Piispa Teemu Laajasalon saarna Myrskylän seurakunnan piispantarkastuksen messussa Myrskylän kirkossa 14.2.2021
Kun he sitten nousivat Jerusalemiin vievää tietä, Jeesus kulki muiden edellä. Opetuslapset olivat ymmällä, ja heidän perässään kulkevat ihmiset alkoivat pelätä. Silloin Jeesus kutsui taas luokseen kaksitoista opetuslastaan ja alkoi puhua heille siitä, mitä hänelle oli tapahtuva: ”Me menemme nyt Jerusalemiin, ja Ihmisen Poika annetaan ylipappien ja lainopettajien käsiin. He tuomitsevat hänet kuolemaan ja luovuttavat hänet pakanoille, ja nämä pilkkaavat ja sylkevät ja ruoskivat häntä ja tappavat hänet. Mutta kolmen päivän kuluttua hän nousee kuolleista.”
Jaakob ja Johannes, Sebedeuksen pojat, tulivat Jeesuksen luo ja sanoivat: ”Opettaja, meillä olisi sinulle pyyntö. Suostuthan siihen.” ”Mitä te haluatte minun tekevän?” kysyi Jeesus. He vastasivat: ”Kun kirkkautesi tulee, anna meidän istua vierelläsi, toisen oikealla ja toisen vasemmalla puolella.” Jeesus sanoi heille: ”Te ette tiedä mitä pyydätte. Onko teistä juomaan sitä maljaa, jonka minä juon? Voitteko te ottaa sen kasteen, jolla minut kastetaan?” ”Voimme”, he vastasivat. Silloin Jeesus sanoi heille: ”Sen maljan, jonka minä juon, te vielä juottekin, ja sillä kasteella, jolla minut kastetaan, kastetaan myös teidät. Mutta minä en määrää siitä, kuka istuu oikealla ja kuka vasemmalla puolellani. Ne paikat ovat niiden, joille ne on tarkoitettu.”
Kun muut kymmenen kuulivat tästä, he suuttuivat Jaakobille ja Johannekselle. Mutta Jeesus kutsui heidät luokseen ja sanoi: ”Te tiedätte, että ne, jotka ovat hallitsijan asemassa, ovat kansojen herroja ja maan mahtavat pitävät kansoja valtansa alla. Niin ei saa olla teidän keskuudessanne. Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija, ja joka tahtoo tulla teidän joukossanne ensimmäiseksi, se olkoon kaikkien orja. Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta.”
Mark. 10:32–45
Rakkaat myrskyläläiset,
onpa ilo olla täällä Myrskylän kirkossa piispantarkastusmessussa näin laskiaissunnuntaina ja ystävänpäivänä. Myrskylän seurakunnan historia on pitkä. Mittasuhteita antaa se, että olemme seurakunnassa, jonka historiasta puhuttaessa yhtenä käännekohtana voidaan mainita 30-vuotinen sota. Olemme yli 200-vuotiaassa kirkossa. Ja silti tätä kirkkoa ennen on ollut jo kaksi kirkkoa näillä paikoilla. Saarnatuoli saattaa olla 350 tai 400 vuoden takaa.
Ajatelkaapa hyvät kuulijat, että samanaikaisesti tässä historiallisessa seurakunnassa ja sen kirkossa piispantarkastuksen messua seurataankin etäyhteyksien päästä. Messussa on siis paikan ja historian osalta jotain kovin juurevaa ja perinteistä, ja samalla kulkutaudin vuoksi jotain aivan uutta ja yllättävää. Tämä on varmasti Helsingin hiippakunnan ensimmäinen piispantarkastusmessu, joka on toteutettu kokonaan etäyhteydellä.
Olisiko hyvät myrskyläläiset niin, että tämä kahdenlaisuus – yhtäältä juureva perinteikkyys ja toisaalta valmius uusille yllättävillekin avauksille kuvastaa paitsi tätä korona-ajan messua myös Myrskylän seurakunnan henkeä? Täällä on turvaa perinteiselle Jumalan kaipaamiselle ja täällä on sopeutumiskykyä ja rohkeutta myös uuteen ja tuntemattomaan. Täällä, jos jossain, seurakunnan itseymmärrykseen kuuluu se, että kaikenlaisia aikoja on ollut ja kaikenlaisia aikoja tulee. Tällaisessa yhteisössä on turvallista olla myös kulkutaudin keskellä. Täällä on taju siitä, että vielä tämäkin koettelemus loppuu ja nämä koronavuodet jäävät yksiksi vuosiksi satojen vuosien joukkoon, lenkeiksi pitkään ketjuun.
