Piispa Teemu Laajasalon radiohartaus 24.2.2022 klo 18.50, Yle Radio 1
Tämän päivän aamulla, helmikuisena torstaina, ukrainalaiset lapset ovat joutuneet pakkaamaan kouluun mukaan valmiusrepun. Reppu ei valmista heitä kasvun vuosiin, tietojen ja taitojen lisäämiseen. Ukrainalaisten lasten reppu valmistaa heitä sotaan. Kirjojen sijaan reppuun on pakattu taskulamppu ja lämpimiä vaatteita.
Viime yönä Venäjä hyökkäsi Ukrainaan useilla eri rintamilla. On tilanteita, joissa väkivalta on välttämätöntä, mutta suora hyökkäys toiseen valtioon ei ole sellainen. Venäjän toimet ovat tuomittavia ja yksiselitteisesti väärin. Hyökkäyssodan alkaessa oikean ja väärän välissä ei ole harmaan sävyjä. Ymmärrämme kaikki, että yhdenkään lapsen ei pitäisi joutua pakkaamaan valmiusreppuja, yhdenkään perheen ei pitäisi olla pakokauhussa pakenemassa kaupungeista eikä yhdenkään ihmisen kyyhöttämässä pommisuojassa. Vääryyden vierestä seuraaminen tekee meidät epätoivoiseksi, surulliseksi ja hätääntyneeksi. Miten voimme auttaa? Miten tämän olisi voinut estää? Miten tämän voisi lopettaa? Voiko tämä muuttua pahemmaksi? Uhataanko myös meitä?
Jeesuksen sanat Johanneksen evankeliumin 14. luvussa kaikuvat mielessäni. ”Älköön sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta huonetta.”
”Älköön sydämenne olko levoton.” Sydämen levottomuus on kielikuva, josta jokaisen on helppo saada tavalla tai toisella kiinni. Kun sanotaan, että sydän on levoton, tunnistaa sisällään sen tunteen, miltä levottomuus tuntuu.
Kuoleman uhkaa kohdatessa sydän on usein erityisen levoton. Sotauutisten katsominen muuttaa rauhallisuuden rauhattomuudeksi, toivon epätoivoksi ja levon levottomuudeksi. Sydän on syrjällään ja mieli murheellinen.
Jeesuksen sanat ”älköön sydämenne olko levoton” ovat meille ihmisille ihmeellisiä. Jumala ymmärtää, että ihminen on välillä levoton – että ihmisellä on huolia. Ihmiskasvoinen Jumala tietää, miltä tuntuu olla ihminen ja miltä ihmisen murheet tuntuvat. Maailman Luoja, joka hallitsee avaruuden äärettömyyksiä, on myös kiinnostunut sinun ja minun jokapäiväisistä levottomuuksistamme, Hän tunnistaa ne.
Älköön sydämenne olko levoton -lausahdus ei tarkoita sitä, että unohdetaanpa nyt nämä ikävät meidän sydämemme levottomaksi tekevät asiat; ajatellaanpa nyt positiivisesti ja heitetään ne elämän erilaiset huolet tuohon sivuun. Ei. Evankeliumin lupausten ideana on, että on olemassa joku, jolle voi antaa oman levottomuutensa kannettavaksi. On olemassa hyvä Jumala, joka voi kantaa ihmisen levottomuutta ja haluaa kantaa ihmisen levottomuuden.
Oman levottomuuden antaminen Jumalan kannettavaksi ei ole osoitusta huolettomuudesta, vaan siitä salatusta luottamuksesta, että joku Toinen voisi auttaa; että tarvitsisi jotain Toista. Tästä uskossa on myös kysymys, pieneksi tulemisesta, avun tarvitsemisesta.
Hirveimpien ahdistusten keskellä ihminen ei pysty levollisuuteen omin voimin. Kun mieli on musta, ei kirkkautta löydy itsestä. Kristitty saa luottaa siihen, että levollisuus on Kristuksen lahjoittamaa levollisuutta, lainatavaraa taivaasta, joka pelastaa kuolemalta ja sovittaa synneiltä; se vaikuttaa meissä ja muuttaa meitä. Se on lahjoitettua levollisuutta, joka kirkastaa katseemme kohti Kristusta, se on levollisuutta, joka antaa voiman vaikeuksienkin keskelle ja se on levollisuutta, joka rohkaisee meitä rakastamaan lähimmäisiämme aina ja kaikkialla.
Olkoot Jeesuksen sanat rohkaisuna myös meille tänään. Maailman myrskyt – uutisvirran ahdistava tulva – eivät voi hukuttaa meiltä toivoa, jonka Jumala lahjoittaa eivätkä viedä meiltä levollisuutta, jonka Kristus itse meissä synnyttää. Jos maailma vetää leukamme rintaan ja mielemme maahan, kutsuu Jeesus meitä nostamaan katseemme rohkeasti kohti taivasta, kohti uutta horisonttia, kohti Isän kotia, jossa on monta huonetta. Meille ja kaikille rakkaimmillemme. Älköön siis sydämemme olko levoton.
Rukoilemme
Pyhä Kolmiyhteinen Jumala,
Vahvista meissä toivoa, kun sodan uhka ahdistaa.
Varjele Ukrainan kansaa.
Säästä ihmiset sodan kärsimyksiltä,
suo etteivät perheet jää sen jalkoihin.
Vahvista yhteyttä ihmisten, kansojen ja valtioiden välillä.
Auta löytämään tie kestävään rauhaan ja sovintoon.
Vapahtajamme Jeesus Kristus,
tule sinä rauhaksi levottomiin sydämiimme.
(Piispojen yhteinen rukous 2/2022)