Piispa Teemu Laajasalon saarna ensimmäisenä adventtina 1.12.2019 kirkkoherra Jari Flinkin virkaanasettamisen messussa Myrskylän kirkossa
”Kun he lähestyivät Jerusalemia ja tulivat Betfageen ja Betaniaan Öljymäen rinteelle, Jeesus lähetti edeltä kaksi opetuslastaan ja sanoi heille: ”Menkää tuolla näkyvään kylään. Heti kun te tulette sinne, te näette kiinni sidotun aasinvarsan, jonka selässä ei kukaan vielä ole istunut. Ottakaa se siitä ja tuokaa tänne. Jos joku kysyy, miksi te niin teette, vastatkaa, että Herra tarvitsee sitä mutta lähettää sen pian takaisin.”
Opetuslapset lähtivät ja löysivät varsan, joka oli sidottu kujalle oven eteen. He ottivat sen. Paikalla olevat ihmiset kysyivät: ”Mitä te oikein teette? Miksi te viette varsan?” He vastasivat niin kuin Jeesus oli käskenyt, ja heidän annettiin mennä. He toivat varsan Jeesukselle ja heittivät vaatteitaan sen selkään, ja Jeesus nousi ratsaille. Monet levittivät vaatteitaan tielle, toiset taas lehviä, joita he katkoivat tienvarresta. Ja ne, jotka kulkivat hänen edellään ja perässään, huusivat:
– Hoosianna!
Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!
Siunattu isämme Daavidin valtakunta,
joka nyt tulee!
Hoosianna korkeuksissa!” Mark. 11: 1-10
Rakas Myrskylän seurakunta, arvoisat kirkkovieraat, ärade festpublik, Hyvä kirkkoherra Jari,
onpa upeaa olla aloittamassa uutta kirkkovuotta täällä Myrskylässä, kauniissa talvisäässä, täyden kirkkokansan keskellä, joka on tullut rukoilemaan siunausta uudelle tänään virkaan asetettavalle kirkkoherralle. Kuten olen monesti sanonut, Helsingin hiippakunnalle Itä-Uudenmaan seurakunnat ovat monella tavalla kokoaan suurempia. Täällä on juurevuutta ja perinteitä, jotka muistuttavat hiippakunnan moninaisuudesta.
Mörskom församling har en lång historia som har haft en stor betydelse för domkapitlet i Helsingfors. Eftersom församlingen har existerat alltsedan 1600-talet kan man väl säga att vår historia finns här. I Mörskom har man predikat Guds ord redan på den tiden då Helsingfors härifrån sett var en liten by.
***
Päivän evankeliumissa puhutaan kaksi kertaa ihmisistä, jotka kulkevat Jeesuksen edellä. Heti alkujakeissa meille kerrotaan, kuinka ”Jeesus lähetti edeltä kaksi opetuslastaan”. De här två lärjungarna sändes för att utföra ett uppdrag, för att hämta ett åsneföl åt Jesus. I slutet av evangelietexten talar man om en folkhop som gick tillsammans med Jesus som kom ridande på en åsna mot Jerusalem. En del av människorna gick framför Jesus och ropade ”Hosianna”.
Meille on tuttua tutumpaa puhua Jeesuksen seuraajista ja seuraamisesta. Siis Jeesuksen perässä kulkemisesta. Ensimmäisenä adventtina luemme kuitenkin evankeliumia, jossa kahteen eri kertaan puhutaan ihmisistä, jotka kulkivat Jeesuksen edellä. Jeesus ei toiminnallaan kutsunut vain seuraamaan, vaan tässä ja monissa muissa Raamatun paikoissa opetuslapset ja Jeesuksen ystävät ohjataan myös kulkemaan edeltä. Kristityn tehtävä ei ole olla vain seuraaja, vaan myös edelläkävijä.
Adventin evankeliumissa Jeesuksen edellä kulkeminen kertoo meille kolmesta asiasta. Se kertoo lähettämisestä, luottamisesta ja lupauksesta. Siis lähettämisestä, luottamisesta ja lupauksesta.
***
Aloitetaan lähettämisestä. Adventin evankeliumissa meille sananmukaisesti sanotaan: ”Jeesus lähetti edeltä”. Jeesus lähetti kaksi opetuslasta tekemään ja toimimaan eli suorittamaan heille annettua tehtävää.
Edellä kulkeminen on erilaista kuin seuraaminen. Seuratessa tietää, mitä on tapahtumassa ja voi ottaa mallia. Seuraaja voi olla eri tavalla tarmoton tai ponneton kuin edelläkävijä. Seuraajana voi matkia.
