenteriin. Se tarjoaa mahdollisuuden aloittaa alusta. Meidän kannaltamme se tarkoittaa sitä, että myöhästynyt ehtii, kiirehtivä rauhoittuu ja ajan menettänyt saa sen uudelleen.
**
Kristuksen syntymä on lupaus siitä, että ajan rajat eivät enää pidättele meitä. Kuolema ei ole loppu, vaan uuden ajan alku. Jumalan rakkaus tekee mahdolliseksi sen, että mikään joulu ei ole viimeinen, vaan kerran voimme taivaassa nähdä kasvotusten heidät, joita kaipaamme, ja myös Hänet, joka syntyi maailmaan meitä varten.
Murtaessaan ajan rajallisuuden ikuisuuteen, Joulun Lapsi murtaa ajan merkityksen myös tässä maailmassa. Se antaa toivon hetkellä, jolloin emme enää löydä sitä omista voimavaroistamme. Se lupaa hallinnan, kun emme siihen enää itse kykene. Se antaa rauhan hetkeen, joka tuntuu kaaoksen täyttämältä. Se antaa tulevaisuuden – ei vain kerran ikuisuudessa, vaan jo tässä tämän maailman ajassa.
**
Olkoon tämä joulu se hetki, jolloin muistat, että sinun ei tarvitse etsiä Jumalaa korkeuksista. Jouluna Jumala tulee alas ja etsii sinut.
Olkoon tämä joulu se hetki, jolloin tunnet, että sinun ei tarvitse yrittää rauhoittaa mieltäsi, vaan Jumala tekee sen sinun puolestasi.
Olkoon tämä joulu se hetki, jolloin luotat, että sinun ei tarvitse huolehtia, koska Jumala itse huolehtii sinun puolestasi.
Jumala tulee alas sinun arkeesi ja sinun aikaasi – sinne, missä elämäsi näyttää keskeneräiseltä ja kiireiseltä. Hän astuu keskelle perheesi juhlapöytää, työsi vaatimuksiin ja lepohetkiisi. Hän on siellä, missä jaat ilosi ystäviesi kanssa ja Hän on siellä missä kyyneleesi putoavat tyynylle.
Tänään, Daavidin kaupungissa, on syntynyt Vapahtaja, Kristus, Herra. Hänen kanssaan aika ei enää ole vain sekunteja ja minuutteja, vaan se on lupaus uudesta ajasta – täällä arjessa ja kerran taivaassa.
Iloista joulua!
Aamen.