Piispa Teemu Laajasalon saarna Haagan seurakunnan kirkkoherra Mari Mattssonin virkaanasettamismessussa 10.9.2023 Huopalahden kirkossa
Muistakaa tämä: joka niukasti kylvää, se niukasti niittää, ja joka runsaasti kylvää, se runsaasti niittää. Kukin antakoon sen mukaan kuin on mielessään päättänyt, ei vastahakoisesti eikä pakosta, sillä iloista antajaa Jumala rakastaa. Hänellä on teille annettavana runsaasti kaikkia lahjoja, niin että teillä on aina kaikki mitä tarvitsette ja voitte tehdä runsaasti kaikkea hyvää. Onhan kirjoitettu:
– Hän jakelee, hän antaa köyhille,
hänen hyvyytensä kestää ikuisesti.
Hän, joka antaa kylväjälle siemenen ja suo ravinnoksi leivän, antaa teillekin siemenen ja moninkertaistaa sen, ja hän sallii teidän hyvyytenne sadon karttua. Te saatte kaikkinaista rikkautta ja voitte osoittaa runsaasti anteliaisuutta. Näin meidän työmme synnyttää kiitollisuutta Jumalaa kohtaan. Tämän palveluksen toimittaminen ei vain täytä pyhien tarpeita, vaan lisäksi se saa yhä useammat kiittämään Jumalaa. Kun te tällä työllänne annatte todistuksen uskostanne, lahjanne saajat ylistävät Jumalaa siitä, että te näin tunnustatte kuuliaisuutenne Kristuksen evankeliumille ja jaatte omastanne anteliaasti heille ja kaikille muillekin. Näin he myös rukoilevat teidän puolestanne ja ikävöivät teitä sen ylenpalttisen armon vuoksi, jota Jumala on osoittanut teille. Kiitos Jumalalle hänen sanomattoman suuresta lahjastaan!
- Kor. 9:6–15
Hyvät Haagan seurakuntalaiset ja kaikki sanankuulijat, rakas kirkkoherra Mari,
tänään on seurakunnan juhlapäivä. Kirkkoherranvaihdos on jännittävä, kuluttava ja joskus raskaskin tapahtuma seurakunnalle, työntekijöille ja myös valittavalle kirkkoherralle. On paljon avoimia kysymyksiä, on loputtomasti hahmottumattomia toiveita ja on hermostuttavaa epätietoisuudessa odottelua. Tänä juhlapäivänä on vihdoin erinomainen syy kirkkovuoden mukaiseen kiitollisuuteen. Juhlamessun myötä valinta saa viimeisen sinettinsä ja uusi alku ensimmäisen lähtölaukauksensa.
Tunnen sinut hyvä kirkkoherra Mari yli kymmenen vuoden ajalta työkaverina. Olet ollut vuosikymmenten ajan sitoutunut yhteen seurakuntaan ja toiminut siellä hyvin erilaisissa tehtävissä ja vastuissa. Minun on tuntemani perusteella hyvin helppo olla iloinen ja kiitollinen Haagan seurakunnan ja koko hiippakunnan puolesta.
Kun itse tuoreena kirkkoherrana hieman yli 10 vuotta sitten tutustuin Kallion seurakuntaan, tein sen kiertelemällä eri piireissä ja jututtamalla rauhassa seurakuntalaisia ja työntekijöitä yksitellen. Tarkoituksenani oli paitsi tutustua seurakuntaväkeen myös ymmärtää, millaisten työkaverien kanssa hommia tulisin tekemään. Seurasin työntekijöiden työtä muun muassa lasten muskareissa, nuorten illoissa, kirkkokuorojen harjoituksissa, diakoniaväen kohtaamisissa, eläkeläisten piireissä ja messuissa.
Löysin viime kesänä pienen muistiinpanopaperin noilta ajoilta, mihin olin kirjoittanut havaintojani. Mari Mattssonin kohdalla luki: lempeä ja kova tekijä. Lempeä ja kova tekijä. Siltä sinä minulle näytit ensimmäisten viikkojen aikana – ja siltä sinä olet näyttänyt koko tämän kymmenen vuoden ajan.
Olet Mari ainutlaatuinen yhdistelmä kokemusta ja kokeilunhalua, vakautta ja vastuullisuutta, rohkeutta ja realismia. Olet tehnyt niin pitkään työtä etulinjassa, että mikään seurakunnan arjessa tapahtuva ei tule sinulle yllätyksenä.
