Piispa Teemu Laajasalon saarna Töölön seurakunnan piispantarkastuksessa 3.4.2022 Temppeliaukion kirkossa
Ylipapit ja fariseukset kutsuivat neuvoston koolle ja kysyivät siltä: ”Mitä meidän pitäisi tehdä? Se mies tekee paljon tunnustekoja. Jos annamme hänen jatkaa näin, häneen uskovat kohta kaikki, ja silloin roomalaiset tulevat ja ottavat meiltä sekä tämän pyhän paikan että koko kansamme.” Silloin yksi heistä, Kaifas, joka oli sinä vuonna ylipappina, sanoi: ”Te ette ymmärrä yhtään mitään. Ettekö te käsitä, että jos yksi mies kuolee kansan puolesta, se on teille parempi kuin että koko kansa joutuu tuhoon?” Tämä ei ollut hänen oma ajatuksensa, vaan sen vuoden ylipappina hän lausui ennustuksen: Jeesus oli kuoleva kansan puolesta, eikä vain sen kansan puolesta, vaan kootakseen yhteen kaikki hajallaan olevat Jumalan lapset. Siitä päivästä lähtien neuvoston tavoitteena oli surmata Jeesus.
Joh. 11:47–53
Rakkaat Töölön seurakuntalaiset, hyvät sanankuulijat,
Töölön seurakunta on tärkeä seurakunta. Se on tärkeä seurakunta minulle henkilökohtaisesti ja se on tärkeä koko hiippakunnan kannalta. Henkilökohtaisesti tämä seurakunta on ollut kotiseurakuntani vuosikymmenten ajan, ensin vanha Taivallahden seurakunta, sittemmin vanha Töölön seurakunta. Tuossa Temppeliaukion kirkon kastemaljassa olen kastanut lapseni ja Töölön kirkon kerhoihin heidät vähän vanhempana vienyt. Seurakunnan kasvot ja tämän kirkon kivet ovat tutut.
Töölön seurakunta on tai on ollut kotiseurakunta meille monille ja siksi tärkeä ja rakas. Mutta tällä seurakunnalla on erityistä merkitystä koko hiippakunnan kannalta. Seurakunnan alueella sijaitsevat paitsi tämä Suomen vierailluin kirkko ja seurakunnan muut kauniit kirkot myös maamme parlamentti, tasavallan presidentin ja pääministerin virka-asunnot, oopperatalo, olympiastadion, monet kulttuurilaitokset, oppilaitokset, Pohjoismaiden suurin kauppakeskus, Suomen suurin sairaala-alue Meilahdessa, monta muuta sairaalaa, Seurasaari ja paljon muuta.
Huomaan alkavani kuulostaa hieman liian innokkaalta turistioppaalta. Ehkä seurakunnan turistityö voisi tarjota minulle jotain vapaaehtoistehtäviä.
Mutta kyllä tuon listan ääneen sanominen on aina välillä tärkeää. Se kertoo, millainen kotiseurakunta tämä seurakunta on. Töölön seurakunta on suuri, mutta sen painoarvo on vielä suurempi.
***
Töölönkirkon Topeliuksenkadun puoleisella puolella oli siinä kivimuurin katutasossa ennen kirkon remonttia vanha ilmoitustaulu. Tuo kirkon ilmoitustaulu oli sellainen, millaisia kirkkojen ilmoitustaulut usein ovat. Vähän nuhjuinen, vähän likainen ja vähän tyhjä. Tuon ilmoitustaulun sisällä oli iso paperi, joka oli ehkäpä vuosikymmenten aikana jo kastunut, rypistynyt ja haalistunut. Paperissa luki enkelin sanat Marialle Luukkaan evankeliumin alusta: ”Jumalalle ei mikään ole mahdotonta”. Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.
Teksti oli aivan bussipysäkin vieressä. Pysäkki on se pysäkki, joka on lähimpänä Töölön sairaalaa, Hesperian sairaalaa ja Kivelän sairaalaa. Tuon tekstin ovat siis nähneet ne ihmiset, jotka ovat olleet jännittämässä läheisensä aivoleikkauksesta toipumista tai etsimässä yhteyttä harhaiseen tai kuolevaan rakkaimpaansa. Jumalalle ei mikään ole mahdotonta. Se on paljon sanottu. Ja luvattu.
