FINAL COUNTDOWN

Piispa Teemu Laajasalon saarna Tuomasmessussa ensimmäisenä adventtina 1.12.2024 klo 18.00 Mikael Agricolan kirkossa

Kun he lähestyivät Jerusalemia ja olivat tulossa Betfageen Öljymäelle, Jeesus lähetti edeltä kaksi opetuslastaan ja sanoi heille: ”Menkää tuolla näkyvään kylään. Siellä on aasintamma kiinni sidottuna ja varsa sen vierellä; löydätte ne heti. Ottakaa ne siitä ja tuokaa minulle. Jos joku sanoo teille jotakin, vastatkaa, että Herra tarvitsee niitä mutta palauttaa ne pian.”
Näin tapahtui, jotta kävisi toteen tämä profeetan sana:
– Sanokaa tytär Siionille:
Katso, kuninkaasi tulee!
Hän tulee luoksesi lempeänä,
ratsastaen aasilla,
työjuhdan varsalla.
Opetuslapset lähtivät ja tekivät niin kuin Jeesus oli käskenyt. He toivat aasin ja varsan ja panivat niiden selkään vaatteitaan, ja Jeesus istuutui aasin selkään. Ihmisiä oli hyvin paljon, ja he levittivät vaatteitaan tielle, toiset katkoivat puista oksia ja levittivät tielle niitä. Ja ihmisjoukko, joka kulki hänen edellään ja perässään, huusi:
– Hoosianna, Daavidin Poika!
Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!
Hoosianna korkeuksissa!

Matt. 21:1–9 

Hyvät Tuomasmessun ystävät,

joulun odotuksessa perinteet pitävät pystyssä. Onpa iloinen perinne, että saan ensimmäistä adventtia jälleen viettää täällä teidän kanssanne. Hieno kirkko. Ja hieno porukka. Tuomasmessu on niin upea keksintö, että tekisi mieli sanoa, että paljon hyvää ei ole ennen sitä keksitty. Pari vuotta ennen Tuomasmessua tuossa länsinaapurissamme kuitenkin keksittiin jotain lähes samalla tavalla historiallista kuin tämä messu.

Vuonna 1986 nimittäin ruotsalainen rockbändi Europe julkaisi kappaleen The Final Countdown. Sen avaussävelet ovat jättäneet lähtemättömän jäljen kulttuurihistoriaan. Kappaleen voima ja sävy herättävät kuulijassa odotuksen tunteen – kuin koko maailma pidättäisi hengitystään ennen suurta hetkeä. Säveliä on hieman hankala kuvailla. Olisiko meidän ylistysorkesterimme pystynyt tapailemaan näytteeksi ja mielen muistutukseksi muutaman alkutahdin kappaleesta?

Kappale oli alun perin tarkoitettu konserttien avauskappaleeksi. Europe ei osannut aavistaa, kuinka valtavaksi hitiksi se kasvaisi. The Final Countdown alkoi soida paitsi stadionien alkutahteina, myös konsertin loppuhuipennuksena, sillä yleisö ei antanut heidän lähteä ilman sitä. Suomessa konsertoidessaan yhtye muuten joutui soittamaan kappaleen kolme kertaa keikan aikana.

Kappale kulki alusta loppuun kuin elämänkaari: odotuksesta täyttymykseen ja takaisin. Tämän kaksinkertaisen roolin kautta se on tullut tunnetuksi hetkien kappaleena – niiden, jotka aloittavat ja päättävät jotakin merkittävää.

Samalla tavoin kuin The Final Countdown soi sekä konsertin alussa että lopussa, ensimmäinen adventti ja palmusunnuntai ovat kuin saman lähtölaskennan alkutahdit. Adventissa odotamme Vapahtajan syntymää, mutta samat Hoosianna-sanat kaikuvat pääsiäisen kynnyksellä, kun Jeesus ratsastaa Jerusalemiin. Adventin lähtölaskenta ja pääsiäisen täyttymys ovat saman pelastuskertomuksen kaksi eri hetkeä.

Hyvät ystävät, mutta mitä lähtölaskenta kertoo meille arjessa? Miten se avaa sydämemme kohti sitä suurta juhlaa, jota olemme odottamassa? Tarkastellaan lähtölaskennan kolmea näkökulmaa – odotuksen, valmistautumisen ja Jumalan työn kautta.

**

Aloitetaan odotuksesta. Lähtölaskenta herättää iloa, kun jokin suuri ja odotettu on tulossa. Se on hetki, jolloin sydän sykkii nopeammin ja elämään tulee lisää väriä. Arjen kiireiden keskellä nämä odotuksen hetket antavat meille voimaa.

