HÄN VOI VAPAASTI TULLA JA MENNÄ

Piispa Teemu Laajasalon saarna kirkolliskokouksen päätöspäivän aamumessussa 10.5.2019 Maarian kirkossa

Jeesus sanoi:
”Totisesti, totisesti: se, joka ei mene lammastarhaan portista vaan kiipeää sinne muualta, on varas ja rosvo. Se, joka menee portista, on lampaiden paimen. Hänelle vartija avaa portin, ja lampaat kuuntelevat hänen ääntään. Hän kutsuu lampaitaan nimeltä ja vie ne laitumelle. Laskettuaan ulos kaikki lampaansa hän kulkee niiden edellä, ja lampaat seuraavat häntä, koska ne tuntevat hänen äänensä. Vierasta ne eivät lähde seuraamaan vaan karkaavat hänen luotaan, sillä ne eivät tunne vieraan ääntä.”
Jeesus esitti heille tämän vertauksen, mutta he eivät ymmärtäneet, mitä hän puheellaan tarkoitti. Siksi Jeesus jatkoi:
”Totisesti, totisesti: minä olen lampaiden portti. Ne, jotka ovat tulleet ennen minua, ovat kaikki olleet varkaita ja rosvoja, eivätkä lampaat ole kuunnelleet heitä. Minä olen portti. Se, joka tulee sisään minun kauttani, pelastuu. Hän voi vapaasti tulla ja mennä, ja hän löytää laitumen. Varas tulee vain varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän.” Joh. 10: 1-10

Hyvä kirkolliskokouksen väki, arvoisat Kristuksen kirkon rakentajat,

kysyin etukäteen piispa Jukalta, mistä Hyvän paimenen sunnuntain tekstistä hän aikoo tämän kirkolliskokousviikon avajaismessussa tiistaiaamuna saarnata. Siis Vanhan vai Uuden testamentin lukukappaleesta, psalmista vai evankeliumista. Piispa Jukka vastasi, että tavallaan niistä kaikista. Koska Oulun hiippakunnassa on niin hurskasta väkeä, että siellä saarnataan koko Raamatusta niin minun täytyi hetki pohtia saarnatekstin valintaa.

Päädyin valitsemaan kolmannen vuosikerran evankeliumin.

Äsken kuulemamme evankeliumi on siis Hyvän paimenen sunnuntain kolmannesta vuosikerrasta. Jakeet edeltävät ensimmäisen vuosikerran tekstiä. Näiden jakeiden keskellä on pieni, ihmeellinen yksityiskohta, joka kertoo Hyvän Paimenen tärkeimmästä tehtävästä. Mutta ennen sitä, ne ilmeiset tehtävät.

Selvää on, että evankeliumi kertoo meille Hyvästä Paimenesta, joka kutsuu meitä. On olemassa monenlaisia kutsuja ja meidän täytyy kuunnella oikeaa ääntä.

Selvää on myös, että evankeliumi kertoo meille Hyvästä Paimenesta, joka johdattaa meitä. Siis paitsi kutsuu myös johdattaa. Paimen johdattaa niin, että tie on selvä ja suunta oikea.

Mutta sitten on Paimenen kolmas ja tärkein tehtävä. Kuunnelkaapa: ”Hän voi vapaasti tulla ja mennä.” Evankeliumissa Jeesus on portti ja jokainen lammas ”voi vapaasti tulla ja mennä”. Paimen siis vapauttaa. Hyvä Paimen ei kutsu kahleisiin. Hyvä Paimen ei johdata karsinaan. Paimen odottaa ja sinä saat ”vapaasti tulla ja mennä”.

Vanhassa käännöksessä sanotaan, että ”jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu, ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen”. ”Hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos.” Uusi käännös ottaa hiukan vapaamman lähestymistavan, mutta löytää upeasti ajatuksen ytimen: ”Hän voi vapaasti tulla ja mennä.” Siis: Vapaasti tulla ja mennä.

***

Jeesus on siis portti, jonka kautta voi vapaasti tulla ja mennä. Mutta millaisesta vapaudesta on kyse? Vapaudesta tulla ja mennä ihan miten huvittaa muista välittämättä, vapaudesta elää miten tahansa, vapaudesta huolehtia vain omista tarpeista?

Ei. Jo kaste- ja lähetyskäskystä me tiedämme, että kristityn tehtävä on opettaa kaikki kansat noudattamaan kaikkea mitä Jeesus on käskenyt meidän noudattaa. Käsky rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseä on ehdoton. Siinä on laki ja profeetat.

Tällaisesta puheesta ei tule välttämättä ensimmäisenä mieleen sana ”vapaus”. Eikö tämä tarkoita pikemminkin vapauden rajoittamista? Sen kertomista ihmisille, miten heidän tulisi toimia. Vaatimusten ja kritiikin esittämistä, sekaantumista toisten asioihin. Eikö olisi paljon helpompi vain antaa jokaisen elää elämäänsä parhaaksi katsomallaan tavalla? Eikö olisi paljon helpompi julistaa vapauttavaa evankeliumia ilman lain painolastia?