On ihana ajatella sitä, kuinka paljon tuo lupaus voi voimauttaa ja rohkaista ahdistunutta. Oman toivottomuuden keskelle lipuu lupaus Jumalan ihmeen mahdollisuudesta. Siitä, että Jumala voi auttaa, vaikka omat voimat eivät riittäisi tekoihin eikä edes toivoon. Ilmoitustaulun pieni teksti oli suuri lupaus Jumalan kaikkivaltiudesta. Mikä ihmiselle on mahdotonta, on Jumalalle mahdollista.
***
Mutta, mitä tapahtuu, jos tuon ilmoitustaulun tekstin lukemisesta huolimatta lääkärin uutiset ovatkin huonoja? Mitä lohdutetulle ihmiselle tapahtuu, jos oman rakkaan lähimmäisen kärsimys jatkuu? Siitä huolimatta, että Jumala on juuri julistettu Kaikkivaltiaaksi ja kaiken mahdollistajaksi.
Kysymys siitä, miten Jumala voi olla samanaikaisesti Kaikkivaltias ja kaikkia rakastava, tulee esitetyksi joka kerta, kun ihminen joutuu kärsimyksen keskelle. Yksityisesti tai yleisemmin. Ihmisen huulille nousee helposti huuto: Jos kerran Jumala voi tehdä mitä vaan ja jos kerran Jumala on rakkautta täynnä, miksi ihmeessä minä joudun kärsimään tällä tavalla? Miksi menetän kaikkein rakkaimpani? Miksi lapseni on vakavasti sairastunut? Miksi ajaudun avioeroon? Miksi en löydä ystävää? Miksi sairastun? Miksi menetän taloudellisen turvani? Nämä ovat kysymyksiä, jotka ovat kovia ja joihin on hyvin vaikea vastata. Samat kysymykset voidaan esittää yleisellä tasolla. Miksi kaikkivaltias ja kaikkia rakastava Jumala sallii sodan ja hävityksen? Miksi kaikkivaltias Jumala sallii luonnonmullistukset ja kulkutaudit? Miksi Jumala ei puutu tuhoon ja turmelukseen, kuolemaan ja kauhuun?
Kysymys kärsimyksestä ja sen sallimisesta on ehkäpä kristinuskon vaikein kysymys. On suuri halu epäillä, josko Jumala ei sittenkään olisi sekä kaikkivaltias että kaikkia rakastava. Pitäisikö meidän valita vain toinen piirre? Entä jos Jumala vaan ei pysty auttamaan, jos hänen voimansa eivät riitä kaikkeen? Tai entäpä, jos Hän on kaikkivaltias, mutta ei sittenkään rakasta ihan kaikkia ja siksi sallii kärsimyksen?
***
Päivän evankeliumissa toistuu kaksi kertaa sana ”kaikki”. Ensiksi fariseusten huolessa ja sitten ylipapin ennustuksessa. Ensimmäinen kerta: ”Jos annamme hänen jatkaa näin, häneen uskovat kohta kaikki.” Ja sitten toinen kerta: ”Jeesus oli kuoleva kansan puolesta, eikä vain sen kansan puolesta, vaan kootakseen yhteen kaikki hajallaan olevat Jumalan lapset.”
Ensimmäinen ”kaikki” liittyi kuvaukseen Jeesuksen toiminnasta ja toinen kuvaukseen Jeesuksen tavoitteista. Tunnustekojen vuoksi ”Häneen uskovat kohta kaikki.” Jeesus kuolee kootakseen ”kaikki hajallaan olevat Jumalan lapset.”
Tuo pieni sana, kaikki, oppineella kielellä sanottuna indefiniittipronomini tai universaalikvanttori, kuvaa jotain joukkoa kokonaisuudessaan. Kaikki tarkoittaa meitä kaikkia. Ihmiskuntaa. Evankeliumin mukaan Jeesuksella on voima vaikuttaa kaikkiin, siis ihan jokaiseen. Hänen tunnustekojensa piirissä ovat kaikki. Toisaalta Jeesuksen tavoitteena on koota kaikki, ei vain joitain, vaan kaikki. Hänen kutsuva hyvä tahtonsa ei siis rajoitu yksittäisiin ihmisiin, vaan koko kansaan – eikä vain johonkin kansaan, vaan kaikkiin kansoihin.
***
Kärsimyksen muodot ja syyt ovat monet, mutta kärsimyksen aiheuttama tuska on sama ja tunnistettava. Kärsimys johtuu joskus heikosta ihmisestä itsestään, joskus taas säälimättömästä ja pahasta lähimmäisestä. Kärsimys voi olla perkeleen työtä tai vaan yleisesti syntiinlangenneen ihmiskunnan piirre ja ominaisuus, joka on täysin riippumatonta meidän valinnoistamme.
