Piispa Teemu Laajasalon saarna arabiankielisessä konfirmaatiomessussa 18.9.2022 Kulosaaren kirkossa

Matkallaan kohti Jerusalemia Jeesus kulki Samarian ja Galilean rajaseudulla. Kun hän oli tulossa erääseen kylään, häntä vastaan tuli kymmenen spitaalista miestä. Nämä pysähtyivät matkan päähän ja huusivat: ”Jeesus, opettaja, armahda meitä!” Nähdessään miehet Jeesus sanoi heille: ”Menkää näyttämään itsenne papeille.” Mennessään he puhdistuivat. Huomattuaan parantuneensa yksi heistä kääntyi takaisin. Hän ylisti Jumalaa suureen ääneen, lankesi maahan Jeesuksen jalkojen juureen ja kiitti häntä. Tämä mies oli samarialainen. Jeesus kysyi: ”Eivätkö kaikki kymmenen puhdistuneet? Missä ne yhdeksän muuta ovat? Tämä muukalainenko on heistä ainoa, joka palasi ylistämään Jumalaa?” Ja hän sanoi miehelle: ”Nouse ja mene. Uskosi on pelastanut sinut.”

Luuk. 17:11–19

 

Hyvä seurakunta, rakkaat arabiankieliset ystävät, hyvät konfirmoidut uudet seurakunnan jäsenet,

on ilo nähdä teitä! Olen rukoillut teidän ja tämän työnne puolesta usein. Kiitos, että kutsuitte minut mukaan messuunne. On ilo nähdä seurakunta, jossa ihmiset tuntevat toisensa, viettävät aikaa toistensa kanssa ja kantavat toistensa huolia. Ja huolista puheenollen – tiedän, että tässä kirkkosalissa on monia, joiden elämässä on paljon huolia. Huolia, jotka painavat oman elämän historiassa, huolia, jotka painavat oman elämän tulevaisuudessa ja huolia, jotka painavat oman elämän arjessa – tänään. Olkoon tämä messu paikka, jossa voimme antaa huolemme Kristuksen kannettaviksi. Annetaan suuren Jumalan ottaa meidän kaikki huolemme kannettavakseen.

***

Jumala haluaa meille ihmisille hyvää. Me tiedämme, että Hän haluaa auttaa meitä ja kantaa huoliamme. Me tiedämme, että tämä johtuu siitä, että Hän rakastaa meitä ihmisiä.

Tämän sunnuntain evankeliumissa Jeesus osoittaa rakkauttaan ihmistä kohtaan kolmella eri tavalla. Hän rakastaa ihmistä näkemällä, nostamalla ja armahtamalla. Päivän evankeliumi siis kertoo Jumalan kolmenlaisesta tavasta rakastaa ihmistä. Jumala näkee. Jumala nostaa. Ja Jumala armahtaa.

***

Jeesus rakastaa meitä näkemällä meidät. Jeesusta vastaan tuli kymmenen spitaalista miestä. Miehet huusivat Jeesukselle: ”Jeesus, opettaja, armahda meitä.” Kun vastaan tulee kulkutautia sairastavia ihmisiä, voisi kuvitella, että kulkijalla olisi halu katsoa pois, kääntää päänsä ja kulkea ohi.

Jeesus näkee kauemmas pysähtyneet miehet ja kuuntelee heitä. Hän näkee heidän hätänsä. Hän kuulee heidän anomuksensa. Näillä kymmenellä miehellä oli seuraa vain toisistaan. Spitaalin pelottelemina olivat muut ihmiset kaikonneet heidän ympäriltään. Ennen Jeesusta monet olivat katsoneet näiden miesten spitaalin runtelemaa olomuotoa ja kääntäneet katseensa muualle.

Epätoivon hetkinämme, voimme luottaa siihen, että meillä on Jumala, joka näkee hätämme, vaikka kukaan muu ei sitä näkisi tai vaikka kukaan muu ei sitä ainakaan haluaisi katsoa. Jeesus pysähtyy. Jeesus ymmärtää. Jeesus tunnistaa. Hän osoittaa rakkautensa meitä kohtaan näkemällä meidät.

***

Jeesus rakastaa paitsi näkemällä myös nostamalla. Tällä en tarkoita elämän vaikeuksien vuoksi kaatuneiden tai kompastuneiden pystyyn nostamista; sitäkin Jeesus tietenkin tekee. Koko ajan. Tarkoitan nostamisella sitä, että osana rakkauttaan Jeesus nostaa muiden väheksymiä ihmisiä esikuvaksemme. Hän nostaa syrjittyjä sankareiksi. Hän nostaa laidoilla olevia keskiöön. Raamattu on täynnä esimerkkejä, joissa Jeesus nostaa väheksytyn ihmisten esikuvaksi kaikille muille, erityisesti omasta erinomaisuudestaan varmoille.