Ensimmäisenä kulkeminen voi joskus olla kunniakasta ja hienoa. Mutta usein se on myös vastuun painamaa, pelottavaa ja pieneksi tekevää. Siksi edellä kulkevan on muistettava tämänkin evankeliumin sana siitä, kenen edellä kuljetaan ja kuka on Lähettäjä. Edellä kulkeva ei ole itsekseen liikkeelle lähtenyt. Hän ei ole omalla asiallaan. Hänet on lähetetty ja hän on Kristuksen asialla, hänellä on Kristukselta saatu tehtävä.
Kristityn tehtävä on toimia tässä maailmassa. Ei olla paikoillaan omassa mukavuudenhalussaan, vaan kuunnella Jumalan toiveita ja tehtävänantoja ja suostua niihin. Kertoa Kristuksesta. Auttaa hädässä olevaa. Kuulla köyhää ja kurjaa. Antaa omastamme, katsoa toisiamme kunnioittavasti ja kohdella rakkaudella. On tärkeää kuunnella, koska Jumala itse haluaa lähettää meidät kulkemaan edeltä ja auttamaan Hänen taivaallisessa työssään.
Tässäkin kirkossa on koolla monta opetuslasta, toteuttamassa heille annettua tehtävää, valmistamassa tietä Kristukselle tällä alueella ja tämän alueen ihmisten parissa, avartamassa ihmisten sydämiä alkavalle uudelle kirkkovuodelle ja sen lahjoille.
Jari Flink asetetaan tänään kirkkoherraksi. Hänen tehtävänä on olla uranuurtaja. Ei yksin vaan yhdessä tämän yhteisön kanssa. Tehtävänä on kysyä kuinka Kristukselle tasoitetaan tietä täällä ja tässä ajassa – silloin kun kirkkoa haastetaan, silloin kun Jumalaa epäillään, silloin kun kynnys kirkkoon on kasvanut korkeaksi, silloin kun lähimmäisenrakkaudelle laitetaan raja-aitoja ja asetetaan ehtoja.
Kristittyinä meillä on tilanteita, joissa meidän täytyy olla ensimmäisiä eikä viimeisiä. Niitä tilanteita, joissa meidän täytyy avata keskustelu eikä vain osallistua siihen. Niitä tilanteita, joissa meidän on sanottava ensimmäinen sana eikä vasta toinen tai kolmas. Niitä tilanteita, joissa meidän on mentävä kun muut vielä harkitsevat. Niitä tilanteita, joissa meidän on Jumalan työtovereina toimittava.
Meidät on lähetetty tehtävään – ei välttelemään vastuutamme ja odottamaan.
***
Tässä evankeliumissa edellä kävijöitä ei määrittele pelkästään lähetetyksi tuleminen vaan myös luottamus. Jeesuksen edellä kulkeminen ja hänen antamien tehtävien tekeminen on luottamista.
Opetuslasten tuli vain luottaa, että kylästä todella löytyy aasinvarsa, josta Jeesus puhui.
Koko annettu tehtävähän oli hämmentävä. Me voimme nyt nähdä tuon Jeesuksen antaman tehtävän olevan Vanhan testamentin ennustusten ja lupausten täytäntöönpano, mutta opetuslapset tuskin tätä tulkintaa pystyivät tai ehtivät heti tehtävän saadessaan pohtimaan.
Annetun tehtävän outous selvisi myös kylässä, kun paikalle tulleet ihmiset kysyivät opetuslapsilta ”mitä te oikein teette?” Tällaistahan kristityn elämä on tänäkin päivänä. Olemme välillä tässä maallisessa maailmassa outoja puhuessamme toisen maailman äänestä. Keräännymme kirkkoon rukoilemaan ja laulamaan, kuulemaan Sanaa ja nauttimaan sakramenttia. Monelle tällaiset menot voivat näyttäytyä tänä päivänä outoina ja ihmeellisinä. ”Mitä te oikein teette”, meiltä voidaan kysyä.
Adventtina Jeesus tuo luottamuksen, kirkkauden ja selkeyden valon oudon ja pimeän keskelle. Tänään on syttynyt ensimmäinen kynttilä ja joulun lähestyessä valo kasvaa. Emme ole työssämme ja toimessamme edelläkävijöinä yksin – Kristus kulkee kanssamme.
Det är att märka att människorna som promenerade framför Jesus, som red på en åsna, ropade ”Hosianna”! De ropade inte sina egna budskap, sin egna värderingar och egna politiska och revolutionära slagord utan ’Hosianna – o hjälp, fräls oss’!
Jeesuksen edellä kulkevakin voi luottaa siihen, että ei ole eturintamassa yksin ja omalla asiallaan, vaan sekin on kääntymistä Kristuksen puoleen ja häneltä avun pyytämistä.