Lempeä ja kova tekijä. Kohtaat ja teet, sitä se tarkoittaa. Muistan monet kerrat Kalliossa ihastelleeni kykyäsi kohdata kaikenlaiset ihmiset aidolla ilolla ja isolla palveluhalulla. Puhut hymyillen lapsille heidän silmiensä tasolla, kestät ja tykkäät toimia ronskienkin nuorten kanssa, otat vanhuksia kädestä kiinni, kuuntelet, keskityt ja katsot silmiin. Kohtaamisten lisäksi olet kova tekemään. En muista, että olisit koskaan päästänyt itseäsi helpolla ja jättänyt töitä tekemättä.
***
Tämän sunnuntain lukukappaleessa, toisessa kirjeessä korinttilaisille, luvataan etulinjan seurakuntatyöhön paljon. Paavalin ihmeelliset sanat lupaavat lempeille ja koville tekijöille todella paljon: ”Teillä on aina kaikki mitä tarvitsette ja voitte tehdä runsaasti kaikkea hyvää.” ”Teillä on aina kaikki mitä tarvitsette ja voitte tehdä runsaasti kaikkea hyvää.” Paavalin näkökulma on yllättävä seurakunnan johtamisen, arjen ja todellisuuden kannalta. Seurakuntayhtymän kehysbudjetin kanssa taistellessa tai työntekijöiden ja seurakuntalaisten erilaisiin toiveisiin vastatessa, ei kirkkoherralla välttämättä ole se tunne, että ”teillä on aina kaikki mitä tarvitsette”. Erilaisten toiveiden ja kaipausten kaivo on pohjaton ja loputon. Tuntuu, että mikään ei riitä ja vähästäkin pitää säästää.
Erilaiset resurssikysymykset voivat vahingossa antaa oikeutuksen tekosyille olla tekemättä mitään. On helppo sanoa ”jos” ja ”sitten kun”. Seurakuntamme olisi houkuttelevampi, jos meillä olisi enemmän rahaa. Seurakuntamme pystyy moneen sitten, kun tämä tai tuo asia toteutuu. Paavali ei kuitenkaan sano, että teillä on joskus jotain, mitä tarvitsette. Hän sanoo, että teillä on aina kaikki mitä tarvitsette. Aina ja kaikki.
Paavalin kaunis lupaus on itse asiassa vaikea vaatimus. Korintti oli Paavalin aikana suuri satamakaupunki, jossa oli nuori, pieni ja kasvava kristillinen seurakunta. Haagan seurakunnan jäsenprosentti on noin 50, kun Korintin seurakunnan jäsenprosentti oli Paavalin aikana lähellä nollaa. Ihmiset kokoontuivat kodeissa ja henkilöstöä ei ollut. Seurakunnan voimavarat olivat kovin erilaiset kuin Suomen evankelis-luterilaisella kirkolla 2020-luvulla, mutta silti Paavalin mielestä riittävät. Seurakunnan tuli olla kiitollinen siitä, mitä sillä oli eikä pysähtyä haikailemaan sitä, mitä sillä ei ollut.
Paavalin sanat ovat rohkeat ja rehvakkaat. Koska seurakunnalla on aina kaikki, mitä se tarvitsee, tulee seurakunnan tehdä runsaasti kaikkea hyvää. Paavali asettaa seurakunnan tekemiselle tasovaatimuksen. Ei pidä tehdä runsaasti kaikkea, vaan runsaasti kaikkea hyvää. Siitä, mikä on hyvää, voi olla yhtä monta mielipidettä, kuin työyhteisössä on henkilöstöä tai seurakunnassa jäseniä, mutta kirkkoherralla on vastuu, joka lopulta asettaa mittarin seurakunnan työn hyvyydelle. Se on paljon vaadittu. Siitä kirkkoherran tulee myös vastata Jumalan ja ihmisten edessä kuten viranhoitomääräyksestä kuulimme.
Haagan seurakunnassa tehdään ja tapahtuu runsaasti hyvää. Teillä on muskareita, ruokailuja, sählyvuoro ja rukoushetkiä. Seurakunnassa on eloa ja elämää. Paavalin sanat haastavat kuitenkin meitä kaikkia laittamaan resurssit mittasuhteisiin. Voisivatko seurakuntalaiset, luottamushenkilöt ja työntekijät tehdä yhdessä vielä enemmän? Mikä hyvä jää huomaamatta ja minkälainen nälkä näkemättä? Haaga on niitä kaupunginosia, joissa esimerkiksi yksinasuvia ikäihmisiä asuu Helsingissä eniten. Kuka jää vielä kutsumatta ja kuulematta?
