Piispa Teemu Laajasalon saarna Askolan-Pukkilan seurakunnan kirkkoherran Hannu Pöntisen ja kappalainen Mervi Rosnellin virkaanasettamismessussa 19.1.2025 Askolan kirkossa
Jeesus sanoi:
”Minun ruokani on se, että täytän lähettäjäni tahdon ja vien hänen työnsä päätökseen. Te sanotte: ’Neljä kuuta kylvöstä korjuuseen.’ Minä sanon: Katsokaa tuonne! Vainio on jo vaalennut, vilja on kypsä korjattavaksi. Sadonkorjaaja saa palkkansa jo nyt, hän kokoaa satoa iankaikkiseen elämään, ja kylväjä saa iloita yhdessä korjaajan kanssa. Tässä pitää paikkansa sanonta: ’Toinen kylvää, toinen korjaa.’ Minä olen lähettänyt teidät korjaamaan satoa, josta ette ole nähneet vaivaa. Toiset ovat tehneet työn, mutta te pääsette korjaamaan heidän vaivannäkönsä hedelmät.”
Joh. 4:34–38
Rakkaat seurakuntalaiset, hyvät juhlapäivän viettäjät, hyvät kirkkoherra Hannu ja kappalainen Mervi,
tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun pukkilalaisilla ja askolalaisilla on yksi yhteinen kirkkoherra. Yhteisen seurakunnan historian voi nähdä juontavan lähes 400 vuoden taakse, aina 1600-luvulle asti. Toukokuun 15. päivä vuonna 1639 nimitettiin Porvoon pitäjästä erotettujen kahden uuden kirkkoherrakunnan, Askolan ja Pukkilan, yhteiseksi kirkkoherraksi Sigfridus Erici. Kun tänään olemme asettamassa Askolalle ja Pukkilalle yhteistä kirkkoherraa, palaamme siis aivan tämän seurakunnan juurille.
Askolan ja Pukkilan ensimmäinen yhteinen kirkkoherra toimi kylläkin virassaan hyvien lyhyen ajan, noin vuoden. Syynä oli tuomiokapitulin merkintöjen mukaan se, että kirkkoherra oli ”levoton mies virassaan ja elämässään”.
Vanhojen muisteleminen sopii oikein hyvin tähän pyhään, ei pelkästään uuden seurakunnan juhlapäivän kunniaksi, vaan myös sen vuoksi, että tänään vietämme Pyhän Henrikin muistopäivää. Muistopäivä antaa puitteet vanhojen muistelulle, mutta myös sen tunnistamiselle, miten mennyt näkyy ja elää aina myös tässä ajassa. Mikään aika ei ole irrallaan, vaan kaikki uusi rakentuu jo valmiin päälle.
***
Yli kaksikymmentä vuotta sitten olin aloittanut työn eräässä seurakunnassa. Näin jälkeenpäin pohtien täytyy sanoa, että olin tuolloin monella tavalla täynnä innostusta, mutta myös varmasti itseäni. Minulla oli paljon ajatuksia kirkon kehittämisestä ja kasapäin hankkeita, joita halusin toteuttaa. Luulot oman osaamisen suhteen olivat suuret.
Olin lukenut, että kirkon sakastiin on piilotettu latinankielinen lause. En tiennyt, mikä lause oli enkä sitä, missä se lause oli. Muistan, kuinka kollegani kanssa innokkaasti etsimme tuota lausetta. Uteliaisuudella on ihmeellinen voima. Pohdimme usein, missä tuo lause voisi olla ja mitä siinä ehkä sanottaisiin. Ajattelimme, että ehkä tuo lause voisi olla joku erityinen merkki meille. Lopulta se löytyi yhden seinälle ripustetun juhlamitalin takaa. Lause oli äsken kuullun evankeliumin viimeinen jae.
”Minä olen lähettänyt teidät korjaamaan satoa, josta ette ole nähneet vaivaa. Toiset ovat tehneet työn, mutta te pääsette korjaamaan heidän vaivannäkönsä hedelmät.”
Tuo lause pysäytti ja laittoi omat suuret suunnitelmamme mittasuhteeseen. Siitä tuli aivan erityisen tärkeä lause minulle.
***
Tuossa jakeessa on kolme lupausta: 1. ”Minä olen lähettänyt teidät”, 2. ”Toiset ovat tehneet työn” ja 3. ”Te pääsette korjaamaan heidän vaivannäkönsä hedelmät”.
Rakkaat seurakuntalaiset, puhun näistä kolmesta lupauksesta lyhyesti.
