Piispa Teemu Laajasalon kirje Helsingin hiippakunnan papistolle kolmannella adventtiviikolla 2022
Hyvät hiippakuntamme papit,
valitsen usein aattokirkon alkuvirreksi virren 27. Niin teen tänäkin vuonna. Juhlimaan tulkaa -virsi kutsuu ja kohottaa. Ensimmäisessä säkeessä laulamme ”toivon täyttymisestä”. Juhlimaan tulkaa toivon täyttymistä. Pohdin, miksi tämä ilmaus ei ole virren aiemmissa versioissa, ei suomeksi, latinaksi tai englanniksi.
Soitin alkulähteille, virren sanoitusta uudistaneelle hiippakuntamme papille. Puhelimeen vastasi ystävällinen Pekka Kivekäs. Ennen kuin pääsimme tekstiin, puhuimme sävelmästä. Kirkolliskokous on nimittäin poistanut kohotahdin virren alusta. Jo juhlimaan tulkaa -kohotahti on typistynyt Juhlimaan tulkaa -tasaiskuksi.
Pekka Kivekäs muisteli, että hänen alkuperäinen ehdotuksensa oli ”Jo juhlikaa köyhät, toivon täyttymistä”. Kirkolliskokouksen käsittelyssä kohotahti ja köyhät hävisivät, mutta ”toivon täyttyminen” jäi.
Kysyin virsirunoilijalta, miksi hän oli päätynyt laulamaan toivon täyttymisestä, kun tätä ilmaisua ei löydy käännöksistä. Oletin, että vastaus liittyisi Vapahtajan syntymän korostamiseen, syntymän ja ylösnousemuksen merkitysten yhdistämiseen, toivon teologiaan tai mahdollisesti Tituksen kirjeen vanhan käännöksen ilmaisuun. Paljastui kuitenkin, että ilmaus luultavasti liittyykin vantaalaisiin 1970-luvun oppikoululaisiin, joita Pekka Kivekäs opetti. Heille oli tehty vointikysely, jonka tulokset olivat surkeaa luettavaa: pelkoa, ahdistusta ja huolta tulevasta – toivottomuutta. Kenties näiden nuorten rohkaisuksi oli halu julistaa toivon täyttymisestä heti virren alussa.
Eikö rakkaat papit ole ihmeellistä, että juuri samanlaisia tuloksia kertovat nuorten ja vähän vanhempienkin kyselyt tänään, 50 vuotta myöhemmin? Maamme ja maailmamme on täynnä erilaisia peräkkäisiä ja päällekkäisiä kriisejä, jotka synnyttävät huolta, ahdistusta ja pelkoa – siis toivottomuutta. Näitä ihmisten suruja meidän virkamme on kantaa. Kuunnella, lievittää, lohduttaa ja rohkaista eri tavoin – vierellä kulkien ja taakkoja kantaen. Näille ihmisille meidän tehtävämme on julistaa toivon täyttymistä; uusia alkuja, valoa pimeään ja näköaloja näköalattomuuteen.
Virsi ei puhu toiveiden täyttymisestä, vaan toivon täyttymisestä. Jouluna meillä saattaa olla lahjatoiveita tai toiveita siitä, millainen joulumme olisi. Nuo toiveet voivat täyttyä tai olla täyttymättä. Toivon täyttyminen on jotain muuta. Kun laitamme kaiken toivomme jonkun varaan, ripustaudumme ja heittäydymme, annamme itsemme toisen käsiin ja toisen kannettavaksi. Kristitylle toivo on Kristus itse. Toivon täyttyminen ei ole meidän käsissämme, vaan Jumalan käsissä. Juuri siksi tuo Toivo kantaa kaikissa tilanteissa, myös toivottomuuden keskellä.
Kiitos kaikesta työstäsi kuluneen vuoden aikana. Jokaisella hiippakunnan papilla on erityinen tehtävä ja merkitys. Rukoilen jokaisen puolesta, muista sinäkin rukouksessa minua.
Kristus syntyy. Iloitkaamme toivon täyttymisestä ja kertokaamme siitä kaikille!
Jumala siunatkoon Sinua ja läheisiäsi joulujuhlassa ja alkavassa uudessa vuodessa,
Teemu L