Paavali ei sanonut pienelle Korintin seurakunnalle, että tehkää niin paljon kuin jaksatte tai pystytte. Hän sanoi, että tehkää runsaasti. Hän ei sanonut, että ymmärrän työhyvinvoinnilliset ja kiinteistörasitteiden tuomat haasteet toiminnalle. Hän ei sanonut, että ymmärrän seurakuntalaisten erilaisten harrastusten ja vapaa-ajan vieton tuomat aikatauluhaasteet. Hän sanoi, että tehkää runsaasti kaikkea. Paavali ei sanonut, että seurakuntayhtymän päätöksenteon mukainen kirkollisverojen rahanjakomalli supistuvassa taloudessa ja kasvavan inflaation aika asettavat esteitä diakonisten muotojen toteutumiselle seurakunnassa, vaan hän kehotti tekemään runsaasti kaikkea hyvää. ”Teillä on aina kaikki mitä tarvitsette ja voitte tehdä runsaasti kaikkea hyvää.” Nopeasti Paavalin sanat alkavat kuulostaa rohkaisun sijaan kohtuuttomalta, armottomalta ja säälimättömältä vaatimukselta.
***
Kun Paavalin lupaus alkaa tuntua vakavalta ja lamaannuttavalta vaatimukselta on hyvä muistuttaa itselle, mistä lupauksessa on kysymys. Paavali kyllä toteaa ”Teillä on aina kaikki mitä tarvitsette ja voitte tehdä runsaasti kaikkea hyvää.” Mutta sitä ennen tulee koko raamatunkohdan tärkein lause. ”Hänellä on teille annettavana runsaasti kaikkia lahjoja, niin että teillä on aina kaikki mitä tarvitsette ja voitte tehdä runsaasti kaikkea hyvää.”Hänellä on teille annettavana. Jumala itse on Hän, joka antaa. Meillä ei ole mitään annettavaa, ei mitään tehtävissä eikä rakastettavissa ilman Häntä. Hän on se, joka antaa kaiken mitä tarvitsemme ja Hänessä me voimme tehdä ja jakaa runsaasti kaikkea hyvää lähimmäisillemme. Itseltämme emme saa tarvitsemaamme, omin voimin emme voi kovinkaan runsaasti hyvää tehdä.
Kaikki hyvä lähtee alttarilta. Koko kirkon hyvä työ lähtee alttarilta. Kirkon herra ei ole kirkkoherra, vaan Kristus itse. Jumala lahjoittaa Kristuksessa meille voiman ja välineet. Seurakunnan arjessa, kovien paineiden ja arjen kiireiden alla juuri tämä saattaa joskus unohtua. Yritämme itseksemme. Ponnistelemme yksin. Silloin sorrumme ajattelemaan, että tämä on vain meistä kiinni. Päädymme ajattelemaan, että tämä kirkon työ on meidän asiamme.
Jos me teemme itseksemme ilman Kristuksen meille lahjoittamaa voimaa ja vanhurskautta, emme saa mitään aikaiseksi. Keskitymme vääriin asioihin, puuhastelemme tämän maailman kysymysten kanssa ja unohdamme Jumalan lupaukset meille. Väsymme ja menetämme pian itsekin toivomme.
Sen sijaan Kristuksen kanssa mikään ei ole mahdotonta. Hänen varassaan toimiessamme toimimme myös Hänen voimassaan. Silloin taivaskaan ei ole rajana.
Muista Mari olla lempeä ja kova tekijä. Lempeä niin, että näet armollisesti pienet, onnettomat ja heikot. Kova niin, että et luovuta, valita etkä pelästy. Tekijä niin, että ilolla otat vastuun tämän seurakuntasi hoidosta, kasvusta ja puolustamisesta.
Ja muista hyvä Mari luottaa siihen, että teet työtäsi Taivaan Isän asialla, suojeluksessa ja kädellä. Silloin et vaikeuksien keskellä vaadi itseltäsi liikaa ja toisaalta silloin onnistumisten ilossa osoitat kiitollisuutesi sinne, minne se kuuluu.
Jumala siunatkoon Mari sinua ja koko perhettäsi ja Jumala siunatkoon tätä Haagan seurakuntaa tänä juhlapäivänä.
Aamen.