Piispa Teemu Laajasalon saarna 10.3.2019 Huopalahden kirkossa kirkkoherra Heikki Nenosen virkaanasettamismessussa.
Matt. 4: 1-11
Sitten Henki vei Jeesuksen autiomaahan Paholaisen kiusattavaksi. Kun Jeesus oli paastonnut neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, hänen vihdoin tuli nälkä. Silloin kiusaaja tuli hänen luokseen ja sanoi hänelle: ”Jos kerran olet Jumalan Poika, niin käske näiden kivien muuttua leiviksi.” Mutta Jeesus vastasi: ”On kirjoitettu: ’Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.’”
Sitten Paholainen vei Jeesuksen pyhään kaupunkiin ja asetti hänet temppelimuurin harjalle. Hän sanoi Jeesukselle: ”Jos kerran olet Jumalan Poika, niin heittäydy alas. Onhan kirjoitettu: ’Hän antaa enkeleilleen käskyn. He kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen.’” Jeesus vastasi hänelle: ”On myös kirjoitettu: ’Älä kiusaa Herraa, Jumalaasi.’”
Vielä Paholainen vei Jeesuksen hyvin korkealle vuorelle, näytti hänelle maailman kaikki valtakunnat ja niiden loiston ja sanoi: ”Kaiken tämän minä annan sinulle, jos polvistut eteeni ja kumarrat minua.” Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Mene pois, Saatana! On kirjoitettu: ’Herraa, Jumalaasi, sinun tulee kunnioittaa ja ainoastaan häntä palvella.’”
Silloin Paholainen jätti Jeesuksen rauhaan, ja hänen luokseen tuli enkeleitä, jotka palvelivat häntä.
Ei saa kiusata pikkusiskoa! Lopettakaa heti Pekan kiusaaminen! Kun sanon nämä kaksi käskylausetta, kuulijalle piirtyy nopeasti kuva jostain tilanteesta. Ei saa kiusata pikkusiskoa! Lopettakaa heti Pekan kiusaaminen! Luultavimmin useimmille meistä tulee mieleen äiti tai isä, joka kieltää isompaa sisarusta kiusaamasta 5-vuotiasta pikkusiskoa. Tai opettaja, joka kieltää 10-vuotiaiden poikaporukkaa kiusaamasta samanikäistä Pekkaa.
Kiusaamisessa on sanana jotain lapsellista. Ja samalla me kaikki tiedämme, että edelliset käskylauseet voisi sanoa monelle aikuisellekin. Sana kiusaaminen jotenkin kalskahtaa lapselliselta, pikkumaiselta kenties vähäiseltäkin.
Juuri tästä syystä joidenkin asiantuntijoiden mukaan niin lasten kuin aikuistenkin harjoittamasta kiusaamisesta pitäisi käyttää jotain muuta sanaa kuin kiusaamista – ehkä henkistä väkivaltaa.
Sanoilla kiusaus ja kiusaaminen on sisällöllinen yhteys: päältäpäin lapsellinen kiusoittelu voi olla todellisuudessa säälimätöntä henkistä väkivaltaa, joka tuhoaa arkipäivän elämän edellytykset, johtaa ilon häviämiseen ja tulevaisuuden toivon menettämiseen.
Vastaavasti pintatasolla pikkuiselta tuntuva kiusaus voi johtaa valintoihin, jotka tuhoavat ihmisen ja hänen perheensä.
***
Kiusauksen yhteydessä puhutaan usein heikkotahtoisuudesta. Siitä, kuinka ihminen kyllä tietää, mikä on hyvää, totta, oikeaa ja kaunista, mutta silti ei siihen pysty.
Ihminen elää jatkuvien kiusausten keskellä. Ihminen elää ajassa, jota ympäröi kiusaukset. Koko mainonta perustuu kiusauksien herättämiseen. Mainonnalla vietellään, houkutellaan ja koetellaan kovaa ja paljon. Ihmisen rahoille on kysyntää.