Hyvät ystävät, kyllä me tiedämme ettei sellaiseen asenteeseen ole varaa. Me elämme langenneessa maailmassa, jossa rosvot kärkkyvät tilaisuutta tunkeutua lammastarhaan. Me elämme maailmassa, jossa jatkuvasti taistellaan, tapetaan ja tuhotaan.

Me tarvitsemme rajoituksia. Me tarvitsemme tinkimättömiä rakkauden tekoja, jotka kaitsevat laumasta harhautuneet takaisin. Mutta ei riitä, että murtuneet jalat sidotaan ja uupuneita hoivataan. Vahvat on pidettävä kurissa.

Kuten psalmissa sanotaan: ”Puolustakaa orpoja ja onnettomia, huolehtikaa köyhistä ja kurjista. Pelastakaa heikot ja vähäväkiset, vapauttakaa heidät sortajien käsistä.”

Kristityn tehtävä on julistaa Jumalan lakia, jotta oikeus virtaa kuin vesi ja vanhurskaus niin kuin ehtymätön puro.

Kristityn tehtävä on jakaa oikeutta totuuden mukaan, niin että rauha vallitsee ihmisten kesken.

Kristityn tehtävä on rakentaa maailmaa, jossa muukalaiset, orvot ja lesket saavat syödä itsensä kylläisiksi.

Kristityn tehtävä on viljellä ja varjella luomakuntaa, niin että laiho on sankka kuin Libanonin metsä.

***

Hyvät ystävät, jos ei lain sanojen julistaminen ole helppoa, ei sitä ole niiden kuuleminenkaan. Laki voi tuntua vaativalta, tunkeilevalta, armottomalta, ahdistavalta – kahlitsevalta. Ja juuri tässä on meidän haasteemme: Kuinka puhua Jeesuksesta tavalla, joka ei tee Vapahtajasta salakavalasti Ahdistajaa?

Ei tässä ajassa vaadi erityistä rohkeutta lisätä ihmisten harteille vaatimuksia. Meidät on suorastaan kyllästetty tiedolla siitä, miten meidän tulisi elää ja millaisia valintoja meidän tulisi tehdä. Me elämme aikaa, jossa virheet ja epäonnistumiset tuodaan armotta päivänvaloon. Me elämme aikaa, jossa anteeksipyyntöjen aitous arvioidaan lehtien palstoilla. Me elämme aikaa, jossa yksikin väärä mielipide tai harkitsematon sanavalinta voi maksaa uran ja maineen.

Jumalan laki suojelee aina elämää. Se on ensisijassa rakkauden väline. Mutta rakkaudettomissa käsissä tulee laistakin tuhon ja nöyryytyksen väline. Siitä, minkä oli tarkoitus tuoda turvallisuutta, luottamusta ja vakautta, tuleekin pelon ja epävarmuuden aiheuttaja.

Laki ilman rakkautta on kuin vieraan paimenen ääni. Sen siunausta ei tunnisteta. Se ei houkuttele seuraamaan vaan sen luota tekee mieli karata. Siksi meidän on kaikessa julistuksessamme tinkimättä muistutettava, että Jeesus on Vapahtaja. Että Kristus-portista kulkeva löytää pelastuksen ja armon laitumen. Että Jeesuksen vieressä saa vapaasti ja tulla mennä.

Se on julistuksen oikea järjestys. Koska ”Siinä on rakkaus – ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.” (1. Joh. 4:10)

Pelastuksen ja armon kokenut tunnistaa kyllä myös lain siunauksen. Hän ei pyri noudattamaan lakia nöyryytyksen ja tuhon pelosta vaan rakkaudesta Kristukseen, lähimmäiseen ja koko luomakuntaan. Laki piirtyy hänen silmiinsä yltäkylläisen elämän ääriviivoina. Hän ymmärtää, että todellinen vapaus on vapautta rakastaa.

***

Hyvät kirkon rakentajat,

Me emme tee tätä työtä itseämme varten. Me teemme tätä siksi, että ihmiset kuulisivat, miten radikaalia rakkautta tarjoaa Kristus, jonka lävistetyt kädet syleilevät elämään myös heidät, jotka kaikki muut ovat jo hylänneet kuoleman varjoon.

Me emme tee vaikeita päätöksiä taloudellisten tai hallinnollisten asioiden takia. Me teemme niitä siksi, että ihmiset kuulisivat, miten mullistavaa on oikeudenmukaisuus, joka ei muserra murtunutta moralismilla vaan kuivaa katuvan kyyneleet.

Me emme istu salissa ja valiokunnissa edes kirkkoa varten. Me istumme niissä siksi, että tämän ajan ihmiset kuulisivat äänen, joka kutsuu taivasriemun tarjoavaan pelastukseen.

Että tämän ajan ihmiset kuulisivat Hyvän paimenen äänen. Vapahtajan äänen. Sen äänen, jonka äärellä saa vapaasti tulla ja mennä. Aamen.