Odottamisen tuoma ihmisiä yhdistävä innostus on tarttuvaa. Hyvää kannattaa odottaa, sanotaan. Kun nuoret odottavat luokan leirikoulumatkalle lähtöä, he laskevat päiviä. Armeijassa tuvassa voi olla käytössä yhteinen aamukampa. Opiskelija odottaa opiskelupaikalle muuttoa, nuoripari häitään, aikuinen uutta, pian alkavaa työtään, tulevat isovanhemmat uuden lapsenlapsen syntymää. Odotus valtaa mielen ja tuo iloa jo itse tapahtumaa edeltäviin päiviin. Se yhdistää ihmisiä ja antaa syyn jakaa iloa jo ennakkoon

Adventin arjessa on odotusta reilusti. Äiti ja isä, jotka valmistautuvat lapsiperheen jouluun. He näkevät lapsensa avaamassa adventtikalenterin ensimmäistä luukkua, silmät täynnä odotuksen riemua. Jokainen luukku muistuttaa, että jotain suurta on tulossa. Isovanhemmat pakkaavat lahjoja ja iloitsevat siitä, että saavat pian nähdä lastenlastensa kasvot loistamassa onnesta.

Odotuksen ilo voi koskettaa myös niitä, jotka odottavat yksin. Yksinäinen vanhus, joka tietää, että jouluna joku perheestä tulee käymään, löytää adventin päivistä lohdun. Nuori ihminen, joka odottaa vuodenvaihteessa uutta työpaikkaa tai suurta elämänmuutosta, näkee lähtölaskennassa uuden mahdollisuuden. Yritysjohtaja, joka katsoo kalenteristaan lähestyvää lomaa, odottaa hetkeä, jolloin hän voi vihdoin pysähtyä ja olla läsnä perheelleen.

Lähtölaskennan odotuksessa on tarttuvaa voimaa. Se muistuttaa, että odottaminen ei ole tyhjää aikaa, vaan jo itsessään juhla. Kun iloitsemme yhdessä tulevasta, elämme jo osaa siitä riemusta, jonka odotus tuo mukanaan.

**

Lähtölaskennassa on toinenkin taso. Lähtölaskenta ei ole pelkkää iloa ja odotusta, vaan myös valmistautumisen aikaa. Se on hetki, jolloin pysähdymme miettimään, mitä tuleva meiltä vaatii. On hetkiä, jolloin lähtölaskennan rytmi on kiireinen ja keskittynyt.

Ajatellaan vanhempia, jotka siivoavat kotia joulua varten. Kaapit täyttyvät lahjoista ja jääkaappi ruoista, mutta samalla he miettivät, miten voisivat tehdä joulusta rauhallisen kaikille. Tai mietitään häntä, joka viettää adventtia pohtien, miten saisi sovitettua vanhan riidan ennen pyhiä. Valmistautuminen ei ole vain ulkoista, vaan myös sisäistä.

Kaikilla meillä on elämän suurin lähtölaskenta edessä. Se on pysähdys elämän viimeisiin hetkiin. Kun ihminen tietää, että hänen aikansa on tulossa päätökseen, hän valmistautuu siihen.

**

Lähtölaskenta on siis ensinnäkin odottamista ja toisekseen valmistautumista. Mutta lähtölaskentaan liittyy kolmaskin taso. Se on Jumalan työ. Ensimmäisen adventin evankeliumissa Jeesus ratsastaa aasilla Jerusalemiin. Hän tekee näin, jotta profeetan sana toteutuisi: ”Katso, kuninkaasi tulee luoksesi lempeänä, ratsastaen aasilla, työjuhdan varsalla”. Tämä hetki ei ole kansan järjestämä eikä ihmisten valmistelema – se on Jumalan oma lähtölaskenta, joka vie maailman kohti täyttymystä.

Adventin sanoma on juuri tässä: Jumalan lähtölaskenta ei ala meistä, vaan se alkaa Jumalasta. Se ei ala alhaalta ylös, vaan ylhäältä alas. Se on matka, jota ei tee ihminen, vaan Jumala. Joulun ja sen odotuksen sanoma on, että ihminen ei nouse Jumalan luo, vaan Jumala tulee ihmisen luo. Hän kohtaa meidät juuri siellä, missä olemme – ei siksi, että me olisimme valmiita, vaan siksi, että hän haluaa valmistaa meidät.

Kuten Final Countdown ei jäänyt vain alkukappaleeksi, vaan siitä tuli myös loppuhuipennus, Jeesuksen matka Jerusalemiin kertoo saman totuuden. Adventti aloittaa kertomuksen, mutta pääsiäisessä Jumalan työ täyttyy. Lähtölaskennan viimeisen sekunnin jälkeen aika ei lopu, vaan se alkaa. Ja tuo aika on uusi Jumalan taivaan kellon mukainen aika – täynnä lupauksia, täynnä mahdollisuuksia, täynnä anteeksiantoa, täynnä jälleennäkemisiä, täynnä iloa ja – rakkaat Tuomasystävät – täynnä elämää.

Aamen.