***
Rakkaat myrskyläläiset,
tämän juhlapäivän evankeliumissa Jeesus näyttää kolme puolta itsestään. Ensinnäkin Jeesus hämmentää. Toiseksi Jeesus kysyy. Ja kolmanneksi Jeesus palvelee. Jeesus siis hämmentää, kysyy ja palvelee. Pysähdytäänpä näiden kaikkien kohdalle.
Ensiksi Jeesus hämmentää. Päivän evankeliumi kertoo, että opetuslapset ”olivat ymmällä”. Evankeliumeissa on itse asiassa useampi kohta, jossa kerrotaan siitä, kuinka opetuslapset eivät ymmärrä Jeesuksen sanoja tai tekoja. Eikö tämä tunnu aika erikoiselta? Voisi ajatella, että jos Jeesus on aivan tuossa vieressä, niin viesti menisi helposti perille. Epäilylle, ihmettelylle tai hämmennykselle ei olisi tilaa. Jeesus itse asiassa myös puhuu yleensä aika selvästi, jopa erityisin vertauksin, jotta ihminen voisi sijoittaa opetuksen omaan elämäänsä ja ymmärtää.
Mutta Raamattu kertoo tässäkin kohdassa, kuinka opetuslapset ovat Jeesuksen vieressä ymmällään. Tai kuten vanha käännös opetuslapsista sanoo, heidät valtasi hämmästys.
Se, että opetuslapset eivät ymmärrä kaikkea, mitä Jeesus heille puhuu, muistuttaa meitä siitä, että Raamattu ilmoittaa Jumalasta sen, minkä Jumala itse on tarpeelliseksi katsonut. Jumala on samanaikaisesti ihmiskasvoinen, mutta myös salattu. Päivän epistolan sanoin tietomme on vielä vajavaista ja katselemme kuin kuvastimesta.
Jumalaa ei pidä kaventaa tai kahlita. Me emme voi ymmärryksellämme ottaa Kaikkivaltiasta haltuun eikä meidän tehtävämme ole yrittää piirtää hänelle työnkuvaa.
Mutta eikö siinä ole myös jotain erityisen armollista? Meidän ymmärtämättömyytemme asettuu mittasuhteeseen, jos ajattelemme, että ensimmäiset, kaikkein lähimpänä olleet opetuslapsetkin ovat välillä olleet hämmästyneitä tai ihmeissään. Kristukseen voi ja saa turvautua myös hän, joka ei ymmärrä. Me emme voi ymmärtää kaikkea. Me voimme luottaa Jumalan hyvään tahtoon, jonka Raamattu meille kertoo. Meidän tehtävämme on seurata Kristusta ja luottaa siihen, että hänen täydelliset silmänsä näkevät tulevassa senkin, mitä meidän vajaa näkökykymme ei hahmota.
***
Toiseksi päivän evankeliumissa Jeesus kysyy. Jeesus esittää opetuslapsille kysymyksen: ”Mitä te haluatte minun tekevän?” Jumala ei syntynyt pelkästään ihmiseksi tähän maailmaan, vaan Hän on luonamme ja kysyy, mitä te haluatte minun tekevän. Kysymys on kohti tuleva, suora ja yksiselitteinen.
Kyse ei ole siitä, että Jeesus ei tietäisi, mitä me tarvitsemme tai mitä me haluamme. Hän tietää, mikä on meille oikein ja hyväksi. Hän tietää, mitä me toivomme, kaipaamme ja janoamme. Hän myös tietää, että toiveidemme tulokset, kaipaustemme kohteet ja aikomustemme aiheet, ovat usein samanlaisia kuin opetuslapsilla, Jaakobilla ja Johanneksella. Haemme omaa arvoamme suhteissa muihin. Toivomme, että meidät asetettaisiin jonossa ensimmäiseksi, arvonnoissa voittajiksi ja saisimme olla lähempänä Jumalaa kuin muut.
