JEESUS TULEE, OLETKO VALMIS

Piispa Teemu Laajasalon saarna Vuosaaren seurakunnan piispantarkastusmessussa 19.11.2023 Vuosaaren kirkossa

Jeesus sanoo:
”Pitäkää varanne, olkaa valveilla, sillä te ette tiedä milloin se aika tulee. Kun mies matkustaa vieraille maille ja talosta lähtiessään antaa kullekin palvelijalle oman tehtävän ja vastuun, niin ovenvartijan hän käskee valvoa. Valvokaa siis, sillä te ette tiedä, koska talon herra tulee: illalla vai keskiyöllä, kukonlaulun aikaan vai aamun jo valjetessa. Hän tulee äkkiarvaamatta – varokaa siis, ettei hän tapaa teitä nukkumasta. Minkä minä sanon teille, sen sanon kaikille: valvokaa!” Mark. 13:33–37 

Rakkaat vuosaarelaiset,

muistan opiskeluajoiltani miehen, joka käveli kaupungilla päällänsä paita, jossa luki: Jeesus tulee. Kun hän käveli ohi, selkäpuolella luki: Jeesus menee. En tiedä tämän kaverin uskonnollisesta vakaumuksesta, se ei koskaan selvinnyt. Arvelisin, että ehkäpä se oli kannanotto vanhoihin pylväsmainoksiin, joita vielä muutama vuosikymmen sitten näkyi paljon enemmän. Aikoinaan jopa Suomen tunnetuimmaksi julisteeksi kutsutussa evankeliointiviestissä kysyttiin, Jeesus tulee, oletko valmis.

Jeesus tulee, oletko valmis. Pylväsmainosten viesti ihastutti joitain ja vihastutti toisia. On varmasti monta syytä kysyä, onko tuollainen pylväsmainos paras, tehokkain tai viisain tapa viedä evankeliumia eteenpäin. Sittemmin pylväsmainokset ovat vähentyneet, mutta niin vahva viesti on ollut, että rakenne on siirtynyt aivan toisenlaisiinkin viesteihin. Eilisen lauantain Iltalehden nettilehden etusivulla oli otsikko: Lunta tulee, oletko valmis.

Pylväsmainos on altis monenlaiselle hengelliselle väärinymmärtämiselle – ahdistavuudelle tai omavanhurskaudelle – ja myös vaikka minkälaiselle vitsailulle. Taitaa olla kuitenkin niin, että sisällöllisesti siinä tiivistyy jotain hyvin olennaista. Siinä tiivistyy tämän sunnuntain evankeliumi. Vanhastaan tätä pyhää nimitettiin kirkkovuoden lähinnä viimeiseksi sunnuntaiksi. Vuosituhannen vaihduttua nimeksi on annettu evankeliumitekstin mukaisesti valvomisen sunnuntai. Yhtä hyvin sen nimi voisi olla valmiina olemisen sunnuntai.

***

Päivän evankeliumissa on kaksi viestiä. Ensinnäkin: Jeesus tulee. Ja toiseksi: Ole valmis. Jeesus tulee. Ole valmis. Käsitellään tänään näitä kahta viestiä päinvastaisessa järjestyksessä. Pohditaan ensin, mitä tarkoittaa ohje olla valmiina.

Valmiina olemiseen päivän evankeliumissa on monta velvoittavaa käskyä. Evankeliumissa on lyhyitä ohjeita. ”Pitäkää varanne. Olkaa valveilla. Valvokaa. Varokaa. Valvokaa.” Muutamaan jakeeseen on saatu sijoitettua viisi kertaa sama kehotus, neljällä eri teonsanalla.

Päivän evankeliumin jyrkät sanat tuntuvat erikoisilta, kun miettii, millä tavalla Jeesus muuten on Raamatussa usein puhunut ihmisille. Jeesus rohkaisee ”älköön sydämenne olkoon levoton”? Hän kehottaa katsomaan taivaan lintuja ja luottamaan siihen, että Jumala kyllä pitää huolen. Hän kertoo, kuinka tuhlaajapoika armahdetaan ja viime tingassa työhönsä tulleet saavat armollisesti saman korvauksen kuin ani varhain aherruksensa aloittaneet.

Jeesus siis käskee Raamatun yhdessä kohdassa seuraajiaan olemaan varuillaan ja toisessa olemaan levollisesti. Mitä tästä pitäisi ajatella?

Vanha virsikirja puhuu huolettomuudesta ja suruttomuudesta kahdessa merkityksessä. On olemassa hyvää ja huonoa huolettomuutta – tai toisin sanoen hyvää tai huonoa suruttomuutta.

Hyvä huolettomuus on sitä, mistä Jeesus puhuu kehottaessaan levollisuuteen. Väärä huolettomuus on sitä, mistä Jeesus tämän päivän evankeliumissa ihmisiä varoittaa.

Valvominen on sen ymmärtämistä, että kaikki ei ole tässä. Se on elämän rajallisuuden ymmärtämistä ja Jumalan todellisuuden rajattomuuden hyväksymistä. Valvominen on oman riippumattomuutensa, vahvuutensa ja varmuutensa kyseenalaiseksi asettamista – vääränlaisen itseriittoisuuden vastustamista. Valvominen on tarvitsevuutensa tajuamista. Vielä kerran tämän maailman ponnistelut, tekemiset ja aikaansaamiset mitataan ja vielä kerran tämä aika arvioidaan.

