Piispa Irja Askola

Kiirettä jo ensi joulusta alkaen. Ruuhkaa mielessä ja maanteillä. Kuljettiin kaipauksesta, luvattua etsien. Tai pakosta, määräyksiä totellen. Tai siksi, kun muutakaan vaihtoehtoa ei ollut.

Liike on joulua. Usein askel kulkee rivakasti, ennakko-odotuksia myötäillen. Myös mieli vaeltaa, siirtyy muistojen maisemaan kiitollisuudesta haikeana.  Tai  singahtaa sinne, mistä pelot kumpuavat tai missä riittämättömyyden häpeä varjostaa. Monenlaista matkaa ruuhkaksi asti. Jouluna kaikkea tuntuu olevan liikaa tai liian vähän.

Ensimmäisessä joulukertomuksessa yksi ja sama viesti tavoitti erilaiset kulkijat. ”Älä pelkää, älkää pelätkö” kaikui ja kiiri osoitteesta toiseen. Viesti yllätti hämmentyneen nuoren naisen uudessa elämäntilanteessaan, tavalliset työläiset yövuorossaan ja uutta suuntaa etsivät tietäjät tutkimusmatkallaan. Kun luopui pelosta, jaksoi lähteä liikkeelle ja löytää etsimänsä.

Yhä nuo Jumalan viestinviejät ovat liikkeellä. Keskellä mielemme ja maanteittemme ruuhkaa he toistavat ihmisille suunnatun sanoman: ”Älä pelkää.” Viestinviejät saapuvat sinne, missä heitä jo osataan odottaa. Mutta he ovat matkalla myös hämmennyksen, uupumuksen ja kipeän kaipuun maisemaan sekä osoitteisiin, jotka me mieluusti unohdamme. – Joulusanoman jakelu on rajoittamaton.

Jouluruuhkan keskellä rukoilen, että liikkuisimme oikeaan suuntaan: sinne, mistä löydämme etsimämme ja kuulemme kaipaamamme sanat.

 

Joulu on mahdollisuus

kertoa tai kuulla viesti

Kaiken keskellä

tulla hyvän yllättämäksi.

 

Siunausta jokaisen jouluun!