Jeesus tietää kaiken tämän. Hän kestää meidän keskeneräisyytemme, meidän inhimillisen kaipauksemme ja kateutemme sekä pikkumaiseksi muuttuvan tarpeemme kavuta itse kohti taivaita omalla arvoasteikollamme.
Olipa asia, jota Jeesukselta haluamme pyytää, kuinka alhainen tahansa, on Hän vieressämme ja kysyy ”Mitä te haluatte minun tekevän?” Hän tietää, että toiveemme ja haaveemme eivät usein ole jaloja tai hyveellisiä, vaan jopa epäkunniallisia ja itseemme keskittyviä. Silti Hän kestää ne kuulla. Koska juuri siitä syystä Hän tuli luoksemme. Koska me emme pysty kurkottamaan itseämme pyhyyteen, on Jeesuksen täytynyt tulla luoksemme kaikkeen siihen alhaisuuteen, jota yritämme jopa itseltämme piilottaa. Hän näkee sen ja tahtoo sen siitäkin huolimatta kuulla.
Jeesus kysyy meiltä, koska on meistä kiinnostunut. Ei siitä huolimatta, millaisia toiveemme ovat, vaan juuri sen takia.
***
Kolmanneksi Jeesus palvelee. Evankeliumin loppu on kaunis. ”Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija, ja joka tahtoo tulla teidän joukossanne ensimmäiseksi, se olkoon kaikkien orja.” Jumala on antanut meille tehtävän rakastaa lähimmäisiä. Ihminen palvelee Jumalaa palvelemalla toista ihmistä. Päivän evankeliumissa Jeesus kääntää totutun arvoasteikon päälaelleen. Suureksi pääsee toisia palvelemalla.
Kaikesta kauneudestaan huolimatta Jeesuksen sanat ovat myös hyvin vaativat. Ne voivat tuntua jopa armottomilta. Ne häiritsevät oikeustajuamme. Hän, joka on kaikkien orja, ei varmasti tunne itseään ensimmäiseksi eikä ainakaan suureksi. Kun ihminen pyhitetään pakottamalla pieneksi, voi lopputulemana olla Jeesuksen sanojen vääristymä, jossa ikuisen taivaspaikan tavoittelu muuttuu ihmisiän mittaiseksi maanpäälliseksi helvetiksi.
Meille ei ole myöskään vierasta se, että unohdamme, että meidän tulee seurata Jeesusta eikä luulla itse olevamme Jeesus. Emme ehkä ilmaise toiveitamme tahtomastamme taivaspaikasta yhtä suoraan kuin Jaakob ja Johannes, mutta emmekö mekin joskus palvelemisessamme sorru hyvyytemme ja hurskautemme laskelmointiin? Emmekö mekin pyyteettömän palvelun sijaan päädykin mittaamaan määrää, tarkkailemaan tulosta ja vertailemaan vaikuttavuutta? Yleviin ja kauniisiin aikomuksiin kääritty ihmisen kärsimyksen ylistys rakentuukin käsissämme omaehtoiseksi taivaiden tavoitteluksi.
Evankeliumi ei pääty kuitenkaan Jeesuksen sanoihin, joilla Hän esittää vaatimuksia meille. Evankeliumi päättyy Jeesuksen lupaukseen: Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta.
Jeesuksen lupaus on vapauttava. Viime kädessä ei ole kyse meidän kyvystämme palvella, meidän suunnitelmistamme suunnata suuruuteen tai meidän pyyntöjemme pienuudesta.
Vaikka ymmärryksemme ei yllä, vaikka toiveemme ovat turhamaisia, vaikka palvelemisemme pientä, on vastassamme Jeesus, joka tietää kaiken, Jeesus, joka tahtoo kysyä ja Jeesus, joka on luvannut palvella.
Siksi rakkaat myrskyläläiset,
siksi turvatkaamme Kristuksen ymmärrykseen, älkäämme omiin voimiimme.
Siksi turvatkaamme Kristuksen haluun kuulla, älkäämme omiin kuvitelmiimme kyvystämme kuulla Kristusta.
Siksi turvatkaamme Kristuksen lupaukseen palvella, älkäämme omaan rajalliseen rakkauteemme.