Piispa Teemu Laajasalon saarna 24.1.2021 Tikkurilan kirkon vihkimisjumalanpalveluksessa
”Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, armahtava Isä ja runsaan lohdutuksen Jumala! Hän rohkaisee meitä kaikissa ahdingoissamme, niin että me häneltä saamamme lohdutuksen voimalla jaksamme lohduttaa muita ahdingossa olevia. Niin kuin Kristuksen kärsimykset ovat tulleet runsaina meidän osaksemme, samoin on Kristus tuonut meille runsaasti lohdutusta. Jos me olemme ahdingossa, se koituu teille lohdutukseksi ja pelastukseksi. Jos saamme lohdutusta, myös te rohkaistutte kestämään samoja kärsimyksiä, joita me saamme kokea. Me luotamme lujasti siihen, että te kestätte. Tiedämmehän, että niin kuin te saatte osanne kärsimyksistä, saatte myös lohdutuksesta osanne.”
2. Kor. 1:3–7
Uuden kirkon valmistuminen on juhlan ja valtavan ilon aihe. Se on piste, johon päästäkseen on tehtävä paljon työtä, nähtävä kovasti vaivaa ja ylitettävä monenlaisia esteitä. Kirkon rakentaminen vaatii rukousta ja rohkeutta. Molemmat läsnä olevat kirkkoherrat ja kaikki seurakuntien työntekijät sekä luottamushenkilöt tietävät tämän. Kirkon rakentaminen on pitkä ponnistus, jossa ahdinkojen aiheet vaihtelevat vähäisistä valtaviin.
Tämän päivän epistolassa on lause: ”Hän rohkaisee meitä kaikissa ahdingoissamme, niin että me häneltä saamamme lohdutuksen voimalla jaksamme lohduttaa muita ahdingossa olevia.”
”Hän rohkaisee meitä kaikissa ahdingoissamme”. Jokainen meistä kaipaa rohkaisua. Tunnistamme ne hetket, jolloin olemme epäilevinä, pelokkaina tai lamaantuneina. Ahdingossamme emme usko onnistumisen todennäköisyyksiin. Vaihtoehdot tuntuvat vähäisiltä, pettymykset näyttävät peruuttamattomilta ja toivolle ei ole tilaa.
Rohkaisun erityispiirre on se, että se tulee ulkopuoleltamme. Emme pärjää vain oman toiveikkuutemme ja itsetuntomme varassa. Rohkeinkaan ei kykene ahdingon edessä rohkaisemaan itse itseään.
Rohkaisu on toivon näkökulman ylläpitämistä. Rohkaisu avaa näkemään sellaista, minkä vastoinkäymisten pelko on silmistämme sokaissut. Rohkaisu nostaa pettymyksestä painuneen pään ylös ja suuntaa paikalleen pysähtyneen katseen eteenpäin.
”Hän rohkaisee meitä kaikissa ahdingoissamme.” Jumalan lupauksen suuruuden käsittää, kun pysähtyy miettimään, mitä se sisältää. Hän rohkaisee meitä kaikissa ahdingoissamme. Jumala ei lupaa rohkaista meitä vain joissain ahdingoissamme, vaan kaikissa. Jumala ei lupaa rohkaista vain tietynlaisissa tai tietyn kokoluokan ahdingoissa, vaan kaikissa. Hän ei erittele, ovatko menetyksemme musertaneet maailmamme vai ovatko surumme syyt pikkumaisia. Mitkään ahdinkomme eivät ole Jumalalle liian suuria eivätkä mitkään vastoinkäymisemme ole Hänelle liian pieniä. Hän lupaa rohkaista meitä kaikissa ahdingoissamme. Jos itse arvioimme omaa ahdinkoamme erittelemällä, mitkä niistä ovat Jumalan rohkaisun arvoisia ja mitkä eivät, suurennamme itsemme ja pienennämme Jumalan.
Epistolan teksti ei ole vain lupaus rohkaisusta. Teksti jatkuu: ”Häneltä saamamme lohdutuksen voimalla jaksamme lohduttaa muita ahdingossa olevia.” Me emme siis ole Jumalan rohkaisun ainoa kohde, vaan Jumalan rohkaisulla on kaksi suuntaa. Hänen rohkaisunsa on suunnattu ensiksikin meille itsellemme. Sen lisäksi Jumalan rohkaisu on suunnattu meidän kauttamme lähimmäisillemme. Hänen lohdutuksensa voimalla me itse jaksamme lohduttaa muita – jaksamme kantaa toinen toistemme taakkoja.
Jokainen, joka on joskus lohduttanut, tietää, että aina ei löydy sanoja ja joskus tuntuu, että toisen ahdinko on liian suuri vastaanotettavaksi. Kivun kauheus tai surun syvyys tekevät pieneksi ja pelko tarttuu. Meidän lohdutuksemme ei kuitenkaan ole vain meidän sanojemme ja kykyjemme varassa, vaan lohdutuksemme voima tulee Kristukselta.
Tikkurilan uusi kirkko on Helsingin hiippakunnassa maamerkki. Samalla se on tikkurilalaisille ja kaikille vantaalaisille taivaallisen rohkaisun merkki. Tämä on paikka, jossa kenenkään ei tarvitse olla vain oman rohkeutensa ja rukouksensa varassa.
Olkoon Tikkurilan kirkko sellainen Jumalan talo, jossa jokainen näiden seinien sisään tuleva saa kaikkiin ahdinkoihinsa Kristuksen rohkaisun ja lohdutuksen. Olkoon tämä kirkko merkkinä siitä, että nekin ihmiset, jotka eivät tänne pääse, voivat tulla ristin tähden rohkaistuiksi ja monin eri tavoin lohdutetuiksi. Olkoon tämä kirkko todistus siitä, että kaikki vaikeutemme, kaikki kipumme, kaikki taakkamme tulevat puolestamme kannetuiksi.
Kristus rohkaisee meitä. Kristus kantaa meitä. Hän kantaa meitä täällä ajallisuudessa ja Hän kantaa meidät vielä kerran täältä maallisten murheidemme keskeltä taivaan iloon.