Aloitetaan lupauksesta ”Minä olen lähettänyt teidät”. Kirkon olemassaolon oikeutus on tässä; olemmeko työssämme Jeesuksen asialla? ”Minä olen lähettänyt teidät”. On selvää, että Jeesuksen asialla oleminen ei tyhjenny yhdenkään papin tulkintaan Jeesuksesta, me voimme olla erimielisiä Lähettäjän sanojen tulkinnoista ja silti saman tahtoisia tulkintojemme perustelemisesta Lähettäjällä ja Hänen omalla ilmoituksellaan.
Kirkon tehtävä on kertoa Kristuksesta, koska Hän itse on lähettänyt meidät tähän työhönsä.
***
Jeesuksen toinen lupaus kuuluu meille: ”Toiset ovat tehneet työn”. On tärkeää muistaa, että Jeesuksen sanoman leviäminen ei ole koskaan riippuvaista yhdestä yksittäisestä sanankylväjästä, vaan nämä saavat aina kerätä satoa, joka on jo ennen heitä kylvetty. Historia on lahja, joka auttaa meitä näkemään sen, että me emme ole yksinyrittäjiä. Historia antaa meille myös mahdollisuuden nöyryyteen, koska huomaamme, että monet hyvät hankkeet ovat jo ennen meitä keksittyjä ja toteutettuja. Meidän onnistuneiden hankkeidemme syyt ovat aiempien sukupolvien ponnisteluissa. Mutta historia on ennen kaikkea turva, joka antaa meille rohkeutta katsoa eteenpäin ja ryhtyä sanoista tekoihin.
***
Kolmas Jeesuksen lupaus päivän evankeliumissa sanoo: ”Te pääsette korjaamaan heidän vaivannäkönsä hedelmät”. Nämä sanat voisi tulkita moitteeksi. Joku voisi ajatella, että Jeesus tässä haukkuu uusia sukupolvia ja vastuunkantajia tekemättömyydestä tai vastuuttomuudesta. Mutta juuri siitä ei ole kysymys.
Jeesus ei esitä näitä sanoja Raamatussa kielteisesti. Hän esittää ne myönteisesti. Jeesuksen sanoissa tämä lause on lupaus. Jeesuksen sanoissa tämä lause on lahja. Se on lahja ja lupaus liittyen meidän taakkamme keveyteen Kristuksen kirkon työntekijöinä. Se on lahja ja lupaus siitä, että me saamme rakentaa edellisten kausien ja ponnistelujen päälle, saamme jatkaa sitä, mitä muut kirkon vastuunkantajat ovat ennen meitä aloittaneet ja tehneet. Mutta ennen kaikkea se on lahja ja lupaus siitä, että Kristus itse on tehnyt työn meidän puolestamme. Hän itse on kantanut meidän vajavaisuutemme, syntimme ja kurjuutemme – ja Hän itse on kuolemallaan avannut meille iankaikkisen elämän ja taivaan riemun.
***
Tänään asetamme virkaan kaksi kokenutta Kristuksen kirkon rakentajaa. Sinä, Hannu, olet toiminut kirkon eri johtotehtävissä kaikilla tasoilla. Mervi, sinä olet kokenut pappi, joka on johtanut Askolan seurakuntaa ja tunnet tämän kylän väen hyvin. Uusi seurakunta saa teistä kokeneet ja tutut Kristuksen kirkon palvelijat.
***
Rakkaat Hannu ja Mervi, hyvät uuden Askolan-Pukkilan seurakunnan työntekijät, luottamushenkilöt ja jäsenet,
lähtekää hyvällä, iloisella, nöyrällä ja rohkealla mielellä tehtäviinne. Lähtekää tukemaan horjuvia, lähtekää löytämään syrjäytettyjä, lähtekää nostamaan kompastuneita, lähtekää puolustamaan oikeudenmukaisuutta; lähtekää julistamaan armoa armottomuuden keskelle, lähtekää tuomaan toivoa toivottomuuden keskelle ja lähtekää kertomaan Kristuksesta heille, jotka eivät Kristusta vielä tunne.
Kun lähdette, muistakaa, että ette joudu lähtemään yksin, vaan Jumalan itsensä lähettämänä. Kun työskentelette, muistakaa, että ennen teitä on työskennelty paljon, te olette osana lukemattomien lenkkien ketjua, joka alkaa Kristuksesta ja päättyy vielä kerran Kristukseen. Ja työn ilojen ja surujen keskellä, hyvien ja huonojen päivien aikana, muistakaa, että Jeesus itse on antanut lupauksen siitä, että Hän on teidän kanssanne.
Te teette Hänen työtänsä ja Hän itse kantaa teitä työntekijöitänsä; kantaa vajavaisuutenne, virheenne ja vaikeutenne – ja kantaa teidät juhlapöydän iloon ja riemuitsee kanssanne sadonkorjuun pidoissa.
Aamen.