Mainosmiehen aiheuttaman kiusauksen näkeminen varsinaisena kiusauksena on kuitenkin perimmäisen kiusauksen väärinymmärtämistä. Perimmäinen kiusaus on sitä kun persoonallinen paha kiusaa. Sen aiheuttaman koettelemuksen vuoksi me Herran rukouksessakin sanomme ”äläkä saata meitä kiusaukseen”.
Ihminen ei koskaan voi poistaa kiusauksia. Kiusauksen tunteminen ja kiusaukseen lankeaminen ovat kaksi eri asiaa. Kiusauksen tunteminen on hyvä asia. Kiusaus on moraalin tunnusmerkki. Kun kiusausta ei tunnu, on ihminen joko täydellinen kuin Jumala tai synnistä paatunut. Kiusauksen tuntemisen hetkellä ihminen tuntee kerrankin selkeästi, mikä on oikein ja mikä väärin. Kysymys kuuluukin, onko hänellä sillä hetkellä voimaa toimia niin kuin hän tietää oikein olevan. Vai lankeaako hän kiusaukseen.
Meidän tekee mieli kysyä, miksi Jumala sallii kiusauksen. Miksi Henki vie Jeesuksen autiomaahan perkeleen kiusattavaksi? Jumala ei kiusaa ketään, mutta antaa ihmisen joskus joutua kiusaukseen, jotta tämä joutuisi koetuksessa miettimään, kenen varaan elämänsä antaa. Kiusaukset palautuvat perimmältään ensimmäiseen kiusaukseen, siihen, että ihminen halusi tulla Jumalaksi ja maistoi väärän puun hedelmää.
Syntiinlankeemuksessa kiusaus näytteli keskeistä asemaa, kiusaus sen ainoan asian saavuttamiseen, mitä ei ole. Kurkottaminen aidan toiselle puolelle, vihreämmän ruohon luokse.
***
Kun Raamattu puhuu Jeesuksen kiusauksesta aavikolla on perusteltua olettaa, että kiusaus tuntui Jeesuksestakin nimenomaisesti kiusaukselta sanan pahimmassa merkityksessä. Jeesuksellekin tuli pitkän paaston jälkeen Raamatun mukaan vihdoin nälkä. Paholainen tuli kiusaamaan heikolla hetkellä. Jeesuksen ylväys täydellisenä ihmisenä karisi ja Jeesuksen teki mieli sitä kaikkea, millä kiusaaja kiusasi. Ehkä hänen teki mieli leipää. Ehkä hänen teki mieli näpäyttää Paholaista hyppäämällä temppelimuurin harjalta enkelien käsille.
Paholainen väittelee Jeesuksen kanssa käyttämällä Raamattua hyväkseen. Kiusaaja kiusaa Jumalan poikaa Jumalan omalla sanalla. Kyllä se niin on, että Kiusaaja on ovelista ovelin. Kiusaaja keksii aina räätälöidysti kullekin sopivat keinot. Kiusaus tapahtuu silloin kun ihminen on heikoimmillaan. Jeesus oli paastonnut 40 päivää ja 40 yötä kun kiusaaja ilmestyi.
Evankeliumissa Paholaisen kaikkia kiusauksia yhdistää Jumalan sysääminen syrjään. Hän vetoaa Jeesukseen leivän, voiman ja vallan kautta. Tämä onkin yksi kiusauksen olennaisimmista puolista: harvoin synti on ilmiselvästi pahaa. Pikemminkin kiusaus on kuin susi lammasten vaatteissa: se lupaa onnea, mutta tarjoaakin lopulta onnettomuutta. Se näyttää hyvältä ja houkuttelevalta, mutta paljastuu mädäksi ja vahingolliseksi.
Koska Jeesusta on koeteltu, hän ymmärtää myös ihmisen kiusaukset. Liian usein kirkko koetaan etäisenä, tekopyhänä tai elämälle vieraana. Mutta, hyvät ystävät, ajatelkaa päivän epistolan lohdutusta: ”Meidän ylipappimmehan jos kukaan kykenee ymmärtämään vajavuuksiamme, sillä häntä on koeteltu kaikessa samalla tavoin kuin meitäkin koetellaan.”