Viime pyhän evankeliumissa Jeesus nosti esimerkiksi ja esikuvaksi samarialaisen, kun evankeliumitekstinä oli laupias samarialainen. Samoin tapahtuu tämän sunnuntain evankeliumissa. Päivän evankeliumissa kymmenen spitaalista miestä parantui, mutta vain yksi heistä palasi kiittämään Jeesusta. Parantuneista vain muukalainen, samarialainen, palaa kiittämään Jumalaa. Esimerkiksi nostetaan samarialainen, henkilö, jota taustansa puolesta pidettiin eri tavoin epäilyttävänä ja tavoiltaan huonompana.

Jeesus halusi puheillaan ojentaa niitä ihmisiä, jotka pitävät itseään muita parempina. Hän torjui heidän omavanhurskaan asenteensa, siis sen asenteen, jossa ollaan itse niin pyhiä, että enää ei edes tarvita Jumalaa. Mutta Jeesus halusi erityisesti myös murtaa etnisyyden, varallisuuden tai muut ihmisten toisilleen asettamat raja-aidat. Ei ole meitä ja heitä, vaan olemme kaikki yhdessä hyvän Jumalan lapsia, samaa perheväkeä. Kiitollisuutta parannuksesta ei osoittanut hyvämaineinen kulkutaudin kantaja, vaan nimenomaisesti kaksinkertaisesti syrjitty – ihminen, joka oli sekä spitaalinen että samarialainen. Jeesus osoittaa rakkautensa ihmistä kohtaan nostamalla heikkoja ja syrjittyjä.

***

Hyvät seurakuntalaiset, rakkaat ystävät,

Jeesus siis rakastaa meitä näkemällä ja nostamalla. Kolmanneksi ja kaikkein tärkeimmin, Jeesus rakastaa meitä osoittamalla armoa. Päivän evankeliumissa Jeesus paransi miehet jo ennen kuin he olivat kiittäneet. Mutta Hän ei myöskään ottanut parantuneilta heidän uutta terveyttään pois, vaikka nämä eivät osoittaneetkaan kiitollisuutta. Jeesus ei sano heille: te ette kiittäneet, en minäkään halua teitä parantaa. Ei. Jeesus vastaa spitaalisten Herra armahda -huutoon rakkaudella, parantamalla kaikki sairaat. Lisäksi Jeesus vastaa parannettujen kiittämättömyyteen osoittamalla armoa. Armahtalla ne, jotka eivät viitsi, huomaa tai osaa kiittää.

Emmekö mekin usein toimi niin kuin yhdeksän parannettua? Olemme ensin huolissamme ja huudamme Herraa avuksi. Mutta ilon tai onnistumisten aikoina, parantumisten tai pelastumisten hetkillä huutomme on paljon hiljaisempi – emme kiitä Jumalaa, vaan olemme saavutuksistamme ylpeitä, hyvästä tuuristamme iloisia tai uusista mahdollisuuksista helpottuneita.

Jumalan rakkaus on armahtavaa rakkautta. Hänen tahtonsa on meitä kohtaan hyvä, riippumatta meidän tahdostamme. Vaikka olisimme kiittämättömiä, ei Jumala silti jätä meitä siunaustansa vaille. Vaikka kääntyisimme poispäin avun saatuamme, Hän seuraa meitä silti. Vaikka näkisimme onnistumisemme omana ansionamme, Hän ei jätä meitä. Kristus tahtoo meille hyvää, vaikka emme kaikkea sitä hyvää itse edes ymmärtäisikään ja osaisi arvostaa. Tätä on Jumalan armo meitä kohtaan. Se on rakkautta, jota emme ole itse ansainneet. Se on lahjaa taivaasta. Se on lahjaa, jota voimme omalla armeliaisuudellamme lähimmäisiämme kohtaan jakaa eteenpäin, palvelemalla ja rakastamalla niitä, jotka apua tarvitsevat.

Armahtava rakkaus on Jumalan rakkauden erityisin muoto. Se näkyy meidän arkisten kiittämättömyyksiemme hetkellä. Ja se näkyy vielä kerran sillä hetkellä, kun pyhät enkelit kantavat meidät taivaaseen; katsomaan Jumalaa kasvoihin, ei meidän rakkautemme vuoksi, vaan Kristuksen rakkauden vuoksi. Ei meidän tekojemme vuoksi, vaan niistä huolimatta. Jumala rakastaa armahtamalla.

***

Hyvät ystävät,

kristityn tehtävä on yrittää seurata Jeesusta. Seuraaminen on Hänen esimerkkinsä seuraamista, se on Hänen askeltensa seuraamista, Hänen perässään kulkemista. Mutta se on myös Hänen seuraamistaan katseella, Kristukseen katsomista. Ja joka kerta, kun katsomme Kristukseen, voimme luottaa siihen, että Hänen kasvonsa ovat lempeät – ne ovat täynnä rakkautta sinua ja sinun läheisiäsi kohtaan – eilen, tänään ja huomenna – ne näkevät, ne nostavat ja ne armahtavat.

Aamen.