Joskus kärsimys kasvattaa ja kehittää. Usein ei lainkaan. Varsinkaan toisen ihmisen kärsimyksestä ei kannata kasvatuksellisia tulkintoja tehdä.
Yksi erityinen piirre kärsimyksessä on. Kärsimyksen keskellä ihminen tulee pieneksi. Kärsivä ihminen muuttuu heikoksi, haavoittuvaiseksi ja hauraaksi. Kärsimyksen keskellä ihminen tyhjentyy omasta voimastaan. Sanonta siitä, että ihmiselle annetaan vastoinkäymisiä vain sen verran, kuin hän jaksaa kantaa, ei pidä paikkaansa. Kunnon kärsimyksen keskellähän me nimenomaisesti emme jaksa kantaa vastoinkäymisiä, vaan murennumme niiden alle, sorrumme ja tyhjennymme.
Kun ihminen tulee pieneksi, Jumala tulee suureksi. Kun ihminen tyhjenee voimistaan, tulee Jumalalle tilaa täytettäväksi. Jumala näyttäytyy ihmiselle usein kärsimyksen kautta.
Vasta kuoleman äärellä puhe iankaikkisesta elämästä tulee merkitykselliseksi. Vasta synnin seurausten keskellä armo tulee tärkeäksi. Vasta menetysten jälkeen syntyy kiitollisuus ja kaipuu siitä, mikä oli aikaisemmin arkipäiväistä ja itsestään selvää.
Mikäli kuolemasta puhutaan vain teoreettisena kysymyksenä, jää myös lupaus taivaasta etäiseksi. Mutta oman kuolemanpelon keskellä kipuillen tai läheisen arkun äärellä kärsien, kaipuu elämän jatkumisesta taivaassa ja toivo jälleennäkemisestä tulee merkitykselliseksi.
Kärsimys ei jalosta. Ei kannata ajatella, että kärsimys tekisi ihmisestä paremman ihmisen. Mutta kärsimys antaa mahdollisuuden ripustautua Jumalaan. Jumala on lähimpänä ihmistä silloin, kun ihminen on suurimpien kärsimystensä keskellä. Jumalan läheisyys ei ole ylös Häneen päin kurkottautumista, vaan Hänen kurkottautumistaan alas, ihmisen rinnalle. Jumala tahtoo meille hyvää, Hänen tahtonsa on hyvä. Kristus kärsii kärsivän kanssa. Emme koskaan tule ymmärtämään kärsimyksen merkitystä, mutta voimme jakaa kärsimyksemme kärsivän Kristuksen kanssa.
Meidän Jumalamme on kärsivä Jumala. Meidän Jumalamme on ristille lyöty. Jeesuksen ihmiskasvoisuus krusifiksilla on muistutus siitä, että meidän kärsivä ruumiimme, henkemme ja sielumme on Jeesukselle henkilökohtaisesti totta ja tuttua.
Jeesus eli meidän elämäämme ja meidän tehtävänämme on yrittää elää Hänen elämäänsä; matkien lahjojen jakamisessa, seuraten kärsimyksen poistamisessa lähimmäisiltä, koska Kristus kärsi koko maailman puolesta.
***
Hyvä Töölön seurakunta, tämä olkoon myös teidän tehtävänne.
Kertokaa Jeesuksen tunnusteoista niin, että kohta kaikki uskovat. Kerätkää erilaiset samaksi katraaksi niin, että kaikki hajallaan olevat Jumalan lapset kootaan yhteen.
Kärsikää lähimmäisten puolesta niin, että heillä olisi helpompaa.
Ja rakkaat seurakuntalaiset,
Kuivatkaa kärsivien kyyneliä. Luvatkaa, että nekin kyyneleet, mitä me emme pysty täällä kuivamaan, kuivataan vielä kerran taivaassa, missä Jumala itse on luvannut kuivata joka ikisen kyyneleen.
Kokoontukaa alttarille, jossa kärsivä Kristus kuulee meidän kärsimyksemme, syntimme ja kuolemamme – Hän ottaa ne kannettavakseen ja Hän lahjoittaa meille vastalahjaksi taivaallisen rauhan, täydellisen vapauden ja iankaikkisen elämän.
Aamen.