Kolmiyhteinen Jumala, Kaikkivaltias ja Kaikkihyvä on nimenomaisesti kiusauksiin langenneiden ihmisten Jumala.
Kiusaaja on syyttäjä ja syyllistäjä. Ei siis pelkästään kiusaaja joka houkuttelee tekoihin ja tekemättä jättämisiin vaan myös nimenomaisesti kiusaaja, joka syyllistää teoista ja tekemättä jättämisistä. Kiusaaja siis yrittää kieltää kristityltä armon. Armon, joka itsessään nimenomaisesti on kohdistettu kiusatuille ja kiusauksiin langenneille ja yhä uudestaan lankeaville.
Tämän kaiken kiusaaja yrittää estää supsuttelemalla korvaan armon mahdottomuudesta kohdallasi ja syyllistämällä lankeemuksista. Kiusaaja yrittää kieltää Kristuksen armon. Tässä tekohurskaassa maailmassa ja ulkokultaisessa paastossa tämä syyllistävä kiusaus voi olla monelle kristitylle pahin kiusaus.
***
Paastonaikana meille esitetään paljon vaatimuksia, pitäisi elää ekologisemmin, pitäisi elää eettisemmin ehkä jonkun mielestä pitäisi elää esteettisemminkin. Kuinka osaisimme kunnioittaa luontoa ja kierrättää paremmin? Kuinka ottaisimme lähimmäisen paremmin huomioon?
Kirkon tehtävä on varmasti muuttaa maailmaa, mutta ennen kaikkea kirkon tehtävä on muuttaa sydämiä saattamalla ihmisiä rakastavan ja pelastavan Jumalan yhteyteen. Rakastettuna on helpompi rakastaa, pelastettu haluaa pelastaa myös muita, suojaa saanut haluaa antaa sitä toisille, myötätuntoa osakseen saanut ei tahdo omankaan sydämensä muuttuvan kiveksi.
Paastonajassa on jotain, mikä saa meidät hirveän mielellään katsomaan itseemme. Ja juuri paastonaikana meidän pitäisi katsoa Jumalaan. Meidän tehtävämme ei ole keskittyä omaan kärsimykseemme, vaan meidän tehtävämme on keskittyä Kristuksen kärsimykseen.
Paholainen yrittää saada meitä pelastamaan itse itsemme.
Suurin kiusaus on että me muutamme evankeliumin etiikaksi, että me muutamme armon ansioiksi, että me muutamme vapautuksen vaatimuksiksi.
Jeesus Kristus ristiinnaulittiin ja nousi haudasta taivaaseen huonojen, epäonnistuneiden, vaatimuksiin kykenemättömien ihmisten vuoksi
Ja juuri tässä on kristinuskon ihme.
Paaston jälkeen koittaa pääsiäinen. Vastaavasti jokaisen kiusaukseen langenneen edessä hohtaa armo. Ja kun täältä joskus siirrytään taivaan kotiin, jäävät kiusauksetkin taakse. Ja juuri tästä me saamme ennakkoa jo käymällä ehtoollisella.
Hyvä kirkkoherra Heikki. Sinut on valittu suureen tehtävään, paljon vartijaksi. Hyvä kirkkoherra voi saada seurakunnan kukoistamaan ja huono kirkkoherra voi saada seurakunnan lakaistumaan. Sinun tehtäväsi on tässä Haagan seurakunnassa käyttää Jumalalta saamiasi monia ainutlaatuisia lahjojasi ja julistaa evankeliumia niin, että Kristuksen rakastavat kasvot voisivat näkyä jokaiselle seurakunnan alueella asuvalle kirkkaasti. Sinun tehtäväsi on johtaa niin, että työntekijät ja luottamushenkilöt voisivat yhdessä rakentaa tästä seurakunnasta paikan, joka vaalivideosi lupauksien mukaisesti on matalan kynnyksen, avoimien ovien ja jatkuvan hartauden mahdollisuuden paikka. Jumala antakoon sinulle Heikki tähän voimaa ja siunatkoon sinua ja koko perhettäsi.