Raamatussa on monia rohkaisevia ja ravistelevia henkilöitä, jotka ovat joutuneet toimimaan ja luottamaan Jumalan lähettäminä. Me voimme muistella, kuinka Joosua ja Kaleb tavoittelivat maidon ja hunajan maata, vaikka tie on vaikea ja jättimäiset vastustajat uhkaavat ja kysyä, mikä meidän vastaava tehtävämme olisi? Me voimme muistella Tuomarien kirjan Deboraa, joka nousee omassa urhoollisuudessaan ja vetovoimassaan kykeneväksi kutsumaan joukot Jumalan tahdon mukaiseen taisteluun ja kysyä, mikä meidän vastaava tehtävämme olisi? Tai me voimme muistella Elian ennakoivaa lohdutusta tai Sarpatin leskivaimon edelläkäyvää rukousvoimaa ja kysyä, mihin luottamukseen nämä meitä tässä ajassa rohkaisisivat?
Hyvät ystävät, hyvä kirkkoherra Jari. Meidät on lähetetty toimimaan ja luottamaan. Tässä evankeliumissa edellä käymisellä on myös kolmas merkitys. Se on lupauksen lahja.
***
Evankeliumissa Jeesuksen edellä kulkevilla on viesti. He laulavat ja kertovat, että Jumalan valtakunta on tulossa nyt. Me lauloimme Hoosiannan heti evankeliumin sisään, mutta luettuna Raamatun jakeet jatkuvat näin:
”Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!
Siunattu isämme Daavidin valtakunta,
joka nyt tulee!”
Lähettäjä, joka edellyttää luottamusta, tarjoaa kuitenkin kaikkein suurimman lupauksen. Jumalan valtakunnan tulemisen, salatun Jumalan tulemisen tunnetuksi ja saapumisen ihmisen muotoon ja elämään. Messiaan saapumisen, joka tuo sen mitä tämän maailman johtajat eivät voi koskaan tuoda. Köyhille ilosanoman, rakkaudesta, hyvyydestä ja anteeksiannosta nousevan todellisen ilon. Ilon, joka tarjoaa kuolleelle elämän ja syntiselle vanhurskauden. Lupaus Jumalan valtakunnasta on maallisen vallan näkökulmasta hämmentävä lupaus, nöyrä ja samalla rohkea – tämän maailman vallasta ja sen merkeistä kiinnostumaton. Jumalan valtakunnan lupauksessa pienin on suurin ja viimeinen on ensimmäinen, armahtavaiset, kärsivälliset ja rauhantekijät ovat valtakunnan merkkeinä.
Tämän lupauksen ymmärtämisestä seuraa uusi halu kuunnella ja luottaa Lähettäjää ja olla edelläkävijänä kertomassa lupausta yhä uudelleen ja uudelleen.
***
Rakkaat myrskyläläiset, hyvä seurakunta,
Evankeliumissa Jumala pyytää kyllä meitä menemään ensin. Hän lähettää meidät. Ja Hän laittaa meidät luottamaan. Mutta me kaikki tiedämme kyllä ihmisen kyvyt. Hurskaimmatkaan meistä eivät kovin pitkälle lähtiessään lähde. Eivätkä luottamuksessaan luota.
Juuri siksi Kristuksen lupaus on siinä, että kaikessa isossa lopulta nimenomaisesti Hän menee sittenkin ensin.
Hän on Sanassaan luonut kaiken mitä on ollut ennen meitä. Hän on antanut henkensä meidän puolestamme ja kuollut ennen meitä. Ja Hän on noussut kuolemasta taivaaseen ennen meitä.
Tämä kaikki on totta myös jokaisen meidän elämässämme. Syntymän ihmeen keskellä Jumala on ollut kanssamme jo ennen ensimmäistä henkäystämme. Elämän syvimmän pimeyden keskellä Jumala on kulkenut edeltämme pimeimmän pimeän. Kuoleman kivun keskellä Jumala on kulkenut edeltä läpi ihmiselämän kovimman kauhun ja kuoleman lohduttomuuden.
Rakkaat seurakuntalaiset, adventti muistuttaa meitä juuri siitä, että niissä hetkissä, niissä elämäntilanteissa, joissa tuntuu, että emme enää jaksa kulkea, emme kulkea Jeesuksen edellä emmekä enää edes seuraten perässä, tulee itse Kristus luoksemme ja kulkee edellämme.
Adventti muistuttaa meitä siitä, että kun me emme jaksa tai osaa enää luottaa, hyvä Kristus itse luottaa ensin meihin.
Ja rakkaat seurakuntalaiset, adventti muistuttaa meitä siitä, että lupaus täyttyy ja Jumalan valtakunta tulee nyt.
Kristus itse nostaa meidät pimeydestä valoon.
Kristus itse kulkee edeltämme kuolemasta elämään.
Ja Kristus itse johdattaa meidät maan pohjalta aina taivaan iloihin asti.
Aamen.