Lunta tulee, oletko valmis. Ehkä tuossa lehden ilmaisussa kiteytyy jotain olennaista. Me tiedämme, että talvi tulee ja meidän on syytä varautua siihen. Samalla me ymmärrämme, että jokapäiväinen elämä ei voi olla talven tulosta huolissaan olemista, pelkoa tai edes sen jatkuvaa miettimistä. Kun olemme etukäteen varautuneet ajoissa, voimme luottaa siihen, että sinä aamuna, kun lumi on maassa ja pakkasviima vihmoo, meillä on talvirenkaat autossa ja pipo päässä.

Raamatussa kehotettava valvominen ei kutsu meitä ahdistukseen, hätään tai pelkoon. Vaan päinvastoin varautuneisuudesta syntyvään levollisuuteen ja tyyneyteen. Tähän liittyy vanhan pylväsmainoksen ensimmäinen osa – Jeesus tulee.

***

Mitä tarkoittaa, että Jeesus tulee? Tässäkin messussa luemme yhdessä uskontunnustuksen. Siinä joka kerta sanomme, että taivaassa oleva Jeesus ”on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.”

Uskomme kannalta Jeesuksen toisella tulemisella on iso merkitys. Katekismus opettaa, että ”aikojen lopulla Kristus tulee takaisin” ja ”kaikki joutuvat nöyrtymään hänen valtansa ja oikeudenmukaisen tuomionsa alle”. Jeesus tulee eri tavalla kuin ensimmäisellä kerralla. Kun Jeesus tulee uudelleen, Hän tulee kuninkaan kunniassa, ei vastasyntyneenä ja hauraana vauvana.

Valvominen on Jumalan lupausten ja Jeesuksen lahjoittaman armon varassa elämistä. Emme ole oman työn vaan Kristuksen työn varassa. Siksi paljon olennaisempaa kuin pohtia sitä, olenko valvonut oikein vai en, on tunnistaa, tunnustaa ja iloita siitä, että Kristus vielä kerran tulee. Ihmistä rakastava, ihmiselle hyvää tahtova ja ihmiselle kuolemattomuuden lahjoittanut Kristus tulee takaisin.

Kun Jeesus tulee, meitä ei arvioida omien ansioidemme, vaan Jeesuksen ansioiden mukaan. Valvominen onkin viime kädessä kaikessa yksinkertaisuudessaan sen ymmärtämistä, että Kristus on jo valvonut ihmisen puolesta. Huolehtiminen on sen hyväksymistä, että Kristus itse on huolehtinut ihmisestä. Varautuminen on Kristuksen varaan heittäytymistä. Jeesuksen iankaikkiseen armoon turvautumista, ei omiin tekoihin. Kristityn valvominen on pukeutumista Kristukseen, valkeuden varuksiin (Room. 13: 12-14), uskon kilpeen, pelastuksen kypärään (Ef. 6: 16-17) ja rakkauteen (Kol. 3: 14).

Ja juuri näistä syistä kristitty saa katekismuksen sanoin ”odottaa luottavasti tulevaisuutta ja sitä päivää, jolloin Kristuksen valtakunta tulee näkyväksi.” Ei pelolla, vaan luottavasti. Jeesuksen nimi on Vapahtaja, ei Ahdistaja.

Rakkaat vuosaarelaiset,

Vuosaaren seurakunta on hieno seurakunta. Tämä on alue, joka on maantieteellisesti laaja ja monimuotoinen ja toisaalta tämä on alue, joka on myös ihmisten osalta laaja ja monimuotoinen. Muutokset ovat olleet alueella ja seurakunnassa suuria.

Kristitty voi suuntautua rohkeasti maailmaan: toimimaan muuttuvassa ympäristössä luottavaisesti, kestämään järkyttävimpienkin murheiden keskellä, kohtaamaan tämän maailman kärsimyksiä. Maailman murheet eivät lopullisesti lamaannuta ja saata toivottomuuteen, koska tulevaisuus ja toivo on aina jotain tämän maailman tuolla puolen olevaa.

Tästä uskosta rohkaistuneena myös ylösnousemuksen todistajat ja kaikki heidän jälkeensä ovat lähteneet matkaan palvelemaan ja viemään ilosanomaa, itkemään itkevien kanssa ja nauramaan nauravien kanssa.

Olkoot Jeesuksen sanat rohkaisuna myös meille tänään täällä. Maailman muutokset, myrskyt ja melskeet – uutisvirran ahdistava tulva – ei voi hukuttaa meiltä toivoa, jonka Jumala itse lahjoittaa. Jos maailma vetää leukamme rintaan ja mielemme maahan, kutsuu Jeesus meitä nostamaan katseemme rohkeasti kohti uutta horisonttia, kohti uusia taivaita ja uutta maata, jossa vanhurskaus vallitsee (2. Piet. 3: 13).

Aamen.